Hazel on jäänyt jumiin omaan epävarmuuteensa eikä pääse eteenpäin.
Nyt en saa koskea siihen juuri lainkaan, lähtee levottomasti
liikkeelle, heti kun minä liikun.
Dorita käy pyytämässä sitä leikkimään, mutta ei se lähde
kuin harvakseltaan. Kovin ilahtuu siitä, kun tullaan takaisin ulkoota omien
koirien kanssa, se on valtavan iloinen, häntä heiluu ja pieniä kurlauksia
kuuluu kurkusta J
Jotain on hyvinkin mennyt, koska ruokarytmi on tullut, se
syö aamulla ja illalla, eikä milloin sattuu. Uskaltaa syödä puruluuta
olohuoneessa, kun ennen se ei uskaltanut rouskutella ollenkaan, edes sängyn
alla tai omalla turvapedillään. Lisäksi nukahtaessaan illalla olkkarin
nurkkaan, kun katson vielä telkkaria, se näkee wufwuf-unia ja heiluttaa häntää.
Se tuntuu hyvältä!
En vaan yksinkertaisesti pysty luotsaamaan sitä eteenpäin,
se on jumittunut paikoilleen. Tuntuu niin pahalta ja surulliselta. Olen
kiintynyt hurjasti Hasseliin näiden kuukausien aikana
Yhdistyksen kanssa oltu tiiviisti yhteistyössä koko
kotihoitojakson ajan, ja he ajattelivat, ettei Hasseli ehkä pääse jumeistaan
täällä, vaan tarvitsee kokonaan uuden ympäristön ja rytmin, jossa se
mahdollisesti voisi avautua, kun ei olekaan nämä samat ympyrät ja tämä pieni
maailma jonka lisäksi minä olen koko ajan kotona, 24/7.
Eli Hasseli muutti toiseen hoitopaikkaan jatkamaan
reipastumista. Toivon pienelle kultamuruselle hurjasti tsemppiä ja isoja
harppauksia eteenpäin <3 Olet suloinen ja ihana ja mulla on sua ikävä ❤
