Täydellisyyttä hipoen

Neljä viikkoa takana ja pian kuukausi Suomessa.
Keiran kanssa on mennyt todella hienosti, se on ihan mahtava ja suloinen pieni tyttö!!

Se on jo reipas liikkumaan ulkona, tänään ylitettiin yksi jännitävä asia, jota ollaan tähän asti vain käyty kurkkimassa, eli kehä II ylitys! Kahdesti! Hirvittävä meteli sieltä lähti, autoja viuhui sillan alla molempiin suuntiin, mutta me mentiin siitä yli kuin vanhat tekijät! Ja tämä avasi meille ihan uudet huudit ja sinne tietty mentiin tutustumaan. Keira meni todella reippaasti, vaikkei siellä suunnilla olla ennen oltukaan. Mahtavuutta :)

Muuten kotielämä menee painollaan, ulkona zoomataan pupuja ja aina välillä pitää edelleen pysähtyä tiettyihin paikkoihin odottelemaan, josko pupujussukat pumpsahtaisivat pusikosta :D

Juuri tuossa mietin, että Keira hipoo täydellisyyttä; se on sisäsiisti, hiljainen, osaa olla yksin kotona, OK kissan kanssa, kävelee nätisti remmissä... mitähän muuta vastikään Suomeen tulleelta tarhakoiralta oikein voisikaan pyytää!! Yleensä paljon vähemmän, sillä Keiralla ei näyttäisi olevan pelkoja ihmistenkään suhteen, edes miehiä kohtaan. Lapsia Keira ei kyllä ole tavannut, mutta en millään jaksa uskoa, että se niistä välittäisi kummemmin. Ja kaiken tämän lisäksi se on kaunis ja erittäin kompaktin kokoinen pikkulikka.

Me jatketaan kotoilua täällä, alamme jossain vaiheessa harjoittelemaan myös autoilua, niin näkee miten se siihen suhtautuu. Lentokentältä kotiin se ainakin vain istui ja katseli ikkunasta ulos, ei näyttänyt pahoinvoivalta. Siitä sitten ehkä seuraavassa päivityksessä :)


Kuvia tietenkin!

Jotain jekkua mielessä??

Kahden kerroksen väkeä

Viikonlopun ihanuutta, kaikki yhdessä päikkäreillä!

Kissa kertoi  olohuoneen parhaan paikan, sohvan selkänojan!

Jotkut ovat innokkaampia ulos kuin toiset...

Pupuu!! Pupujussukkaaa!! Tiedän että olet siellä jossain, tule vain rohkeasti..!

Keira nauttii läheisyydestä, se tulee puolittain syliin sohvalla

Tähän mahtuisi vielä yksi suhteellisen pieni kaveri, anyone??

2 viikkoa

Keira tuli Suomeen kaksi viikkoa sitten.
Alkuun se oli hyvin hämmentynyt kaikesta, nykyään se on ihan samanlainen nautiskelija ja sohvaperuna kuin nuo omatkin koirat :)

Keira osaa olla rennosti kotona, se osaa olla myös yksin työpäivien aikana. Ei hauku, itke eikä yleensä tee pahojaan. Se pureksii pahveja innolla, joita jätän työpäivien ajaksi sille puuhailtavaksi.
Videolta katsoin, että ensimmäisen 6h aikana ruudulla ei näkynyt Keiraa lainkaan. Sitten se kävi portilla venyttelemässä, meni pilkkomaan pahvia, kieri pedillä ja hävisi taas kuvaruudusta! Mahtavaa!
Keira tykkää myös olla ihmisen lähellä, se suukottelee käsiä ja joskus jopa poskea. Se ei seuraa minua joka paikkaan, kuten nuo omat... :D

Ulkoilu on sille vielä jännittävää, ehkä eniten siksi, että siellä saattaa törmätä pupujussukkaan. Keirasta kehkeytyy silloin suuri metsästäjä. Ja välillä täytyy pitää tuumaustauko, paikassa jossa on joskus nähty pupu. Jos oikein tuijottaa, sepä saattaa pumpsahtaa samaan paikkaan uudelleen!!

Keira kävelee kauniisti remmissä, ihan jalan vieressä. Pitää itse olla tarkkana, ettei astu sen varpaille. Kiskoo vasta sitten, kun on nähnyt välipalaa loikkivan jossain. Mutta vaikka Keira innostuu pupuista, niin se on silti läsnä eikä mene överiksi ja rempomiseksi.

On edelleen täysin sisäsiisti. Odottaa kauniisti ruokaa, ei hotki eikä mene muiden kipoille. Enkä ole vieläkään kuullut siitä minkäänlaista ääntä kuorsaamisen lisäksi. Eiku huijasin, vinkasihan se kerran innoissaan, kun näki pupun ihan muutaman metrin päässä. Mutta en ole kuullut sen haukkuvan kertaakaan.

Keiran kanssa menee siis älyttömän hyvin! Se on hellä, eritoten kiltti ja hyväntahtoinen, suloinen ja ihana pieni koiruus <3

Tässä muutama video teille katsottavaksi!
Keira hyörii ja pyörii
Keira ja Dorita harjoittelevat leikkimistä
Keira, peltojen sankari

Suloinen ja ihana!

Koko jengi päikkäreillä

Apua, mikä kaunotar!

Melko rentona :)

Rapsutukset on ihan parhaita

Petitaidetta

Keira otti haltuun pyörivän ja keikkuvan nojatuolin