maanantai 26. marraskuuta 2018

Hyvin menee..

..mutta menkööt!

Kovin vähän alkaa olemaan mitään kirjoiteltavaa, koska elämä Sallyn, melkolailla mieluummin Muumimamman kanssa on niin normaalia ja helppoa. Meillä eletään ihan normaalia koiraperheen arkea, ei mitään kummallisuuksia.

Hienosti Muumi on oppinut, missä järjestyksessä ruokakipot jaetaan ja kyllä se siinä jokaisen kipolla käy katsastamassa, muttei aio käydä toisten kippojen kimppuun, vaan osaa odottaa omaansa. Ja sitten rekkarouva syökin oman annoksensa, sen suuren, hyvällä ruokahalulla, reippaasti muttei hotkien.

Ihan muutamia päiviä sitten se ensimmäisen kerran pölläytti nurmikkoa kyykyltä noustessaan. Tämä on ihan uusi juttu, jota se silloin tällöin on tehnyt.

Lisäksi Muumi on muutamia kertoja illalla nukkumaan mennessämme kiehnännyt kyljessä kiinni ja käännähtänyt selälleen ja jäänyt siihen nauttimaan masurapsuista :)

Kaikki tällaiset muutokset käytöksessä kertoo sen rentoutuvan ja uskaltavan olla kuten hyvältä tuntuu! Muumi on käynyt Kuinka tulla kotikoiraksi -pikakurssin, se kävi sen pikavauhtia. Ja hyvin kävikin. On nopea oppimaan. Hyvä oppilas!

Viime aikoina ei ole paljon tuhojakaan tehty, joku lelukori taisi mennä hammastikuiksi, mutta sepä oli niin pieni juttu, että vähän pöhköä kai edes mainita asiasta.

Ei meillä nyt muuta. Lunta odotellessa. Jos se sais aikaan jonkun ihanan lumihepulin. Ehkä ei, koska Muumi on niin tasainen luonteeltaan. Ottaa elämän sellaisena kuin se tarjoillaan.

Mutta parit unettavat kuvat kuitenkin. Olis kiva jos olis ylimääräinen pari käsiä tuolla ulkoillessa, nyt on aika haastavaa ottaa kuvia, kun on käsi täynnä eri suuntiin lähteviä remmejä! :D

Nukkuminen on ihanaa... Kaveriporukassa vieläkin parempaa! 

Syysaurinkoa ottamassa

Muumi osaa olla myös itsekseen, se hakeutuu usein pikkumakkarin
sohvalle, vaikka me muut ollaan olkkarissa

Imuripakolaiset

Kylässä kävi 3v poika, joka oli dinosaurus. Dinon karjahtelut
järkyttivät aluksi herkkiä pieniä koiria... piti perustaa Hämmästyneiden
Koirien Klubi, eli HKK

Tässä on hyvä... 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Ihana, helppo Sally!

Sallymummon kanssa arki on soljahtanut uomiinsa tosi kivasti. Sen kanssa elämä on helppoa ja hauskaa, mummi on kova tyttö pussailemaan ja tykkää läheisyydestä kovasti paljon. Kotona ei ole mitään mitä se enää jännittäisi. Imurikaan ei ole peikko, vaan sitä väistetään ihan samalla tavalla kuin perheen muutkin eläimet tekee, rauhallisesti, vailla pelkoa tai paniikkia.
Työpäivän aikana tulee vielä yksi, joskus kaksi, pientä pissaa sisälle. Luulen, että se johtuu siitä, että kuitenkin Sally miettii, tulenkohan enää koskaan takaisin. Mutta kun rullaamme viikkoja vielä eteenpäin, uskoisin tuonkin asian hoituvan itsekseen. Ja voin laittaa matot lattialle. Oi kuinka kaipaankaan karvalankamattojani! :D 
Joitakin sattumuksia on työpäivieni aikana tapahtunut, täällä on tyyny räjähtänyt, kissan pienen kiipeilypuun oviaukkoa suurenneltu... ja sellaista pientä keppostelua. Muumi on varmasti ollut osasyyllisenä kaikkeen, mutta kyllä mä luulen, että tuo meidän Dorita on sitten hoitanut hommat ihan loppusilaukseen saakka valmiiksi! Nyt sillä on kepposkaveri!

En nyt oikein keksimällä keksi mitään kirjoitettavaa. Arki sujuu mallikkaasti, ulkoilut vieläkin mallikkaammin, ruokailut ja juomingit on olleet jo pitkään hallussa. Uni, se on se, mikä maistuu. Illat on ihanaa aikaa, kun koko jengi asettautuu nukkumaa, jokainen käy vuorollaan suukottamassa hyvän yön toivotukset, muumi mielellään tekisi sitä pitempäänkin kuin mitä mamma sallii :)) Ja sitten pieni hetki, huoneessa on hiljaista ja rauhallista, tasainen tuhina kuuluu ja kahdelta koiralta vienoa kuorsausta... kauniita ja rauhallisia unia. Aamulla ilo on taas ylimmillään, kun tyypit herää uuteen päivään, mitähän jännää mahtaakaan tapahtua? Törmätäänkö taas valkohäntäpeuraan, joka sai koko porukan suunnattoman metsästys (tai jonkun!) moodin päälle, täytyy sanoa, että oli mammalla olkapää ja ranne aika kovilla, kun noin +70kg koiraa yritti päästä tekemään vieläkin lähempää tuttavuutta! Loppulenkki menikin sitten täysin koohkaamisen merkeissä! :))

Muutamia kuvia taas

Kuvakollaasi nukkumisen taidosta. Läheisyys lämmittää, kinttu toisen
päälle ja Zetaa.

Jing  Jang

Kyllähän Irinakissan kanssa voi oleilla samoilla mestoilla, nou hätä! 

Tällälailla ne jää makoilemaan, kun mamma lähtee tienaamaan
uutta ruokasäkkiä!

Puruluuhetki, sulassa sovussa kaikki neljä, hienot koirat! 

Oho. Tyyny oli työpäivän aikana räjähtänyt, onneksi koirat oli kunnossa! 

Hyvää yötä Muumimamma! <3 
Tuunattu 

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Puuhamummo

Muumimammalla menee työpäivät rattoisasti. Se keksii jos vaikka mitä pikkupuuhastelua päivän aikana. Nämä puuhastelut kertoo enemmänkin virkeästä luonteesta kuin eroahdistuksesta. Sen mielestä päivät on vaan niin älyttömän tylsiä! Työpäivän mittainen aika on hirmuisen pitkä olla tekemättä mitään muuta paitsi nukkua.
Se on täällä aloittanut uuden harrastuksen, kutomisen. Oli kuulema hiukan liian vaikea laji, koska puikot ei pysyneet kunnolla tassuissa. Nälkäkin on tullut päivän aikana, aamupuuro oli sit vissiin liian ohut ja laiha. Sen kanssa täytyykin olla aika tarkkana ja yrittää ennakoida, mitähän kaikkea se päivän aikana saattaa keksiä!
Videotallenteista, joita otan lauman päivän kulusta, voi huomata, että mummoa ei juurikaan kuvissa näy, se nukkuu lähinnä. Viimeisimmässä tallenteessa ei kuulunut inahdustakaan, eli on lopettanut sen satunnaisen haukkumisenkin. Aamulla kun lähden töihin, niin Sally on jo sohvalla makoilemassa eikä korvaansa lotkauta mun lähdölleni. Ihan loistavaa!

Sally on todella herttainen pikkumummo, se tulee joka ilta viereeni nukkumaan, laittaa päänsä mun jalkojen päälle, huokaisee ja nukahtaa.

Ja se rakkauden määrä, jota sillä on annettavanaan! Monen vuoden varastot alkaa purkautumaan, Sally tulee mielellään viereen, antaa suukkoja ja sen häntä heiluu taukoamatta :)) Minusta tuntuu niin äärettömän hyvältä, että tällä mummolla on asiat nyt paremmin kuin hyvin. Se saa olla sisällä lämpimässä ja hiljaisuudessa, saa nukkua pehmeillä pedeillä, sitä rapsutellaan ja rakastetaan. Voi kun kaikilla maailman mummo- ja pappakoirilla olisi asiat vähänkään näin hyvin... liian monta Sallya lojuu tarhoilla onnettomana lopun elämäänsä, hämillään, surullisena ja peloissaan...  :(

Me Sallyn kanssa jatketaan tätä meidän arkeamme niinkuin ennenkin, mä joka päivä töitä teen (paitsi viikonloput), joka ainoa aamu seitsemäksi meen... :D 

Parit kuvat rouvasta

Kuvassa ihan kaikki, osa osittain, koska en malttanut nousta sängystä
kuvaamaan. Sally nojaa jalkoihini :)

Uusi harrastus, lyhytaikainen. Kutominen ei ollut Sallyn juttu...

Tukevampaa aamupalaa, kiitos! Joutuu itse ruokansa hankkimaan...
Tai ainakin yrittämään! 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Strömsön kynnyksellä!

Sallymummo on kyllä aika epeli.
Ensin se ahdisteli sisällä olemista oikein kunnolla. Nyt se jo arvostaa kovasti sitä. Ennen ei halunnut tulla ulko-ovesta sisälle, nyt se on etunenässä tulemassa sisälle.
Se söi huonosti, jos mitään. Nyt likka pistelee rekkamiehen annoksia kahdesti päivässä, hyvällä ruokahalulla! Yönsä nukkuu kuin pieni lapsi, näkee unia välillä ja vienosti kuorsaa.
Eroahdisteluakin oli tuloillaan, mutta nyt sellainen levoton ramppaaminen on pois, välillä se saattaa haukkua hetken, muutaman minuutin verran. Toisaalta en tiedä onko se eroahdistusta edes, sillä mummeli on muutoinkin keskustelevaa sorttia. Tai sitten se valittaa, että on valittu TAAS se Hitmix radiokanava. Pitää kokeilla jotain muuta, Novaa? :))
Päivän aikana saattaa tulla yksi pissa lattialle ja sekin yleensä lattialle jätetyn pienen pyyhkeen päälle tai ihan siihen viereen.

Ulkoilut on aina sujuneet mallikkaasti ja se jatkuu yhä. Tyttö on reipas lenkillä eikä kisko remmissä. Muutenkin se on sellainen, että haluaa touhuta mukana kotosalla tai sitten se menee ja etsii hyvän paikan päiväunille. Ihan niinkuin normikoirat tekee.

Nyt ei ole enää mitään merkkiä siitä, että Sally on ihan vastikään tullut Suomeen, 7 tarhalla vietetyn ankean vuoden jälkeen. Se on ihan perussesse siinä missä naapurin pentuna otettu wuffekin!

Meillä menee siis täällä erinomaisen hienosti, suurin kiitos kuuluu Sallylle itselleen, se on tehnyt itsensä kanssa lujasti töitä ja onnistunut!

Sally ehkä kuitenkin kaipaisi sellaista kotia, jossa olisi vähemmän koiria. Se tykkää niin kovasti läheisyydestä ja suukottelusta, täällä kotihoidossa joutuu joskus jonottamaan näitä perusjuttuja. Minä uskon, että se pärjäisi jopa ainoana koirana, koska ei ole näyttänyt mitään merkkiä siitä, että olisi riippuvainen toisista koirista, Sally on tottunut tarhalla olemaan itsenäinen.

Olisipa ihana ajatus, että Sally löytäisi oman rakastavan kodin jouluksi... <3

Muutama kuva jälleen

Fleecevuorinen sadetakki on ollut tarpeen kovasti tuulisina päivinä

Sally avaa ruokalähetystä

Pitihän se tarkastaa, tuliko paketista hyvät eväät

Koko jengi. Sally varmistaa selustan... ;) 

Se syö. Ja hyvin syökin!

Kas näin heiluu häntä, ja häntä heiluu näin... ja kokoajan!