Pari päivää takana

Keira on ollut nyt muutaman päivän kotihoidossa.
Hurjasti on tyttönen edistynyt. On melko rento ja vapautunut sisällä, ulkona vielä jännittää jonkin verran. Välillä on pakko pysähtyä ja katsella ympärilleen kuin miettien, että missä lämpö ja aurinko.. :D
Kävelee todella nätisti remmissä, tarvitsee ehkä pienen veturin, joka kulkee edellä, niin tulee hyvin siinä peesissä mukana. Hitaamman koiran kanssa jää jumittelemaan ja himmailemaan.
Sillä on hauska ominaisuus, se kun löytää jonkun kivan hajun, sen häntä alkaa vispaamaan ja rallattelemaan :)
En ole vielä oikein saanut selville, paleleeko Keira ulkona, vaiko jännittää, kun tärrää aina, kun joudumme hetkeksi pysähtymään, vaiko ehkä molempia?

Keira tykkää pienistä purutikuista, välillä leikkii pienellä pyöreällä pehmolelulla, kirputtelee tyynyjä ja muita tekstiileitä. Dorita yrittää välillä innostaa sitä leikkimään, Keiran selkeästi tekisi mieli, mutta ihan vielä ei uskaltaudu niin hurjiin juttuihin

Luonteeltaan se on todella hellä ja hyväntuulinen, tykkää pusutella käsiä ja leikkiä käsien kanssa hammastellen, osaa sen leikin tosi hyvin, ei satu  yhtään.

En ole kuullut siltä muunlaisia ääniä, kuin unissaan puhistelu, ei nyt vaikuttaisi olevan haukkuherkkä ollenkaan.
Sisäsiisti on eikä vaikuttaisi olevan taipumusta eroahdistukseen. Ollaan lyhyitä aikoja harjoiteltu yksin olemista, torstaina on sitten tosikoitoksen paikka, kun kotihoitajan täytyy mennä töihin. Laitan videoinnin päälle, niin siitä näkee ja kuulee, mitä täällä päiväaikaan tapahtuu. Veikkaan ja toivon, että nukkuvat kaikki kaikessa rauhassa.

Vatsa on ollut kunnossa ja tyttö syö hyvin. Se odottaa rauhassa ruokaansa ja syö maltillisesti, ei hotki.

Tässä on käynyt muutama vieraskin, Keira tulee reippaasti nuuskimaan ja ottaa rapsuja vastaan. Ja menee sitten lähistölle pötköttelemään. Reipas!

Hömpöttelyvideo

Muutamat kuvat taas

Dorita & Keira

Sohvaperuna

Hyvin voi nukkua, vaikka kissa on ihan vieressä

Ulkoilua Bean kanssa, puskat kiinnostaa kovin

Kokeilussa sängyn jalkopää, ihan hyvä, mutta sohva ja oma rauha parempi

         

Keiran ensimmäinen vuorokausi

Keira saapui lauantaina, noin klo 17 tai jotain, saimme koirat ulos boxeista. Keira oli reipas, joskin kovin hämillään. Tietenkin. Olihan tapahtunut paljon, kaikki tuttu ja turvallinen jäi Espanjaan.

Matka parkkihalliin oli luvattoman pitkä, ja pääasiassa likkaa piti kantaa, sen verran oli jänskää. Painaa muuten varmaan lähemmäks 15 kg :D

Kotona ne perinteiset koiriin tutustumiset ulkona ja sitten sisälle. Keira parkkeerasi itsensä eteiseen. Ei kelvannut peti eikä pyyhe eikä myöskään fleece. Siinä se olla nakotti välioveen nojaillen. Koko illan. Ruoka kyllä maistui, ulos ei olis sitten niin millään. Siellä vaan seisoi ja tärräsi jänskää. Ei tullut pissaa sisään eikä ulos. Yönsä nukkui ilmeisesti ihan rauhallisesti, eteisessä, meni sentään fleecen päälle :) Eteisessä tietenkin, koska siitä oli tullut Keiran turvapaikka, ei ollut tarve käydä muualla..

Aamulla taas harjoiteltiin ulkona olemista, ei onnistunut ekalla eikä tokalla, mutta kolmannella tulikin sitten jo pitkä pissa ja kakkoset kans, jee! Tosin mun piti kantaa Keira sellaiseen paikkaan, johon omat koirat tekee asiansa, toivoin hyviä ja kannustavia hajuja, ilmeisen onnistuneesti. Aamuruoka maistui taas hyvin.
Kello hurahti reilusti yli puolen päivän, kun tapahtui läpimurto. Hömpsöttelin Doritan kanssa olohuoneessa, sohvalla istuen, niin Keira päätti, että niin kivalta näytti, tahtois mukaan! Ja niin se oli tuli olohuoneeseen! Ja tuli pyytämään minulta rapsutuksia, ja sain tuhannen käsipusua, apua, meinas sydän sulaa... <3 Ja eipä mennyt kuin hetki, niin se olikin vieressäni sohvalla istumassa ja hetken päästä makoilemassa.

Jännittää sitä vielä kaikki kovin, siitä tulee ns hidas, kun on jännää. Liikkuu hitaasti, ottaa herkut hitaasti ja ylivarovaisesti. Mutta nyt se ei ole enää yksikseen eteisessä, vaan täällä meidän muiden joukkossa olohuoneessa! Katsotaan, miten ensi yö ratkeaa, uskaltaako makkariin, sillä siellä se kävi ovenraossa vain kurkkimassa.

Ensimmäinen yksinoloharjoituskin on tehty, koska unohdin eilen ostaa margariinia kaupasta, mentävä oli tänään. Olin pois noin 20 minuuttia ja täällä odotteli ihan rauhallisen oloista porukkaa.

Eli kaikkiaan täällä on ensimmäinen vuorokausi mennyt tosi hyvin. Ulkoilua pitää vielä harjoitella, koska se on tosi jännää, ei oikein pysty liikkumaan ei.. ja rehellisyyden nimissä, ei tuo ilma kannusta meitä supisuomalaisiakaan ulkoilemaan, jäätävää vettä sataa kokoajan ja tuulee niin että silmistä valuu vesi...

Mutta huomenna taas uusi päivä, ja uudet kujeet, uusia uskaltamisia ja ulkoiluharjoituksia.
Keira on erittäin hellyyttävä ja suloinen koira, oikein sydämessä tuntuu hellältä, kun se tulee pyytämään rapsutuksia, niin varoen, aivan kuin olisi epävarma, onko se ansainnut hellyyttä... voi pieni ihana <3

Ja tietenkin kuvia!

Ensimmäinen tunti kotihoitopaikassa...

Pieni nyytti eteisessä

Ruoka maistuu

Hyvin huolestuneen näköinen tulopäivänä

Tämän verran uskalsi olohuoneeseen

Sunnuntaina tuli jo pyytämään rapsutuksia

Sohvalla istumassa

Sohvalla makoilemassa

Olohuoneen lattialla pötköttelemässä

Kun kukaan ei nähnyt, niin vähän jo lelulla piti kokeilla leikkiä!

Keira

Aika istua blogin äärelle taas :)
Lauantaina 26.10.-19 on tulossa suloinen Keira-tyttönen kotihoitoon!

Keira on noin 2 vuotias ja noin 45 cm korkea leikattu narttu.
Se on hieman ujo, mutta ilmeisen utelias luonteeltaan. Hirveästi muuta tyttösestä en tällä  hetkellä osaa kertoa, mutta lauantain jälkeen blogi taas laulaa ja kertoo, millainen likka sieltä oikein on tullut!

Tässä pari kuvaa ja aivan ihanan hellyyttävä video, jossa sitä jännittää, mutta ilo meinaa päästä karkaamaan, vaikkei ihan uskaltaisikaan <3 Kertakaikkiaan ihana video!!

Voihan kieli!!

Näenkö vienon hymyn..?

 

Tyyliä arkeen!

Ihana VIDEO