Se on ollut valtavan ahdistunut ja levoton. Juossut ympäri huushollia, haukkunut ja kaivanut. Yrittänyt ulos ikkunoista. Läähättänyt, vapissut ja tärissyt. Illat oli pahimpia aikoja, oli pakko laittaa makkarin oviaukko portilla ja isolla koiraboxilla umpeen, muuten se juoksi yötä myöten ympäri kämppää, haukkui ja pyrki ulos. Sillä meni parikin tuntia illalla, ennenkuin se rauhoittui ja pystyi nukkumaan. Ja saattoi yöllä herätä ulvomaan, sellaista mollivoittoista surullista ulvomista...
Käytiin siis eläinlääkärillä ja aloin syöttämään sille niitä rauhoittavia lääkkeitä. Niiden myötä mummin käytös vain voimistui, lääkkeillä oli täysin päinvastainen vaikutus kuin rauhoittuminen. Meni ihan mahdottomaksi. Lopetin lääkityksen ihan omin nokkineni. Tilanne rauhoittui.
Ja mitä sitten tapahtui.
Silloin oli kulunut ihan just melkein viikko sen saapumisesta Suomeen. Eräänä iltana se meni oma-aloitteisesti makkariin, valkkasi pedin ja kävi nukkumaan. En tilkinnyt yöksi oviaukkoa, vaan ajattelin katsoa mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään. Mummi nukkui yönsä läpi ilmeisen hyvin ja yhtäjaksoisesti!
Ja mitä sitten tapahtui?
No en tiedä. Mutta mummi on täysin rauhoittunut. Ei ramppaa ja yritä ulos. Verhotkin on roikkuneet nätisti jo monta päivää, ei ole tarvinnut ripustella uudelleen.
Se ihan aivastuksen vielä tärisee, eikä edes jatkuvasti. Se etsii itselleen sopivan pötköttelypaikan milloin mistäkin, välillä olohuoneen sohvalla, välillä makkarin sohvalla tai mun sängyssä tai jossain koirapedissä. Ja siellä tuhisee ja vienosti kuorsaa.
Ulkoilut sujuu edelleen mallikelpoisesti. Se on jopa muutaman kerran kiinnittänyt huomion rastaaseen, korvat kohosi ja tyttö tuijotti tiukasti linnun tekemisiä. Saattaapi joku päivä tuo Suuri Metsästäjä herätä täyteen kukoistukseensa.
Ruokahalu on kasvusuunnassa, on se vielä semmoista sinnepäin-syömistä, eli kiireellä hotasee jotain, on hiukan levoton tilanteessa ja jättää usein ruokaa kippoon. Juominen on kunnossa, eli onneksi käy päivän mittaan vesikipolla riittävän monta kertaa.
Yksinolot ei ihan vielä suju kuten pitäisi, eli jonkun verran on eroahdistusta ilmassa. Jätä vaan jotain ylimääräistä, niin voit olla varma kotiin tullessasi, että sen joutuu korjaamaan tai heittämään roskiin. Mä en usko, että Mummi tekee muuta kuin ottaa tavaroita, se ei ole sen tyyppinen, että alkaisi rikkomaan niitä. Luulen, että se on tuo meidän Dorita, joka sitten innostuu mummin tarjoilemista uusista "leluista" ja pistelee ne päreiksi.
Olipa kerran sellainen päivä, että mummi oli avannut pakastimen. Sieltä oli sitten levitelty lähinnä se laatikko, jossa oli pakastemarjoja sekä vihanneksia. Niin ja tietty mummin Maukas raakaruokapussi. Marjat olivat sulaneet pitkin keittiön lattiaa, siellä oli vissiin kaikki koirat käyneet kävelyllä, koska marjaisia tassunjälkiä olikin sitten ympäri asuntoa. Ja koska mummi oli halunnut ulos, oli kämpän seinät myöskin marjamehun peitossa. Sotku oli aika sanoinkuvaamaton... ja kaikkihan oli syöty, kuinkas muuten. Syöjinä oli toiminut Dorita ja Bea...
Mutta nyt luulen, että ensimmäisen shokkiviikon jälkeen meillä on suunta vain ylöspäin! Mummin käytös antaa ymmärtää, että se alkaa rentoutumaan kivasti ja pian jo toivon mukaan nauttisi elämästään ihan täysin rinnoin!
Muutama kuva ja video kuluneilta päiviltä
Video kävelyllä
 |
| Päikkäreiden syvin olemus oivallettu |
 |
| Alkaa olemaan jo aika rento mummo |
 |
| Kaikenlaisia nukkumapaikkoja pitää kokeilla ainakin |
 |
| Kuten esimerkiksi tuolin alla olemista, ei ollut ihan kaikkein mukavin paikka.. |
 |
| On käyty Doritan ja mummin kanssa kahdestaa kävelyllä, heillä hyvä ja tasainen tahti kulkea |
 |
| Ja puruluun päälle mummi heti tajus! |
