Kotihoitajat pitää lomaa, vihdoinkin :)

 Me ollaan nyt Bean kanssa kahdestaan. Todella kummallista, molemmille. Mulla on viimeksi ollut vain yksi koira vuonna 1993 tai jotain sen suuntaista. Sen jälkeen vähintään kaksi ja enimmillään omia 4 ja hoitolainen tai pari päälle. Ja kissat mukaan laskuihin 😀

Beahan on syntynyt / synnyttänyt laumaan Espanjassa, se tuli Suomeen mun laumaan, eli eipä ole kokemusta olla ainokainen. Vähän ollaan molemmat kuin vasta toisiimme tutustuttaisiin.

Laskin tuossa, että viimeiset 5 kesää / kesälomaa perätysten olen ollut kotosalla, kun on ollut hoitokoiria ja niitä omia elukoita kans, ei olisi ollut hermolomaa lähteä sellaisen paketin kanssa reissuun, se olisi jopa tarkoittanut isomman auton hommaamista ja sitten olisikin tullut budjetti vastaan!

Mutta nyt. Nyt me Bean kanssa pidetään kevät ja kesä vapaata, lähdetään lomalla reissuun, tullaan ja mennään niinku mieli tekee! Kunhan se kesä nyt tulis. Tai edes kevät.

Olen tässä pitempään miettinyt kotihoitajuutta. Olen tehnyt sitä säännöllisesti vuodesta 2007, eri yhdistyksille sekä oman edesmenneen yhdistykseni koirille tietenkin.

Yleensä aina kotihoitajuus on mennyt todella hienosti, olipa ollut kyseessä mikä tahansa yhdistys. Viime vuosina tämä on muuttunut todella paljon ja on tullut törmättyä sellaisiin yhdistyksiin, joilla pakka on täysin levällään, punainen lanka puuttuu kokonaan, ja kaikki mikä yhdistyksessä menee pieleen, on joko kotihoitajien tai uusien omistajien vika. Tiettekö, semmosia narsistisia yhdistyksiä.

Näistä kotihoitajuuden kipeistä asioista olen ajatellut tehdä vähän pitemmän blogin, lukee kuka lukee, mutta että saan irrotettua itsestäni nämä inhottavat ja ahdistavat asiat ulos. 
Sitä luonnostelen tässä kevään ja kesän aikana

Mutta tässä nautitaan Bean kanssa kahdestaan syksyyn saakka, ja katsotaan, millaisia hoitolaisia myöhemmin on tulossa. Kotihoitajuutta en lopeta, ellei ole pakko, koska se on mun elämäntapa 💖

Ihanaa kevättä (kunhan se joskus tulisi!) ja toivon lämmintä ja kaunista kesää teille ihanat rescue-ihmiset ja tietty muutkin ystävät! 🌞

Palaillaan blogin pariin sit loppukesästä viimeistään

You are my only one, my only one 💝

Manta lähti kotiin

Sitä oikeaa kannattaa odottaa!

Ihan vain muutamaa päivää vaille 5 kuukautta kotihoidossa ja kaikki kotikoiran metkut oppineena, lähti Manta Mantelimurunen omaan kotiinsa! 💖

Kyllä, täällä on sekavat tunnelmat. Toisaalta aivan mahtavan ihanaa ja olo on onnellinen, mutta sitten taas toisaalta kovin ankea ja ikävöivä fiilis ja ihan hirmuisen hiljaista ja rauhallista. Vaikkei Manta sen enempää hömpsännyt sisätiloissa, mutta kun joku puuttuu, se tuo sen hiljaisuuden tunteen.

Mantasta tuli kovin rakas, tietenkin. Toivon sinulle kaikkea parasta mahdollista ja paljon paljon rakkautta ja onnea elämääsi, olet tyttö totisesti sen ansainnut kaiken Unkarissa kokemasi kamaluuden jälkeen! Olet ihana❣️ Mantan uusille ihmisille myös paljon onnea Mantasta, saitte todellisen Timantin itsellenne 

Me Bean kanssa laitetaan vähäksi aikaa pillit pussiin ja kokeillaan syksyyn saakka, miltä tuntuu elää ja olla kahdestaan. Siitä onkin jo pitkä pitkä aika, kun tässä huushollissa on ollut vain yksi koiruus, taitaa mennä sinne 1990-luvun alkuun...  ja Bealle tämä taitaa olla elämänsä ensimmäinen kerta olla ainokainen! Saattaa tulla vieroitusoireita, mutta niiden yllättäessä lähdemme vaikka autoajelulle merenrannalle, jota Bea niin kovin rakastaa 💗

Tässä vielä Mantasta viimeisimmät kuvat Nummelan residenssistä 🐾💕

♥️

Bea kävi verikokeissa, 
Manta pääsi tutustumaan 

Bea biitsillä 

Manta Manteli

Meillä menee Mantan kanssa tosi hyvin! Manta on ihan supersuloinen 💖

Se on hassu, rauhallinen, joskus villittää, erittäin hellä ja rakastava, ihana!

Manta tuli kotihoitoon Unkarista 28.10.2023 eli neljä kuukautta sitten ja on lähes täydellinen kotikoira. Riippuu tietenkin mitä itse kukin täydellisyydellä tarkoittaa

Kerrataan tähän hiukan Mantan vahvuuksia ja niitä asioita, joita pitää vielä treenata

Manta on rauhallinen. Joskus intoutuu repimään pehmoa tai papereita. 

Oppisi varmasti leikkimään kaverin kanssa, jos sellainen kiva leikkisä ystävä hänelle tarjoutuisi!

Manta on myös reipas. Sen mielestä ulkona mennään reippaasti eteenpäin eikä jäädä joka kokkaretta analysoimaan, ärsyttäviä ilmeisesti nää kaks vanhempaa koiraa täällä :D 

Se ei arastele autoja, sauvoja, lasten rattaita, isompia lapsia... aika luottavainen ja varovasti utelias.

Nukkuu yönsä kuorsaamatta.

Osaa olla 8h työpäivän nätisti, eikä tule edes pissavahinkoja!

Uutena vuotena ei hämmästellyt kummemmin pauketta

Osaa istua ennen kuin ruoka tarjoillaan

Ei mene toisten kipoille tai puruluille härkkimään

Antaa käsitellä hienosti, korvat, silmät, poimut, kynnet, pesut... kaikki käy!

Pummaa hetken, mutta lähtee sitten oma-aloitteisesti pois, kun huomaa, ettei sieltä mitään tule

On itsenäinen, ei ole kokoajan hyppäämässä ylös, kun liikun

Koirakaverit tervetulleita kotiin

Ei hauku. Olen ehkä 4 kertaa hoitoaikana kuullut haukkumista, nekin kahden haukun jaksoissa

Todella nopeasti on oppinut talon tavat ja kulkee siis päivät kuin ajatus. 

Ja sitten treenattavaa

Sisäsiisteys ei ole vielä ihan 100%  Saattaa lorauttaa pissan jos ei passiteta heti ruuan jälkeen pihalle, vaikka olisi juuri ennen ruokaa käynytkin. Ei myöskään osaa pyytää ulos, saattaa joskus yöllä käydä asioimassa siihen osoitetulla paikalla. Ja vain siihen, ei muualle

Ei tee asioitaan kävelyllä. Uskon, että kunhan lumi sulaa, niin asia muuttuu, sillä tullessaan se teki ainakin ykköset ulos

Ruoka ja namit aiheuttaa kovan innon, se on ihan pähkinöinä ja vallan tärisee innosta ja yrittää ehtiä ennen muita ottamaan namin, vaikka on toiselle tarkoitettu 😀

Ja sitten muita juttuja, kuten että on perusbullero, jolla on oma tahto ja omat juttunsa. Saattaa olla, että keskustellaan ulkona mihin suuntaan mennään 😄 Jäkittäminen eli tönöttäminen eli paikalleen jähmettyminen kuuluu myös ulkoiluasioihin. Ja ihan siis vain huvin vuoksi, enää ei jännitä ulkona kuten alussa teki

Ja sitten niitä kuvia, tietenkin ja videooooo!

Missä se oma koti luuraa?

Kevätaurinko

Odotetaan mamia kotiin töistä

Kaverin kanssa päikkäreillä

💖

Hyvää uutta vuotta 2024!

No niin, joulu tuli ja meni. Manta sai kyllä herkkuja ja lahjoja. Lepäiltiin vierekkäin ja oltiin vaan.

Pojan pieni espanjan podencoboy tuli meille ennen joulua hoitoon, kun oli jalkansa satuttanut ja vaati vahtimista mahdollisimman paljon. Nämä kaksi tulevat hyvin juttuun keskenään, mikä oli odotettavissakin. 

Manta ja Skip varmasti leikkisivät yhdessä, jos Skipin tassu antaisi siihen mahdollisuuden 

Mutta ei tämä leikkihomma ihan heti alkanut, vasta oikeastaan viime viikolla he tapailivat yhteistä säveltä, tietenkin sisätiloissa, koska ulkona on niin kylmä!

Ja kylmästä puheenollen, ei olla paljon kävelyllä käyty, kun kaikkien tassut jäätyy! Inha pakkanen!

Mutta se vähä mitä ollaan päästy, Manta reipastuu kokoajan.

Samat jutut oikeastaan kuin viimeksi, melkein sisäsiisti, antaa pukea, pestä, hoitaa, leikata kynnet... ja on noin muutenkin todella kultainen tyttö! 

Ja vuosi vaihtui, me kaikki täällä nukuttiin nätisti yli räiskeen ja paukkeen, Manta hieman kohotti päätään ihan pahiman paukuttelun aikana, mutta totesi, ettei koske minua ja jatkoi nukkumistaan :)

Muutoin elellään tavallisen kotikoiran arkea tavallisten kotikoirien kanssa!

Muutama kuva ja parit videot, on se suloinen tyttö!

TV on Mantan salainen pahe

Heippa joululahja! 

-22 pakkasta ja pitää pihalle??!!

Älypeli, helppo nakki

Näin me vietettiin vuodenvaihde

Ja näin!