Loistotyttö!

 Ja vauhti jatkuu :)   

Ulkoilut sujuu tosi hyvin, ihmiset saa mennä rauhassa, toiset koirat aiheuttaa kyllä pienimuotoisen haukkusession, opetellaan siihen, ettei se kiihtyisi liikaa, ja meillä onkin lenkeillä superherkkunameja mukana, joita ei voi vastustaa. Sipsille tehoaa yllättävän hyvin rauhallisesti jutteleminen siihen samaan syssyyn, eli hyvin vastaanottavainen tyttö! 

Se on nyt pesty ja harjattu, molemmat toimenpiteet sujuivat hyvin. Karvaa lähtee hurjan paljon, en ymmärrä mistä sitä tulee, kun näyttää siltä, että on ohutturkkinen :D 

Hienosti osaa jo odottaa lupaa syödä. Vielä treenataan sitä, että innokasta pomppimista saatais hillittyä siinä vaiheessa, kun ruokaa kuskataan omalle ruokailupaikalle. 

Yksin olemiset sujuvat ilmeisen hyvin. Pikaisilla kelauksilla vartin välein, ei haukkumista. Eikä suuremmalti mitään ole rikottu edes. Joku hoitajan unohtama sukka on tuunattu kesää varten paremmin hengittäväksi. 

Alusta lähtien Sipsi on ollut täysin sisäsiisti. Etäpäivien rutiinit on jo ihan hallussa, silloin nukutaan eikä tarvitse pompata heti ylös, kun liikahdan pois työpisteeltä.
Se on valtavan suloinen pieni tyttönen, tykkää tietenkin hellimisestä ja rapsutteluista.

En nyt oikein keksi tässä mitään kummempaa, koska täällä ei juurikaan nyt tapahdu mitään kummempaa, elämä rullaa tasaisesti, lapsiarkea eletään

Joten kuvat kertokoon sitten loput! 

Tiluksien tarkkailua

No mutta tässäpä hyvä tarkkailupaikka!! 

Kova homma, mutta iso karhu on nyt hoideltu

Nukkuu kuin lapsi... 

Harjattu ja pesty! Lisää harjaamista tiedossa pesun jälkeen

Voiko ihanammin aamu enää alkaa... 

Vauhdilla mennään!

No ohhoh, sanon minä!

Sipsi (Alyssa) tuli keskiviikkona iltapäivällä kotihoitoon. Alku oli aika hankalaa sen kanssa.

Lähtökohtana oli, että se haukkuu kokoajan, ulkona, sisällä, jokapaikassa... ja se käy perheen vanhempaan koiraan kiinni, jopa reikiin asti mutta toinen koira on sen kaveri. Samoin ihmisten kanssa, saattaa käydä kinttuun hampaillaan. No tämmöstä tyttöä sitten odoteltiin.

Tunnin verran houkuttelin sitä meidän kotiovesta sisälle. Koirat se oli nähnyt jo tossa parkkiksella, mutta oli niin stressissä ja kipsissä, että vein koirat sisälle. 

Siitä se alkoi, aivan hurja murina ja irvistely. Sitä kesti pari päivää, sitten se alkoi heilutella mulle häntää ja murisi enää vain vähän. Mutta tyttö nukkui. Se nukkui ke-illasta klo 16 lähes yhtäjaksoisesti perjantaihin saakka.

Viikonloppuna tapahtuikin jo aika paljon. Käytiin kaikkien koirien kanssa yhteisellä metsälenkillä, vastaan tuli ihmisiä, Sipsi ei reagoinut niihin haukkumalla. Jännitti toki. 

Kotona pystyi ottamaan portin pois koirien välistä. Ja siitä onkin sitten vauhti kiihtynyt, sekä reipastumisen että leikin osalta.

Haukkunut se ei ole sisätiloissa täällä ollessaan yhtään, ulkonakin vain sillee normisti toisille koirille, miten nyt hiukan arka ja kokematon koira haukkuu, ei ole hysteerinen. Tai ilmoittaa omalla pihalla, että metsässä on liikennettä. Niin mun omatkin koirat tekee ja se on koiran tehtävä :)

Tänään se on jo ihan perusrescue, jota jännittää uudet asiat, mutta ei reagoi hysteerisesti. Leikkisi paljon enemmän, mihin nämä mun omat laiskanpulskeat likat pystyvät, ei jaksa he enää riekkua.

Sipsi on täysin namimotivoitunut ja nameilla pystyy kääntämään sen huomion pois asioista, joita se jännittää ja kääntämään tilanteen herkkuhetkeksi.

Sipsi on ihana. Niin suloinen kainaloinen, herkkä, luottavainen, murunen... 

Ollaan oltu yhdessä vasta 6 päivää, ja siitä on kuoriutunut jo noin mahtava tyyppi. Millainen superihanuus siitä kehkeytyykään parin kuukauden kuluttua, kysynpähän vain! 

Näillä mennään, eteenpäin hymyssä suin!

Kuvia ja videoita!

Juuri saapunut, jännittää tulla sisään

Uskaltaako eteiseen....

Koko pieni maailma hajosi hetkeksi

Väsyttää, niin paljon väsyttää. Sipsi nukkui
ke-illasta perjantaihin saakka...

Alkaa jo vapautumaan, mitenköhän tuon ison tytön saisi
leikkimään..? 

Hurjan kaunis, hurjan ihana! 

Kamera pois ja nukkumaan siitä!! 

Alyssa

Kotihoitoon tupsahtaa pian pieni Alyssa, synt. n. 4/21, kokoa sillä on ~ 40cm ja painoa... no, mullahan ei ole vaakaa, mutta sovitaanko, että jatkossakin se olis vaikkapa sen 15 kiloinen?! :) Semmonen pitkulamallinen jötikkä. 

Alyssa sai maaliskuussa kodin, mutta stressi nakersi päivä päivältä enemmän ja näinollen haasteitakin kerääntyi kasaksi asti.. Se on kovin epävarma olostaan, herkästi reagoiva - saattaa ahdistuneena hammastellakin, nuori koira ja suloinen kuin mikä!

Meillä on täällä niin tylsä ja tavallinen porukka, mitään ei koskaan tapahdu, hiljaista on paitsi nyt mitä telkkarin tasainen pölinä rikkoo sitä. Ja me tylsät tavikset toivotaan, että tylsäily auttaa Alyssaa rentoutumaan. Jospa tylsyys tarttuisi? :))

Katsotaan millainen persoona siitä ajan myötä löytyy stressin alta piilosta