Party party!! 🥳

 Heippa!

Nysse on sitte täynnä! Puoli vuotta kotihoitoa!
Hyvin on mennyt, mä olen kuulema rauhoittunut ihan valtavan paljon, stressiä on saatu laskettua huomattavasti. Luotan tohon hoitusuun ja sen arvostelukykyyn tilanteissa, ei se vie mua mahdottomiin paikkoihin ja jos semmoseen joutuu, niin mä jo tiedän, että sen kans suoriudutaan joka tapauksessa hengissä. 

Nyt ei kyl ihan voi sanoo, että perusarkea mennään. Täällä hoitopaikassa on tapahtunut muutoksia, kaikenlaista. No tohon seinänaapuriin muutti 2 isoa mustaa koiraa. Mulle just ne mustat koirat on aika pelottavia otuksia. Ja ne nostaa mun stressiä taas korkeammalle. Ne haukahtelee seinän takana ja tietty kun ne käy myös tossa omalla pihallaan, jättävät pahanhajuisia merkkejä ittestään, niitä mä vedän sieraimiin ja alan stressaa. Et niinku niiden takia oon menny kuulema pari askelta taakse päin. Mut suunta on kuitenkin eteenpäin, aina, tietty!

No sitten toi hoitsu sai huonoja uutisia tosta mun kaverista. Ja ehkä syy miksi se ei oo leikkinyt mun kans ku silloin tällöin, selvisi. Sillä on kuulemma munuaiset aika paljon rikki. Hoitsu oli aika järkyttynyt ja sitten se vetistelikin. Yritin lohduttaa, se ripustautui mun kaulaan ja sottas kaulakarvat, yäk.

Ja sitten vielä on muitakin perhejuttuja painamassa sen mieltä, ei se niitä kertonut sen tarkemmin, sano, ettei noin lapsi voi vielä ymmärtää kaikkee. Okke. Ei nyt niin paljo ees kiinnosta. Enemmän kiinnostelis leikkiminen, älypelit, yleisen järjestyksen ylläpito ja nukkuminen 😁

Mut hoitsu sanoi, että silloin puol vuotta sitte ku tulin tänne, olin ihan erilainen koira. Nyt on alkanut näkymään tosiSipsi, joka on todella herttainen, herkkä ja ihana. Istun (sisätiloissa) heti ja paiskaan tassua pyytämättäkin, että on jakeluun menny tosi hyvin noi harjoitukset. Hoitsu kehu, et must voi tulla ihan mitä vaan, namimotivoitunut ja fiksu. Ikää ku tulee lisää ja elämä tasottuu niin kaikki on mahdollista! Upeeta, kuulema.

Mutta jorinat sikseen, hoitsu sano, et se lähtee hakee maksalaatikkoa juhlapäivän kunniaksi, palaillaan!!
Party party!! 🥳🐾🥳

Mutta sitten sekalainen setti kuvia ja videoita!

Juhlapäivän kunniaksi vähän hulluttelukuvia!!

Justiinsa tänä aamuna kuvattu, hoitsu herätti mut
kun se taas hosas puhelimensa kanssa, näin
just ihania unia maksakakusta ja heiluttelin häntää..

Aina sama juttu. Ruoka myöhässä. Ainaki 5 min.
Kaveri meinaa tossa jo nääntyä..

Hoitsu varoittaa, volymet päälle, mutta hiljaiselle..
Tässä mä oon niin vailla jotain tekemistä!
Kukaan ei kuule mua!!! Leikkikää, leikkikää
nyt joku ees!!!
Hoitsu ei leikkiny, mut laitteli älypelejä mulle,
ne on melkein yhtä kivoja ku kunnon paini

Liikkisvarpaat
Eriasia ku liikavarpaat, tiedoksenne

Hiukan muhkunen tyynyksi toi hoitsun kinttu.
Mut läheisyys lämmittää <3

No hitsi. Hoitsu vaihto sohvan paikkaa, ja
se on paaaljon parempi nyt ku on avoin näkymä
suoraan pihalle!! 

Sipsin 3 vuodenaikaa

Moi, 

minä täällä taas, Sipsi, Sipuli, Sipe, Sipsu... 

Tulin vaan kertomaan, että vieläkin on se oma koti hakusessa. Mä ja toi hoitsu ei kyllä ymmärretä miksi. Koska olen loistava kotikoira, hyvätapainen (no välillä pummaan kyllä ja rullaan matot seinän viereen innoissani, mut siinäpä melkein kaikki) ja rakastava neiti.
Oon täällä kotihoidossa rauhoittunut tosi hienosti, en enää niin kauheesti reagoi kotona ympäriltä kuuluvista äänistä, nukun yöni hyvin ja samoin päivällä. Osaan olla tän muun porukan kanssa työpäivän yksin, vähän tota eteisen mattoa olen tuunannu kyllä, mut se alkoi jo aikaa sitten, pitää tehdä se valmiiksi, ennenku löydän oman kodin. 

Kolme vuodenaikaahan olen tääl Suomessa nähnytkin; kevään, kesän ja nyt tätä syksyä.

Hoitsu sanoo, että olen fiksu tyttö. Opin ihan parilla harjoituksella istumaan, vähän se ekaks aina vaatii funtsimisaikaa, mutta kun ei oo kiire, niin sieltä se sitten tulee. Ja tassua harjoitellaan nyt seuraavaksi. Siis sen antamista ihmisen kouraan.
Tokihan me hissukseen harjoitellaan niitä haasteita, joita mulla on, elikkäs uusiin ihmisiin tutustumista ja sitä, ettei toiset koirat jännittäis ulkona niin kovin. 

Oon kuulemma kotihoitoaikana kasvanut aikuisemmaksi. Timmi kroppa on vankistunut enkä ole enää mikään  kukkakeppi, vaan näytän ulkoisesti aikuiselta. Henkinen puoli on kyl vielä ihan kakaran, sano.
Innostun esimerkiks haravoinnista, must on kivaa kun hoitsu heiluttelee haravaa ja mä yritän arvata mihin suuntaan :))

Mut niinku oon tos aiemmin kertonut, ja hoitsu kans, et ihan normikoiran arkea täällä elellään. Perussettii. Normiarkee. Koira-arkee. Ja sitä ihanaa tylsää, rutiini-arkea. Ihan parasta! Ja et oon ihan normikoira, enkä mikään ongelmavyyhti, se on ehkä vielä enemmän parasta.

Jos haluat tutustua muhun tarkemmin, niin käys kattoo tuolta sivuilta tiedot, siellä on kerrottu vaikka hurumyky mun vauva-ajasta ja muusta tarhaelämästä ja vähän siitä edellisestäkin elämästä tääl Suomessa. Muutaman viikon päästä tulee puoli vuotta täyteen ton hoitsun huushollissa, must olis pian jo aika löytää se koti, josta en lähde enää kos-kaan vaan saan olla siellä i-kui-ses-ti! Hohoi, missä oot!!!???

Ja täs sitten niitä videoita ja kuvia, olkaas hyvät ja ihailkaa meitsii!!! 

Hyppy hyppy hip hei! 

Nukkumattia etsimässä

Syvää unta... Zzzzz...

Katso silmiini... katso syvälle silmiini...

Oli lakananvaihtopäivät, osallistuin

Lempipaikka. Kroppa ei kyl näytä timmiltä...

Hyvä peti, hikipeti, mut itte tehty

Sipsin mietteitä

Moikka,

mä oon ollu kotihoidossa nyt aika tarkalleen jotakuinkin 4 kk ja 15 päivää.

Tänä aikana musta on kuulema tullut varsin mallikelpoinen koirakansalainen, hoitsu sanoo et oon sillä tavalla taviskoira. Mut enhän mä ole tavis! Koska mä oon hurrrrmaava, rakastava ja varsin suloinen <3

Mä osaan jo niin paljon hienoja juttuja. Esmes odottaa ruokaa, ja siis tiedän, milloin ruokaa pitäisi tarjoilla. Ja että safkan jälkeen tulee aina herkkutikku, sitä mä en aina kyllä millään malttais odottaa, vaan alan levottomaksi ja ramppaan keittiön ja olkkarin väliä, mut hei, niin tekee noi muutki! Toi pienempi siskoista jopa ihan komentaa hoitsua, kun se on niin hidas. 

Remmilenkillä ensin aina koohkaan ja kiskon hetken, koska sinne on ilmestynyt tosi paljon uusia viestejä edellisen kerran jäljiltä, vähä niinku kiire lukee ne kaikki. Mut sit alkuinnostuksen jälkeen muistan, että ei ne viestit sieltä häviä, vaikka kävelis vähän rauhallisemminkin :))

Tost isommasta siskosta on tullu laiska, eikä se jaksa leikkii mun kans enää niin paljo ku ennen. Hoitsu sanoo, että se johtuu siitä, kun piha on märkä ja mutainen. En kyl ymmärrä miten se liittyy mihinkään... jos kerran on virtaa, niin sitähän on ihanaa saada purettua pois, mudassa tai kuivassa.

Hoitsun etätyöpäivien ajan me vaan nukutaan, ihan  niinku sitä ei ees oliskaan kotona. Ja ollaan nyt oltu ihan kokonaisen työpäivän ajan keskenäänki, ku hoitsun piti mennä toimistolle. Kyl me tääl touhuttiin ja leikittiin (sano naapuri, et kauhee ärjyntä ja töminä tääl kävi), ja hoitsu jätti meille kauheen kasan pahviputeleita silputtavaksi, oli kuulema meidän duunia ja hoidettiin homma kotiin! 

Mulla on nyt 3 luottoystävää, ihmisiä siis. Kaks hoitsun kaveria, ne saa jo olla miten tahtoo tääl meillä ja sitten on toi naapurin täti. Ekaks mä ärjyin sille, sit mä totuin siihen mut kun se lähti kävelee sen pihalla, se oli mulle vähän jänskää ja sit mä taas ärjyin sille. Mut nyt se voi vaikka tanssia (toivottavasti ei) pihallaan, eikä mua haukututa yhtään. 

Et hyvin menee. Kyl ne ihkauudet hoitsun kaverit vähän jänskättää mua, mut hoitsu sanoo, että niihinkin tottuu ihan varmasti, koska ihmiset noin kaikkiaan on hyviä tyyppejä. Ulkona jos on kovin hämärää, ne ihmiset saattaa jänskätä kans, mutten mä ihan hurjaksi ärjyksi ala, sanon vaan, et antaa laputtaa vähä reippaammin ohi. Toiset koirat on sillee jänniä, et kiinnostelis, mut sit vähä hermostuttaa samalla. En mä enää ota sillee kierroksia ku aluksi. Vähä niskavillat pystyssä, samoin häntä, mut hoitsu sanoo, et on ääni muuttunu kellossa (??????) kun ääni onkin semmonen kimakka, ja se kuulema tarkoittaa sitä, että se olis semmonen leikki- ja jänskä ääni. Emmätajuu mitä kelloa se tarkoittaa.. 

Mut joo, tässä nää, kauheesti mitään uutista en nyt voi kertoo, kun ne uutiset on aika vähissä tämmösen tavallisen kotikoiran arjessa. Ei teilläkään oo varmaan kauhiasti kirjoiteltavaa teidän kotikoiran arjesta? 

Kuvaa ja videoo sensijaan on, hoitsu aina hosaa sen puhelimensa kanssa... että tässä sitten pläjäys.

Ja sitä vielä, että jos sun sydämessä sykähtää aina kun kuulet sanan Sipsi (ei se Taffeli) tai näät mun sielukkaat mutta vekkulit silmät, niin voi laittaa tonne Kulkureille viestiä ja kysellä enemmän. Siit se sitte lähtee. Ne kertoo kyllä, milloin voi alkaa reppua pakkaa! Nähdään!!

- Sipsi alias Sipuli, Sipe, Sipu, Simppu, Sipuliini ja vaikka mitä muuta kivaa nimee tullu täs ajan saatossa :)

 

Sipsin välikuulumisia

 3 kuukautta ja rapiat päälle.

Nyt tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa Sipsistä, hirveästi ei mitään uutta ole tapahtunut, ja elämä kotihoidossa kulkee omia polkujaan, tasaisesti ja mukavasti.

Sipsi on rauhoittunut paljon, kyllä se vielä kiihtyy nollasta sataan aika hätäisen nopeaan, mutta mä luulen että se johtuu siitä, että se on syntynyt Oinaan tähtimerkeissä; Sanoo ensin ja sitten vasta ajattelee :))

Hirmu suloinen tyttönen, ihan perussesse lukuunottamatta näitä kahta "haastetta" jotka on olleet alusta lähtien; toiset koirat ja vieraat ihmiset kotona. 
Eli täällä eletään ihan normaalia koira-arkea. Sipsi ei ole ongelmakoira, ei ollenkaan. Se on vain epävarma ja luottamusta vieraisiin ei ole, mutta luottamuksen saamiseksi ei omalta ihmiseltä mene kauaa, etenkin jos on tarjolla ihan supernameja :)

Sipsi arvostaa rutiineita ja iloitsee kovin siitä, että tiesi mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lukee hoitsua kuin avointa kirjaa, ja tietää mitä seuraavaksi tehdään tai tapahtuu. Sipsin nenätyöskentely on ennennäkemättömän hienoa! Sen ei tarvitse nähdä mitä ympäristössä tapahtuu, se nostaa kirsun ylös ja lukee sieltä tapahtumat. Se löytää namit jemmoista ja siinä se on todella järjestelmällinen ja kärsivällinen. Se ehkä tykkäisi myöhemmässä vaiheessa nenällä tehtävästä harrastuksesta! 

Tuntuu jotenkin niin surulliselta, että hiomaton timantti on edelleen kotihoidossa. Miten ihanaa olisikaan, että se löytäisi sen ikioman kotinsa, sillä kokemuksesta olen huomannut, että koira kyllä tietää, milloin se on lopullisessa kodissaan, ja edistyy siellä huomattavasti nopeammin kuin kotihoidossa. Nyt olisi Sipsukan aika löytää se omansa! Edelleen toistan, että se on omia ihmisiään kohtaan suloinen, hellä, rakastava ja ihan mahtava pieni kullannuppu <3 

Mutta koska nyt ei ole kummempia tapahtumia kerrottavana, laitan muutamia kuvia ja videota Sipulin arjesta 

Nurmikon kasvatus, ei koirille...! :D

Voi ihana vekkuli!

Odottavan aika on pitkä... 

Tuonne pitäisi hoitsun ujuttautua nukkumaan! 

Ihana, ihana kesä! 

Jengi kasassa

Paras pihapeti ikinä! 

2 kuukautta ihanaa Sipulia

2 kuukautta kotihoidossa!

Vain kahdessa kuukaudessa on tapahtunut hurjan paljon hyviä asioita Sipsin elämässä.
Edellisissä postauksissa niistä enemmän, nyt ei sen enempää tarinaa, vain kuvia ja ihania videoita pienokaisesta. Olenko jo sanonut, että Sipsi on ihan kertakaikkisen valloittava lapsokainen! <3

Siitä sitten vaan tutustumaan lisää Kulkurit ry:n sivulle! 

Sipsi täällä moi!

Sipsi täällä heipä hei,
täällä odotellaan hoitsun kesälomaa! Vaan mitään se ei muuta, koska hoitsu ei lähde reissaamaan. Se on ihan hyvä juttu meidän koirien kannalta, koska sen omatkin on vähän vellihousuja uusien asioiden kanssa. Kuulema jotain autoiluun liittyvää harjoittelua luvassa, en tiiä mitä lie tarkoittaa, mut pitäis ottaa pyyhkeet mukaan. Eiköhän sekin tuu hanskattua, jos on retkikassissa riittävästi evästä!

Meillä ei oo tapahtunu täällä mitään ihmeellistä, hitokseen kuumaa vaan on ollu. Oon harjoitellut altaassa kävelyä, toi Dorita käy dippaamassa itsensä molemmin puolin aina välillä kun on ihan kamalista kamalimman kuuma. Allashan oli tosi kummallinen juttu, mut hoitsu meni ja heitti sinne nameja, niin pakkohan se oli namit hakee talteen ja vesi olikin ihan kiva juttu.

Ollaan saatu joka päivä jätskiä! Ihanan kylmää ja raikasta, vettä muka, mut siellä onki jemmassa herkkuja! Ja vesikippoihin on ilmestynyt könttejä. Ensin en tajunnu yhtään mikä siellä on, mut ne namit autto taas asiassa, kun hoitsu laittoi köntin päälle nappulan. Sit oli ihan jees :)

Täällä elellään siis ihan normikoiran arkea, ja hoitsu sanoo monta kertaa päivässä, että mä oon mahtava ja söpö, oikea namupala. Toivon, ettei se kuitenkaan laita mua kitusiinsa joku päivä, jos kerran olen herkullinen ja namunen!

Kotihoitoviikkoja on hoitsun mukaan kertynyt 7+ ja siinä ajassa oon kuulema muuttunut räksyttävästä ja herkästi murisevasta stressipaketista sylikoiraksi. Aika hyvin, vai mitä! Niin paljo mua kehutaan, et uskon kyllä jo itseeni, oon hieno tyttö! 

Tossa olis taas kuvia ja videoita, vesiaiheista ja tietty niitä makoiluita, koska mä olen siinä(kin) hoitsun mukaan erinomaisen taitava.

Jos susta tuntuu, että mä voisin saada sun luona paljon rakkautta ja ymmärrystä, sulla olis pikkusen reilummin kärsivällisyyttä ja sit viel sopiva leikkikaveri ja meille hyvät tilat, niin Kulkurit ry:lle sit vaan viestillä menemään! 

Ihan valmis!

Sipsi on ihan valmis!!!

Valmis uuteen kotiinsa! Se on oppinut perusjuttuja niin paljon, että loppu onkin sitten vain perustaitojen hiontaa tai uusien temppujen oppimista :) Ja nameillahan niitä oppii...

Sipsi on
Sisäsiisti, ollut päivästä 1
Vilkas ja eläväinen, mutta osaa upeasti rauhoittua
Reipas ulkoilija, haasteena toiset koirat.
Loistava vahtikoira, ei jää haukku päälle, ne namit ne namit  :))
Kotikoira, 10 pistettä, haastetta uusien ihmisten kohtaamisessa
Leikkisä tietenkin, ja hurrrrja painikaveri
Kiltti. Niin kovin kiltti ja rakastava! 
Itsenäinen, ei kulje perässä laisinkaan kotona, vaan mieluummin makoilee ja relaa
Osaa olla nätisti "yksin" kotona
Puutarhureista paras, väsymätön apulainen
Oppinut lähtemään terassilta nätisti omalle pihalle, ei ryysi eikä räyhkää

Mitä Sipsi toivoo?
Omaa kotia, jossa olisi kiva juoksu- ja painikaveri
Tilaa temmeltää, pihaa missä hepuloida, rauhallista aluetta
Ihmisiään, joilla hyvä huumori ja ymmärrystä Sipsin mahdollisesta stressikäytöksestä,
koska stressi varmasti pukkaa hetkeksi päälle muutossa
Ihmistä, joka ymmärtää stressikäytöstä. Se on ihan eri asia kuin luonne.
Ihmistään, joka osaa ohjata miten tulisi tilanteissa toimia, hellästi kuin lasta, positiivisesti ja palkiten

Meillä siis viikot sujuu tosi hyvin! Hieman Sipsi kaipaisi reipasta leikki- ja painikaveria saadakseen pentuenergiaa purettua. Onneksi se osaa hepuloida itsekseen ja tehdä raskaita puutarhahommia, joihin kuluu jonkinverran energiaa. Kongit ja muut ajattelua vaativat tehtävät on olleet myös hyvä keino saada purettua höyryjä.
Eli täällä odottelee ihan valmis ja ihana kotikoira sitä ikiomaa, loppuelämänsä kotia! 

Kuviiii! Ja toi video! Hän on i-ha-na  ❤️

Ne laiskat aamut...

Haista kukkanen 🌺

Itse tehty, ihan paras kuoppa ikinä! 

Ai niin vielä... HYVÄÄ JUHANNUSTA! Ottakaa iisisti, pitäkää kivaa,

kaivakaa kuoppia pihalla, juoskaa kukkaniityillä ja kurkkikaa kaivoon, varovasti. Mä teen ehkä saman, josko näkisin vilauksen tulevasta kodista! 🏡🏠

Ihana pienokainen

Huomenna 5 viikkoa kotihoidossa, Sipsi on ylittänyt kaikki odotukset, mitä alkuun sille ajattelin. Ajattelin, että jos 4 viikon päästä saan siihen hyvän kontaktin ja sitä kautta sen rentoutumaan ja luottamaan. Ja jos sitten myöhemmin remmikävely onnistuisi edes kohtalaisesti stressaamatta. Nyt asetellaan seuraavia tavoitteita, koska nuo on jo menneen kesän lumia :))

Sipsillä alkaa homma hoitumaan, nyt se on jo niin rauhallinen omalla pihalla, että voimme viettää siellä pitkiäkin aikoja! Toki liikettä nähdessään kommentoi, niinkun tuo toinen omistanikin tekee. Kotipihalla tämän haukkumisen saa katkaistua aika nopsaan, vaikka Sipsi olisi pihan peränurkassa, sillä luoksetulo on käsittämättömän hienoa! Se tulee kuin tuulispää huudettaessa, koska silloin saa namin!
Lisäksi se kyllä kuuntelee mitä sille puhutaan, sana hyvä saa sen välittömästi katsomaan minua, koska se sana liittyy vahvasti herkkuihin :)

Pihalla me tehdään kovasti puutarhatöitä. Siirrellään kasveja uusiin paikkoihin. Sipsi on väsymätön apulainen. Se varmistaa kaivamalla, ettei yhtään sipulia ole monttuun jäänyt. Mutta nämä puutarhaviikonloput on raskaita, kun joutuu hommia tekemään. Illalla on kyllä hiljaista, tasainen tuhina vaan kuuluu. Jotenkin ne illat herkistää, kun pitkin poikin makailee 3 tyytyväistä koiraa <3 Voiko asiat paremmin ollakaan! 

Koska mitään kummia täällä meidän tylsässä ja rutiineiden rytmittämässä elämässä ei ole tapahtunut, laitan muutamia kuvia ja videoita, kato se kuoppavideo, niin alkaa sinuakin hymyilyttämään :)

Kuoppapaikka paras paikka! 

Tällee me tehdään etätöitä! 

Päikkäreillä

Maantasahepuli

Tiluksilla

Pihahommat väsyttää... Zzzz...

Reipastelija!

Sipsin kanssa menee todella hienosti!

Keskiviikkona tulee täyteen 4 viikkoa kotihoitoa ja ihan hurjan paljon hyviä asioita on tapahtunut Sipsin käytöksessä ja sen ihana luonne alkaa tulla näkyviin

Se on fiksu, kiltti, hellä ja rakastaa tietenkin rapsutuksia. Antaa tutkia korvia, hampaita ja kynsiä. Sipsi ei rynni toisten ruokakipoille, osaa jo odottaa lupaa aloittaa ruokailunsa. Yksin (tai kolmin) ollessaan täällä ei kuulu haukkumista, eikä mitään ole rikottu. 

Se on puuhakas, kuten ikäkin suorastaan edellyttää, mutta niin upeasti osaa rauhoittua makoilemaan. Eikä se seuraa minua jokapaikkaan, vaan on ihan rauhallisesti siellä missä milloinkin sattuu retkottamaan. 

Eli jo ihan täydellinen kotikoira omalle porukalle <3 

Suurimpana haasteena sillä on vieraiden ihmisten kohtaaminen, mutta jo muutaman vierailijan perusteella se ei varmastikaan muodostu ikuisuushaasteeksi, vaan kunhan on perusluottamus ja 

-turvallisuus kunnossa (Tärkeää!!), niin pian se varmasti jo ymmärtää, ettei vieraita tarvitse jännittää ja luottaa, ettei se oma ihminen laita sellaiseen tilanteeseen, josta on vaikea selvitä.

Ulkona ihmiset pyörineen vaunuineen on ok, kunhan eivät ala huitomaan ampiaisia, se on jo aika epäilyttävää puuhaa, jolloin voi tulla iso epäilys ihmisen tarkoitusperistä. Toiset koirat aiheuttaa jänskän, jolloin on ihan pakko kommentoida. Sen ajatukset saa kyllä  toisaalle, herkkuihin, mutta ei ihan saman tien. Sekin asia on selkeästi hoidettavissa hyvillä ja positiivisilla treeneillä!

Sipsi on huolehtivainen. Se siivoilee Bean korvaa, kun se alkaa töhnimään, se nuolee minulta pienet haavat, Doritan ikuisuushaavaa jalassa. Hän rakastaa.

Mun mielestä Sipsi Sipuli Sipsukka on äärettömän valloittava tyttö, hiomaton timantti. Sen kanssa on helppo olla, jos koiran ei pidä olla ihan 10++ käytökseltään. Eikä edes pidä olla. Ja Sipestä kyllä tulee aivan loistava, oman ihmisensä kanssa, sen joka osaa ohjata sitä ja joka rakastaa täydestä sydämestään ja haluaa, että yhteinen elämä on täydellistä, sitten pikkuisen myöhemmin. Sen eteen täytyy tehdä hiukan hommia ensin :)

Sipsi siis etsii kotiaan Kulkurit ry:n kautta, sinne siis! 

Vieras nro 1, hyvin meni!

Vieras nro 2, viikon päästä ja vielä paremmin meni!!

Hoitomamman peiton alla, ei pystynyt kauaa olemaan,
hikihän siinä tuli! 

Loistotyttö!

 Ja vauhti jatkuu :)   

Ulkoilut sujuu tosi hyvin, ihmiset saa mennä rauhassa, toiset koirat aiheuttaa kyllä pienimuotoisen haukkusession, opetellaan siihen, ettei se kiihtyisi liikaa, ja meillä onkin lenkeillä superherkkunameja mukana, joita ei voi vastustaa. Sipsille tehoaa yllättävän hyvin rauhallisesti jutteleminen siihen samaan syssyyn, eli hyvin vastaanottavainen tyttö! 

Se on nyt pesty ja harjattu, molemmat toimenpiteet sujuivat hyvin. Karvaa lähtee hurjan paljon, en ymmärrä mistä sitä tulee, kun näyttää siltä, että on ohutturkkinen :D 

Hienosti osaa jo odottaa lupaa syödä. Vielä treenataan sitä, että innokasta pomppimista saatais hillittyä siinä vaiheessa, kun ruokaa kuskataan omalle ruokailupaikalle. 

Yksin olemiset sujuvat ilmeisen hyvin. Pikaisilla kelauksilla vartin välein, ei haukkumista. Eikä suuremmalti mitään ole rikottu edes. Joku hoitajan unohtama sukka on tuunattu kesää varten paremmin hengittäväksi. 

Alusta lähtien Sipsi on ollut täysin sisäsiisti. Etäpäivien rutiinit on jo ihan hallussa, silloin nukutaan eikä tarvitse pompata heti ylös, kun liikahdan pois työpisteeltä.
Se on valtavan suloinen pieni tyttönen, tykkää tietenkin hellimisestä ja rapsutteluista.

En nyt oikein keksi tässä mitään kummempaa, koska täällä ei juurikaan nyt tapahdu mitään kummempaa, elämä rullaa tasaisesti, lapsiarkea eletään

Joten kuvat kertokoon sitten loput! 

Tiluksien tarkkailua

No mutta tässäpä hyvä tarkkailupaikka!! 

Kova homma, mutta iso karhu on nyt hoideltu

Nukkuu kuin lapsi... 

Harjattu ja pesty! Lisää harjaamista tiedossa pesun jälkeen

Voiko ihanammin aamu enää alkaa...