** Ihanaa Joulua! **

Pian on kulunut 3 kuukautta siitä, kun Minttu tuli Suomeen etsimään parempaa elämää, rakkautta ja ikiomaa kotia. 3 kuukautta tulee täyteen juurikin jouluaattona.

Kovin nopeasti tämä aika on hujahtanut. Minttu on oppinut paljon asioita, siitä on tullut jopa hieman pentumaisen riehakaskin ja aina niin hymyilevä ja iloinen tyttö! 

Edelleen Mintun haasteena on vieraat ihmiset. Ulkona tilanne on jo hiukan parantunut, se ei saa mitään jättipaniikkeja enää, vaan saattaa jopa jäädä katselemaan kaukaa kulkijaa. Minttu tarvitsee vain aikaa ja ymmärrystä. Se ei ole koskaan kokenut mitään muuta kuin tarhan. Ei ole nähnyt mitään muuta kuin tarhan. Mistä se voisi tietää, että maailma on turvallinen paikka tutun ihmisen kanssa kulkea? Pikkuhiljaa se oivallus alkaa tulemaan. Ja sitä on niin hienoa seurata! 

Sisätiloissahan Minttu on ihan tavallinen riiwiökoira, keppostelee, leikkii ja nukkuu. Ja ehkä vähän joskus jopa vahtiikin. Mintulla on hieno ääni, tumma ja kumea. En lähtis vieraana ihmisenä hapuilemaan ovea, jos sisältä kuuluisi tuollainen ääni! :D 

Kynnet on leikattu ilman minkäänlaista nykimistä, lipomista tai stressiä! 

Meillä ei ole mitään suuria uutisia, me eletään ihan tavallista koiranelämää täällä. Ja odotetaan Joulua. Mintun ensimmäistä oikeaa joulua! Minttu on ollut niin kiltti, että Pukki tuo sille varmasti jotain mieluisaa paketoituna. 

Me kaikki toivotellaan teille rauhaisaa ja stressitöntä joulun aikaa 

sekä ihanaa, lämmintä Joulua!

Pidetään huolta rakkaistamme turvavälit muistaen.

Koitetaan suoriutua läpi vuoden vaihteen rakettimyrskyn ja muistetaan pitää eläimet turvallisesti sisätiloissa tai turvallisesti pikapihalla, aina remmissä, valjaissa, pannassa, turvavöissä, lisäremmillä ja turvaketjussa...! :))

 KUVIA JA VIDEOITA löytyy kotihoitajan Facebook albumista, jota päivitetään usean kerran viikossa!

Kuvia

Minttu toivottaa Hyvää Joulua! 

Kynnet leikattu! 

Mintun herkkua on purkkijäätelö, omasta lusikasta
syötynä, kuinkas muutenkaan! 

Lapsi sai jälleen uuden lelun. Minttu ei riko leluja,
mutta Dorita rikkoo ne kaikki, heti.

Sinne se pujahti muitta mutkitta, koko porukan kanssa
päiväunille 

Minttu tykkää edelleen läheisyydestä, tykkää nukkua
päikkäreitä vieressä ja pitää jalkojani tyynynä

Etätyöt. Joskus jopa tylsää...

Ollaan hiljaa vain, ihan lähekkäin... 

Ihana häntäpuuhka! 

Aamulla hoitomamma herättää pienen sohvalta

Kaverin kanssa kaikki on niin paljon hauskempaa! 

Voihan vekkuli mikä likka, ihana!! 

8 viikkoa hurjaa edistymistä!

 Minttu on ollut nyt 8 viikkoa kotihoidossa. Ja edistynyt ihan valtavasti!

Minttu on ihan tavalllinen suloinen kotikoira sisätiloissa, sen ainoa isompi treenaamisen aihe on ulkoilu. Sekin sujuisi ihan vallan hyvin maisemissa, jossa ei ole muita liikkujia. Kuten aiemmin kerroinkin jo, että Minttua ei jännitä mennä uusiin paikkoihin, jos siellä ei ole muita liikkujia. 

Minttu on pikkuhiljaa alkanut leikkimäänkin. Se riepottaa jo parhaat päivänsä nähnyttä pehmolelua, eräänä päivänä ne jopa Doritan kanssa kiskoivat leluparkaa :) 

Mintun orastava eroahdistuskin meni jo ohi, kun se huomasi, että elämä palasi takaisin entiseen, tavalliseen ja turvalliseen uomaansa, onneksi! 

Harjattu on ja siitä Minttu tykkää! Seuraavaksi otetaankin pykälää haastavampaa, eli kynsien leikkuuta. Jos sais vaikka yhden kynnen leikattua päivässä? Ehkä liian kunnianhimoinen tavoite... mutta me katsotaan sopiva aika ja mielentila kullakin kerralla erikseen. Mutta aletaan treenaamaan.

Minttu oli tavattoman laiha tullessaan, hieman ohut se on edelleenkin. Lonkkaluut näkyi selkeästi ja kyljissä oli vain nahka, ei mitään pehmeää välissä. Nyt on kyljissä jo vähän pehmeyttä ja lonkkaluutkaan ei niin pahasti törröttele. Pikkuhiljaa painoa ja massaa lisää. Minttu syö kovin rauhallisesti, se ei hotki ja selkeästi kuuntelee vatsan ääniä, eli saattaa jättääkin ruokaa, jos ei enempää mahdu. Ruoan mukana olen antanut Omega 3 ja 6 sekä AB-piimää.

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että Minttu tykkää läheisyydestä. Sen mielestä hoitomamma voisi päivät päästään makoilla Minttusen vieressä sängyn päällä, ja rapsutella läpikotaisin. Illalla se ennen nukkumaan menoa tulee välillä ihan viereeni, pyytää tassullaan ja kuonollaan hellyttelyä. Ihana se on! 
Iltaisin ja yöaikaan on tapahtunut muutoksia. Ennen Minttu nukkui sängyn alla, nykyään se vaeltelee öisin parasta paikkaa etsien. Ja se paras paikka on kovin usein ollut sohva. Tietenkin, koska siellä on mukavan pehmeää ja lämmintä. Tämä kaikki on edistystä, sillä aralla koiralla on paljon lukkoja kaiken uskaltamisen kanssa. Kuten leikkiminen, haukkuminen, jopa nukkuminen. Minttu on rikkonut jo niin monta omaa lukkoaan, että ihan hirvittää vierestä katsoa sen vauhtia :))

Muutama kuva matkan varrelta sekä pari videota. Videoissa näkyy hyvin, miten vapautunut ja reipas Minttu kotioloissa on, kannattaa vilkaista, eivät ole koko illan elokuvia! :)))

                   Ihan pellolla! Minttu tykkää, sillä pellolla on paljon erilaisia hajuja! 

       

                                 Kaikki mahduttiin yhtaikaa sängylle päiväunosille

                                    Mintusta on hyvää vauhtia tulossa kyttääjä! 

   Hip hei! Täällä olisi paljon rakkautta ja hellyyttä tarjolla!

                    "Voitko laittaa kameran pois, ja tulla ihan vaan rapsuttelemaan, kiitos!"

Tässä muutama kiva VIDEO
TERVETULOA KOTIIN!!!

HYVÄÄ YÖTÄ JA PALJON RAKKAUTTA

LEIKKIKAVERIN KANSSA

Hyvin menee!

 Meillä menee täällä oikein hyvin, ei ole juurikaan mitään uutta kerrottavaa.

Tai no sen verran, että Dorita ja Minttu on alkaneet käydä yhdessä ulkona, Doritan itsevarma ja vakaa käytös ulkona on saanut Mintun kulkemaan kivasti remmissä. Yksin ollessaan se vähän tuppasi rullaamaan etukautta taakse ja takaisin oikealle. Minttu nimittäin osaa kulkea vain ihmisen oikealla puolella :)) Kävellään tyttöjen kanssa pitemmänkin matkaa ns. kivitietä eli tienpohjaa. Minttu ei jännitä uusia maisemia tai reittejä, kunhan häiriötekijät on riittävän pitkällä, niin menee hyvin. 

Kovasti Minttu on jo kotiutunut ja ilahtuu hellyyttävällä tavalla, kun tulen joko yksin tai pikkukaksikon kanssa sisälle. Silloin tulee wuf wuf, kurrr... ja häntä heiluu ja pyörii vallattomasti! Ja tulee pyytämään rapsutuksia, on ihan mielellään sängyllä pötköttelemässä kanssani, kävi myös sohvaa kokeilemassa, mutta sänky parempi :))

Joitain kotijuttuja tarvii vielä treenata, kynsiä en ole vielä yrittänytkään leikata, sillä jalkoihin koskeminen ei tunnu Mintusta kivalta. Ollaan harjoiteltu sitä alusta lähtien ja nyt se ei vedä jalkaa hätääntyneenä pois vaan antaa minun hipelöidä myös kynsiä. 
Hoitomamma joutui yllättäen sairaalaan pari viikkoa sitten lauantaina illalla ja kotiin pääsin sunnuntaina puolenpäivän tietämillä. Täällä oli vieras henkilö hoitamassa tuon lyhyen ajan koiria. Minttuhan ei tullut lainkaan pois sängyn alta, sen turvallisuuden tunne sai särön. Sen jälkeen se on osoittanut hieman merkkejä orastavasta eroahdistuksesta, jota siis heti aloimme työstämään. Sen on vaikea alkuunsa hyväksyä, että poistun. Vajaat 10 minuuttia se vikisee portin takana ja haluaisi eteiseen. Sen jälkeen Minttu rauhoittuu portin viereen makoilemaan. Ei hauku perään eikä ala rikkomaan paikkoja. Ettei ole eroahdistusta pahimmasta päästä ollenkaan. Hyvä niin! 

Mutta muutoin elämä täällä on mallillaan, ihan perussettiä mennään, niinkun koira-arjessa pitääkin!

Tässä muutama kuvatus sekä videolla näkyy, miten kauniisti Minttu reippailee ulkona Doritan kanssa!
VIDEO

                                                             Hellyyttä hakemassa

                                                                Etätöitä tekemässä

                                                                Sohva kokeilussa

                                                               Isosisko siistii korvaa

                                                                Tyypillinen asento :))

                                                     Minttu kokeili etätöitä työhuoneessa

                                                            Hirrrrrmu ihanat korvat!

Minttu etsii kotia Viipurin Koirat ry:n kautta

Neljä viikkoa

Neljä viikkoa on vierähtänyt siitä, kun odottelin kuumeisesti tietoa Mintun reissun etenemisestä ja sitä hetkeä, että saisin vihdoin tavata neitosen.

Minttu on pärjännyt todellakin odotettua paremmin ja reipastunut hurjan paljon enemmän, mitä villeimmissä kuvitelmissani uskalsin edes toivoa!

Se on ollut nyt kokonaan ilman valjaita ja remmiä, joutuu vähän kikkailemaan, että saan sen eteiseen saakka, se ei siis mene sängyn alle piiloon, vaan jumittaa sängyn päällä :)) Herkkupaloilla näistä tilanteista on selvitty hyvin.

Nykyään Minttu ilahtuu silminnähden, kun minä tulen joko yksin tai koirien kanssa ulko-ovesta sisälle. Se kurluttaa ja saattaa välillä haukahtaakin, häntä heiluu tai pyörii villisti. Aivan ihanaa, silloin on itsenkin mielestä erityisen kiva tulla kotiin! 

Aiemmin kerroin, että Minttu keppostelee keräilemällä hanskoja ja välillä tekemällä omia muistiinpanojaan lehtiöön, niin skaala on laajentunut. Se joka ikinen ilta nappaa mun tossun ja vie petipaikalleen. Ei ole tähän mennessä pureksinut eikä rikkonut, vain kuljetellut.

Kaikista näistä Mintun kimppakämppäläisistä se tykkää eniten Beasta. Bea on kiltti ja hyväntahtoinen, hassu otus. Ja lisäksi Bea on melko pieni, noin 40 cm korkea. Luulen, että Minttu tykkää ehkä enemmän itseään pienemmistä koirakavereista :) 

Minttu ei tykkää olla kuvattavana, sitä jännittää kameralla tähtääminen. Sensijaan se tykkää katsoa luonto-ja koiraohjelmia. On tarkkaavaisena ruudun äärellä. 

Ulkoilun kanssa seilataan eestaas, välillä on niitä reippaita ja rohkeita päiviä, ja välillä taas vähemmän rohkeita päiviä. Joka tapauksessa kaikki asiat toimitellaan ulos, ei vahingossakaan sisälle. 

Ei tässä ole mitään hurjia juttuja tapahtunut, eletään melkolailla normi koira-arkea. 

Kuvia!   

                                         Paperityöt tehty, nyt voi rentoutua!

                                        Ehdonalaisvangit koirankouluttajina, jännää!

                                            Menee se etätyöpäivä näinkin :))

TÄSSÄ video, jossa Minttu on iloinen, kun tullaan lenkiltä kotiin :)

Mitä vielä hehkuttaisin? :)

 Minttu on edistynyt huikeasti vain 3. viikossa! Piti ihan kalenterista katsoa, että vainko 3 viikkoa, kyllä!

Minttu ei ole oikeastaan enää ollenkaan sängyn alla. Vielä ihan varmuuden vuoksi kuitenkin talutin kaulassaan, mutta pian senkin voi ottaa pois, koska tulee mielellään ulos. Jotkut päivät kuitenkin on sellaisia, että jostain syystä jännittää enemmän, ja sängyn alla on turvallisempaa. Vaikka kaikki tehdään rutiininomaisesti samalla lailla joka kerta. Valjaat on olleet jo pois sisäkäytöstä jonkin aikaa, on Mintullakin kivampi olla :)

Ulkona ollaan nähty kauempaa ihmisiä, fillaristeja sekä jopa jokunen mopokin. Ne saavat Mintussa aikaan ison jännän. Jonain päivänä niitä pystyy katsomaan melko rauhallisesti, toisena päivänä suunta olisi vaan kotiin ja vikkelästi. Tässä asiassa Minttu tarvii vielä paljon rohkaistumista mutta myös remmin toisessa päässä rauhallisuutta, eikä saa mennä siihen paniikkiin mukaan. Jos näyttää siltä, että nyt on syntymässä paniikki, lähdetään sitten vaan ihan rauhallisesti puhumatta mitään, kävelemään toiseen suuntaan, ei välttämättä edes kotiin päin. Aina se on rauhoittunut jonkin matkan päässä.
Kohtaamisepisodin jälkeen Minttu epäröi seuraavaa ulkoilukertaa, jos siellä vaikka onkin joku jännittävä liikkuva osa.. mutta kyllä mä uskon, että kun reipastumisvauhti on ollut tähän asti huikeaa, niin tämäkin asia lutviutuu ajan ja luottamuksen kanssa! Vaan ei sitä ole tarvinnut ulos pakottaa, on tullut ihan itse ovesta ulos :))

Mintulla on hauskoja juttuja, ihan Mintun omia :) Ulkona se on löytänyt useammankin kerran lasten pudottamia hanskoja, se ensin haistelee ne tarkkaan, ja sitten nappaa suuhunsa ja kävelee melkolailla pollean näköisenä, kunnes päättää, että loppusijoituspaikka on tässä, ja jättää hanskan.
Lisäksi se on kotona napannut ihan salaa lehtiön, ja tehnyt siihen omat muistiinpanonsa, päivänä eräänä se halusi lukea kauppakuittia. Pitää alkaa katsomaan tarkemmin, mitä mihinkin jättää, sillä Minttu voi olla myös kiinnostunut osallistumaan kotia koskeviin asioihin. 

Ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että Mintun ollessa sängyn päällä, olen voinut mennä siihen päikkäreille itsekin, ilman, että Minttua olisi asia vaivannut millään lailla. Se jos jokin, on mielestäni edistystä suurella loikalla ja olen kovin onnellinen siitä, että olen ansainnut pienen osan Mintun luottamuksesta! Lisäksi se on muutamaan otteeseen tullut sohvan viereen pyytämään rapsutuksia! Wau!

Minttu alkaa kotioloissa olemaan melkolailla ihan tavallinen koira hassuine juttuineen. Jos tulee vieraita, Minttu luikahtaa kyllä sängyn alle turvaan. Mutta asia kerrallaan, tai ehkä kaksi, ei pidä liikaa odottaa. Ensin rakennetaan se luottamus tähän lähiporukkaan ja sitten vasta joskus niihin vieraisiin.

Mutta nopeasti on tämä 3 viikkoa kulunut. Ja näihin 22 päivään on tapahtunut niin valtavan paljon rohkaistumista. Täytyy sanoa, etten koskaan voi lakata ihmettelemästä koirien sopeutumista positiivisesti uusiin asioihin! Mintulle koko maailma oli täysin uutta ja vierasta, ja nyt se on jo hyvin lähellä tuiki tavallista kotikoiraa. Löytyisipä itseltäänkin samanlaista voimaa ja tahtoa kohdata uudet, jännittävät asiat :) 

                                            Tässä ollaan kissaa lukuunottamatta päivälevolla! 

                                                                    Kepposia :) 

Niin paljon reipastumista!

 Ihan pakko nyt tulla kirjoittamaan Mintun edistymisiä! 

Viime viikon muutamat viimeiset päivät Minttu on reipastunut niin kovin, että korvissa humisee!
Laitan ihan ranskalaisin viiruin:

- Tykkää olla ulkona, ollaan jo käyty kävelyllä, tosin vältelty kävelyteitä yms mutta Mintulla on valtava halu tietää, mitä seuraavan nurkan takana on. Kulkee reippaasti, ei kisko eikä säntäile. Kävelee niin kauniisti ja upeilla askelilla. Nuuskuttelee, kuittailee ja vielä päätteeksi pöyhii pölyt päälle :) Me mennään yleensä sinne minne Minttu haluaisi mennä, pienin rajoituksin (tie, kävelytie, puskat ja pilkkopimeät paikat) Välttämättä Minttu ei haluaisikaan tulla sisälle ulkoota, vaan voisi olla siellä ties miten kauan, satoi tai paistoi

- Syö normiaikaan muiden kanssa kahdesti päivässä. Reippaasti. Ottaa namit kädestä

- Ohitukset kanssani oviaukoissa sujuu hienosti, ei juokse enää sängyn alle piiloon

- Osaa jo meidän rutiinit. Tulee mun aamukahvin aikaan kysymään, milloin mennään ulos :))

- Iloitsee hännän heilautuksella, kun tulemme muun lauman kanssa ulkoota. Saatiin jopa kurinat ja pari lyhyttä ilohaukahdustakin! 

- Tulee sängyn päälle, vaikka minä istuisin siinä

- Viihtyy yhä vähemmän sängyn alla

Harjoitusta vaatii:

Sängyn alta tuleminen. Se jo ryömii sieltä hiukan, mutta tarvitsee vielä vähän apuja taluttimesta. Uskon, että kun se on nyt jo niin vapautuneen oloinen, niin ei mene kauaa, ettei se mene sängyn alle ollenkaan! 

Ulkona ne muut liikkuvat osat. Ollaan jo kaukaa nähty lenkkeilijä, se oli kyllä aika jännä, mutta jäätiin katsomaan sitä sitten loppupeleissä ihan rauhassa. Kauempaa ohi kulkevat autot eivät näyttäisi aiheuttavan hämminkiä

Ja vähän kuvia myös!

Tässä Minttu katsoo telkkaria kesken leikin

Tältä näyttää ruokailun jälkeen, 4 kippoa altaassa! 
Kaikki syövät siis yhtaikaa, jes! 

Ja taas... tämä on julkaistu maanantaina 12.10.2020 eikä sunnuntaina... 

Onnea Minttu!

 Mintun arvioitu syntymäaika on 10/2018. Tiistaina oli Mintun nimipäivä, ja näinollen myös hyvä syntymäpäivä <3 Juhlittiin neidin 2v synttäreitä herkuttelemalla maksalaatikkoa kera nappuloiden sekä 2 nakkia / kuono. Onnea ihana Minttu! 

Minttu on mennyt hienosti eteenpäin. 

Se on uskaltautunut pitemmälle pihassa. Nyt ulkoilu onnistuu kahdesti päivässä, aamulla sekä illemmalla. Silloin neiti toimittelee kaikki asiansa. Mitään lenkkiä ei kuitenkaan vielä olla päästy tekemään, sillä ihmiset ja autot jännittävät sitä. Edetään pikkuhiljaa, ei meillä ole kiire. 

Mintun liikkuminen on uskomattoman sulavaa, vinttikoiramaista. Pitkät, jäntevät askeleet. Kaunista katseltavaa! Mutta onhan sillä pitkät sääretkin :) 

Ruokailu on muuttunut myös oleellisesti. Alkuun se uskalsi syödä vain yöaikaan, kun kaikki nukkuivat. Nykyään ruoka maistuu aamulla ja toisen kerran 17-18 aikoihin. 
Minttu tykkää myös rouheisista purutikuista, niistä sitkeemmistä se ei oikein ymmärtänyt mitään. Tikku pitää syödä siellä sängyn alla, ihan rauhassa. Silloin kun se on sängyn alla, annan tikun sinne

Enää Minttu ei vietä koko päivää sängyn alla, toki viihtyy siellä vieläkin, mutta hyvin usein se nukkuu sängyn päällä, kun muu porukka tekee etätöitä työhuoneessa. Liikkuminen on ihan vapaata ja välillä se käykin kurkkimassa, ollaanko kotona kun on niin rauhallista ja hiljaista :)

Minttu jännittää vielä myös minua. Ihanan hetken koin keskiviikkona, kun olin laittanut sille jo ulkoilukamat päälle, siis ne turvaremelit, kurkkasin ikkunasta, että siellä olis rauhallista. Mutta kun ei ollut. Höh, naapuri siellä siivosi autoaan. Odoteltiin hetki Mintun kanssa. Toinenkin hetki, eikä tullut valmista. Istuin lattialle Mintun lähelle, silitin sitä niskasta, poskista, lavoista. Juttelin samalla miten hirvittävän hidas naapuri onkaan, päästäänkö koskaan ulos. Lopetin silittämisen, mutta Minttu tahtoikin lisää! Se varovasti etutassullaan koski kättäni. Voi elämän kevät, meinas sydän sulaa <3 Wau! Ehkä se jonain päivänä uskaltaa luottaa minuun. 

Toisaalta toivon, että Minttu löytäisi piankin sitoutuneen, Mintun ehdoilla etenevän kodin, jossa ymmärretään arkaa koiraa ja oikeasti annetaan aikaa ja sopivassa määrin myös haasteita. Sen olisi nyt, rohkaistumisen alussa, helpompi jatkaa kotiutumista. Toisaalta, mielelläni pidän sen myös täällä, sillä Minttu on mahdottoman suloinen koira ja on aina niin mahtavaa seurata edistymistä ja iloita siitä! 

PS

Vähän ärsyttää, kun julkaisut näyttää tulevan päivän myöhässä... hmph. 
Tämä siis julkaistu to 8.10.2020

                                                                ONNEA ONNEA!!

Menee se työpäivä näinkin! 

Aamumietinnät

Mintun ensimmäinen viikko

 Ajattelin, että nyt en niinkään tarinoisi viikon tapahtumista, vaan laittaisin ranskalaisin viiruin -tyylisesti, mitä kaikkea Minttu on uskaltautunut tekemään  ensimmäisen viikkonsa aikana ja muita havaintoja siitä

Maanantaina se tuli keittiön ovelle kurkistelemaan, lähti siis turvapaikastaan liikkeelle uteliaisuuttaan
Samoin maanantaina se tuli katsomaan, kun laitoin koirilleni iltaruokaa. Tarjosin myös sille, mutta se oli liian jännää :) 

Tiistaina se lähti turvapaikastaan tutkimaan kotia. Olimme meidän etätyöryhmän (mun koirat ja kissa) kanssa kaikki työhuoneessa tekemässä töitä (ääninä kuului vain 4 x Zzzzz ja näppiksen näpytystä). Se kulki selkeästi tiettyä reittiä; makkari-olkkari-eteinen-keittiö ja sama toiseen suuntaan. Monta kertaa.
Tiistaina se myös halusi laajentaa aluetta, jossa ollaan ulkona oltu. Mentiin 2 metriä pitemmälle!! Wau!

Keskiviikko olikin sitten vähän valjumpi päivä, Minttu ei paljoakaan tehnyt muuta, kuin nukkui sängyn alla, tosin kävi ekaa kertaa kokeilemassa, miltä tuntuukin nukkua sängyn päällä! Hienoa heittäytymistä, olin tosi iloinen! Mutta heti kun se huomasi minut, kipitti takaisin sängyn alle.

Torstaina se olikin jo eloisampi alkuviikkoon nähden. Se makasi parit pitkät pätkät sängyllä, välillä yksin ja välillä Doritan kaverina. Kerran, kun Dorita hyppäsi pois sängyltä, niin kuulin, miten Minttu kutsui sitä leikkiin, töminä kuului, kun se heitti etutassujaan. Dorita melkein innostui, mutta äänestä päätellen Mintun leikkiinkutsu oli niin ylitsevuotavan railakasta, että Dorita jätti väliin. Miten voi olla ihanampaa, hyvä Minttu!!!

Tänäaamuna, kun lähdin omien koirieni kanssa ulos, tuli Minttu ekaa kertaa portin taakse katsomaan, mitä me tehdään. Heipattiin ja käytiin ulkona. Takaisin kun tultiin, Minttu odotteli portin takana ja HEILUTTI HÄNTÄÄ! No, ehkä se heilutteli häntäänsä koirille, mutta hällä väli, pääasia, että sen valtavan paksu ja muhkea häntä heilui! 

Muita huomioita.
Minttu on sisäsiisti, ollut päivästä 1
Se uskaltaa syödä ja juoda vain öisin.
Aamut on parasta aikaa olla ulkona, päivä ja ilta on vielä jostain syystä jänniä
Ei enää panikoi kohtaamista, jos sivuutan sen selkä- tai kylki edellä.
Uskaltaa ottaa herkun kädestä, muttei vielä uskalla syödä sitä.
Nukkuu hyvin; puhisee, vikisee ja juoksee :)

Nämä kaikki on pieniä asioita, mutta Mintun ja meidän elämässä ne on valtavia askeleita! 

Aran koiran kanssa edetään koiran ehdoilla. Pientä haastetta voi laittaa kehiin, ettei se jämähdä paikoilleen. Haasteella tarkoitan siis esim. metriä pitemmälle pihalla. Niitä ihan pieniä asioita :) 

Katsotaan, mitä toinen viikko tuo tullessaan!

Kaikille oikein hyvää viikonloppua!

Ja muutama kuvatus

                                                             Kuinka kaunis se onkaan!

Tutkitaan maailmaa ulkona

Doritan säkä on n 55 cm. Vaikea sanoa, kun ei Minttua voi
mitata, mutta mielestäni on Doritaa korkeampi

Viikon paras hetki ikuistettuna! 

Pari päivää takana

 Mintulla on takana nyt pari päivää Suomessa. Hyvin on mennyt!

Lauantaina se oli vielä aika väsynyt. Kävimme etupihalla muutamaan otteeseen, se oli jännää. Meinasi mennä levottomuuden puolelle. Ja jännää oli myös se, että joudun laittamaan sille toisen remmin kiinni ennen ulos menoa. Mintullahan on kokoajan päällään valjaat sekä hihna, ikuisesti en tietenkään aio sillä vermeitä pitää päällä, mutta näin ensalkuun kyllä. Pihalla olemme vain rappusten vieressä, sillä siinä jo tuntuu olevan jännitystä riittämiin. Pihapiipahduksen jälkeen Minttu kiertelee asunnossa tutkimassa. 

Sunnuntai oli jo selkeästi parempi päivä! Edistysaskelia on menty. Vihdoin tuli aamulla ensimmäinen Suomipissa, ulos. Olin jo levoton, kun se ei ollut syönyt, juonut eikä pissannut kertaakaan sen jälkeen, kun Suomeen tuli. La-su välisenä yönä se oli syönyt, juonut ja aamulla tuli pitkä pissa ulos, jipii!!! Nyt voi jatkaa kotiutumista hyvillä mielin! Pihalla se on nyt selkeästi lauantaita rauhallisempi. Nuuskii nurmikkoa ja myös maistelee sitä. Nostaa kuonoa ylös ja ottaa hajut talteen. Kävi kuitenkin niin, että naapurin mies, siis parin sadan metrin päässä, puskien ja puiden takana, käveli autolleen ja se oli Mintusta liian jännää. Se, mitä se teki, sai sydämeni pamppailemaan ilosta. Se pyrki sisälle! Se ei alkanut pyörimään remmissä ja säntäilemään päättömästi mihinkään, vaan se halusi äkkiä sisälle. Siellä on selkeästi Mintun turvapaikka!

Lisäksi sunnuntaina toisen remmin laittaminen ei aiheuttanut sille pelkoa, vaan se jo tiesi, että laitan vain remmin enkä sen enempää siihen koske. Eikä siinä vielä kaikki! Ulkoilun jälkeen ajattelin kokeilla, miten se suhtautuu siihen, että koirat saisi jääkaapista jotain hyvyyksiä. Otin juustoa, jokaiselle oma pieni siivu, tarjosin ensin omilleni ja sitten ojensin Mintulle, ajattelin, että se perääntyy. Eikä, se nuuski juustoa hetken kädessäni ja otti suuhun, muttei kuitenkaan tykännyt tai pystynyt jännitykseltään syömän, mutta se, että se ei pelästynyt kättäni, oli ihan mielettömän hienoa! 

Meillä ei ole suunnitelmia jatkoon, me vaan ollaan. Ollaan niinkuin ei oltaisikaan. Ollaan tylsiä ja rauhallisia. Tehdään mitä normisti kotona tehdään, paitsi imuroidaan. Sitä me ei vielä tehdä :)

Ainiin, meinasi jäädä kertomatta, että Irinakissa ja Minttu nenänuuskuttelivat toisiaan hetken, ja molemmat kai totesi, että ai tommonen. Ei paljon kumpaakaan kiinnostanut! Pisteitä ropisee Minttulille!! 

Tässä kuvaa parilta päivältä!

                                    Tutustumista

                                                Rauhoittavia signaaleita ja kunnon venytys

Lauantain ulkoilua, aikalailla vain lintujen viserrystä ja 
auringonottoa :) Liikuntaa on aika vähän vielä

 

Niin järkyttävän kaunis pitkine jalkoineen! 

Sunnuntain ulkoilua, näyttää jo aika rennolta!