keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Manulla on koti!

 Hyviä uutisia, Manu on löytänyt oman kodin ja muuttaa vielä tämän vuoden puolella!

Manun kanssa on mennyt ihan äärettömän hyvin. Se on niin mainio ja rakastettava otus, että on iskenyt painavan tassun jäljen hoitomamman sydämeen. 

Onneksi Manu jää kutakuinkin melko lähelle, niin voidaan joskus nähdäkin ja mennä vaikka lenkille kimpassa 🙂

Haikeeta ja vaikeeta luopumisesta tulee, mutta perhe varmasti pitää yhteyttä. 

Ihan hirmuisen paljon onnea elämääsi Manuli, tule onnelliseksi❣ Onnea perheelle tästä hiomattomasta timantista 💎


       



torstai 9. joulukuuta 2021

Manu kotiutuu hyvin

 Manun kanssa on reilu viikko takana. Sen kanssa on mennyt erittäin hyvin!

Alkupäivien karsee sählääminen on rauhoittunut ja Manu osaakin nyt olla jo paikallaan ja rentoutua. Ei ole tarvinnut alkupäivien jälkeen jäähyllä käydä.

Ulkoilu sujuu hyvin, nyt on vaan ollut niin kovat pakkaset, ettei olla voitu tehdä kuin ihan pieniä lenkkejä. Vastaan on tullut joitain koiria, Manu ei ole toistaiseksi kommentoinut heille mitään. 
Kotipihalla se lähinnä päivystää ja etsii kohdetta, jolle voisi huudella. Ollaankin opeteltu naksuttimen käyttöä, ja kun se kuulee naksauksen, se tulee tuhattakolmeasataa luokse hakemaan namin. Oppii yllättävän helposti asioita, mutta on niin vahvasti namien perään, ja se tietenkin helpottaa oppimista.

Kommentoi sisällä ulkopuolelta kuuluvia ääniä, haukku ei kuitenkaan jää päälle. Tämä varmaan on myös tottumiskysymys.

Yhden kerran se on minulle murissut. Se nutusteli sukkapalloa vieressäni sohvalla. Aloin paijaamaan niskasta selkään päin, silloin murisi. Jatkoin kuitenkin silittämistä ja rauhallisesti jutustelua, niin murinakin loppui. 

Manu on ihan äärettömän rakastettava pieni koira, joka on joutunut kokemaan niin paljon ikäviä asioita lyhyen elämänsä aikana... sydämeen sattuu. Manu kaipaisi nyt ennenkaikkea sellaista kotia, jolla on halu tehdä töitä mahdollisten vastoinkäymisten kanssa. Joka lupaisi (ja lupauksensa pitäisi) rakastaa Manua sellaisena kuin se on eikä Manu enää koskaan joutuisi vaihtamaan kotia! Se saisi jossain vaiheessa perusturvallisuuden tunteen ja voisi alkaa kehittymään pikkuhiljaa sellaiseksi, kuin se alunperin oli luotukin... 











maanantai 6. joulukuuta 2021

Manu etsii kotia!

Manu täällä moi!

Manu tupsahti kotihoitoon sunnuntaina 28.11.2021

Se on alunperin myös Romaniasta, kuten Hazelkin.
Manu on vain muutaman kk:n yli vuoden ikäinen häseltäjä, joka jo Romaniassa joutui vaihtamaan kotia useaan otteeseen, ei siis ihme, että kierrokset on melkoisen korkealla.

Manu on näiden muutamien päivien perusteella ihan normaali, energinen ja leikkisä nuori mies. Teini-ikää voi alkaa pian näkymään. Tulee juttuun omien koirieni kanssa, antaa aran Hazelin olla omissa oloissaan, Bea on ilmoittanut, ettei kyllä aio leikkiä ja saa siis myös olla rauhassa. Manu tykkää leikkiä hoitajan ja Doritankin kanssa vetoleikkejä, tuo lelun (pyyhe, jota ei niin helposti saa rikki) käsieni viereen, ja pyytää leikkimään. Raju se on ja kovaääninen, mutta hei, sehän on vielä ihan lapsi! 

Sisäsiisti on, voi syödä lähekkäin muitten kanssa, valvonnan alla toki. Ensimmäisen levottoman yön jälkeen on nukkunut sikeästi, vieressä, kuten omatkin nukkuu. 

Lenkillä on käyty, tehdään nyt ensin yhtä tiettyä lenkkiä, pian voidaan jo pidentää reittiä. Manu ei nyt näyttäisi pelkäävän juurikaan mitään, ei ulkona eikä sisällä, ei säiky putoavia kaukosäätimiä tms. Sanoisin, että aivan tyypillinen rohkea ja innokas ranskanpulla, joka rakastaa läheisyyttä yli kaiken.

Muutaman kerran se on häätänyt jonkun pois keittiöstä, mutta sekin ihan perustyylillä eikä lainkaan kummemmin agressiivisesti. On mennyt 10 sek jäähylle joka on selvästi pistänyt sen miettimään, mitä tuli tehtyä.

Herkkua on kaikki :)) Porkkana on pop ja banaani sekä mandariini ja kurkku menee hyvin. Kaikkiruokainen! 

Manu on näiden muutaman ensimmäisen päivän perusteella aivan hurmaava tapaus, vaikea olla rakastumatta..

Lisätietoja Manusta, kunhan ensin tutustutaan paremmin!



                                                  Juuri saapunut kotihoitoon


                                                      

        Ensimmäinen, levoton yö alkamassa.  Vaikeuksia rauhoittua


Maanantaina heti etätöissä, hohhoijaa... 


                                                       Toisen yön tyylinäyte

Hyvää tiistaita hyvin nukutun yön jälkeen

Iltavilli, ihana pöhkö! 



Hurjat leikit! 

Lapsen ainoa lelu... pyyhe... :))



       Kotihoidossa Romaniassa  







torstai 25. marraskuuta 2021

Hyvinhän Hazelilla menee!

 Hasseli on edistynyt oikein kivasti! 

Se kulkee perässäni, jos istun olohuoneessa, Hasseli on siellä myös, omalla paikallaan, verho päässään :) Jos menen keittiöön, Hasseli kipittää takuuvarmasti myös sinne. Ilahtuu valtavasti, kun tullaan omien koirien kanssa ulkoota kotiin. Haluaa olla siellä, missä muu laumakin oleilee.

Lisäksi meillä on yhteinen harrastus. Hasseli rakastaa hapankorppuja, ja niitä me rouskutellaan yhdessä iltapalaksi. Hienointa kuitenkin on ehkä se, että Hasseli on vaivihkaa haistellut minua kovin tarkkaan. Keittiössä varsinkin, kun seison ihan sen vieressä puuhaamassa jotain, se haistelee jalkaani tarkasti.

Hasselin ehdottomasti suurin lempiherkku on kermavaahto! Toisena jäätelö, kolmantena hapankorppu ja nelosena tulee ehkä keitetty spagetti, yksittäisinä naruina tarjoiltuna :)) Juusto ja makkara on vähän mjääh. Mutta menee. 

Hasselilla on nyt valjaat päällään, vielä täytyy totutella se taluttimen laittamiseen. Sitten pääsee vihdoin ulos! Yes!

Tässä olis muutamia kuviakin kaunokaisesta! 








Valjaat päällä etätöissä




keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Ihan pian 2 kk

Eipä täällä hätiä mitiä, päivä kerraan mennään. Edistymistä on, mutta ei kovin nopeaa. Se ei haittaa, koska mitään elämää näkemättömälle kaikki on niin uutta, suurta ja outoa. Tottumiseen menee aikansa. Ja kun kaikki uusi tuleekin kerralla, on siinä pienokaisella käsittelemistä.

Leikkivät edelleen satunnaisesti enemmän ja vähemmän Doritan kanssa, Dorita on vähän laiskanpulskea riehuilemaan, Hasseli kyllä tykkäisi.

Ruokailuasiat menee päiväkohtaisesti hyvin tai jotenkin. Viime aikoina ihan hyvin. 

Mökki lähti eräänä iltana, mutta se ei haittaa Hasselia. Se on selkeästi rytmittynyt meidän muiden rytmiin, eli arkena etäpäivänä me kaikki asettaudutaan työhuoneeseen ja työpäivän päätteeksi Hasselin mielestä kuuluu sitten pötköillä makkarissa :) 

Ensimmäinen koulutusjakso alkaa tuottamaan toivottua tulosta, eli se pummaaminen... Hasseli tulee jo hyvin lähelle hakemaan herkkuja, aika usein se myös jää haistelemaan mun kättä ihan käsivartta pitkin. Silloin ollaan hengittämättä ja hiljaa, vaikka tekis mieli viheltää ja riemuita :) 

Lisäksi se tulee aina keittiöön, kun menen sinne. Ei siksi että pummaisi vaan jonkun muun takia, en ole vielä selvittänyt minkä. Eikä sillä taida olla väliä. Se asettautuu ikkunan alle seinän viereen makoilemaan, eikä sitä silloin häiritse yhtään, vaikka jalka olisi ihan lähellä kirsua.

Eli kokoajan tapahtuu,  hyvin ministi kylläkin, mutta me täällä iloitaan ihan jokaisesta nanoasiasta, koska ne on tärkeitä ja ne pitää huomata! 

Hazelilta siis terkut pimeneviin syyspäiviin teille kaikille! 


                                                Työpäivää...



                                                    Niin niin nätti tyttö! 
                          
                                              Hän haki yöllä itselleen oman tyynyn! 


                                                             Liikkeellä!


                                                       Pummaustreenit


                                                          Kukkuu!


                                       Niin valtavan suloinen, että sydän pakahtuu






maanantai 25. lokakuuta 2021

Eteenpäin ja taaksepäin

Eipä juurikaan kummempia täällä. On menty askel eteen ja pari taakse. 

Sunnuntaina 17 pv Hasselilla ja Doritalla oli ensimmäistä kertaa leikintapailua. Hasseli oli se innokas osapuoli ja Dorita vähän jäyhä. Yritystä oli kuitenkin! 

Maanantaina 18 pv sitten rytisi. Heillä oli niin hyvät leikit työhuoneessa, että olipas ilo katsella! Hyvän aamun päätteeksi Hasseli päätti, että se voi olla työhuoneessa koko työpäivän
Se vietti myös tiistain ja keskiviikon työhuoneessa ja kävi ensimmäistä kertaa keittiössä juomassa vettä. Tämä oli merkittävä saavutus! 

Keskiviikkona 20 pv tapahtuikin sitten jotain, jota en ymmärrä, vaikka käyn läpi koko päivän tekemiset. Rutiinit oli samat ja tekemiset oli samat, mutta Hasseli otti askeleen taakse päin. Niin aamu-kuin iltaruoka on aina maistunut, mutta keskiviikkona iltasapuskan kanssa oli hankaluuksia. Normisti se kuikuilee innoissaan keittiöön kun ruokaa lapataan kippoihin, ja lähtee jo edeltä omalle ruokapaikalleen odottamaan vuoroaan. Keskiviikkona se jotenkin hermostui tästä kuviosta, juoksenteli ympäriinsä ja parkkeerasi väärään paikkaan, eli työhuoneeseen. Vein sille sapuskan sinne, mutta se ei pystynyt syömään. Söi sitten vasta illemmalla. Tämä sama kuvio on toistunut tähän päivään asti, hermostunutta ravaamista lukuunottamatta. Vien sille sapuskan ja se aloittaa syömisen vasta n puoli tuntia tarjoilun jälkeen.
Se ei myöskään juurikaan liiku kotona, makaa pääasiassa työhuoneen mökissä koko päivän ja kun mennään illalla makkariin katsomaan telkkua, niin tulee kuitenkin meidän kanssa sinne petiinsä yöksi  nukkumaan.

En yhtään ymmärrä mitä sen päässä liikkuu, mutta liikkui mitä tahansa, me yritetään koko porukalla tukea sitä ja olla henkisesti läsnä. Ei tässä ihmettely auta, katsotaan joka päivä erikseen, mikä moodi milloinkin on päällä, ja toimitaan sen mukaisesti. Tai ei toimita. 

Reilu kuukausi on vierähtänyt Hazelin kanssa, kovin lyhyt aika vaikka tuntuukin siltä, että se olisi ollut täällä paljon kauemman aikaa :) 

 

                                                              Leikintapailua


Hurjan hauskaa!!!


                                         Ensimmäisiä koulutuksia, pummaaminen! :D

Hitsi, Dorita vei mökin...








tiistai 12. lokakuuta 2021

Pikkuhiljaa, pienin askelin

 Elämä Hazelin kanssa on nyt aika tasapainoista. Se toivottavasti opettelee luottamaan minuun ja jonakin päivänä saisin silitellä sitä sydämeni kyllyydestä! 

Siitä on tullut yhä liikkuvaisempi ja näkyvämpi kotona. Käy mielellään hakemassa leluja petiinsä ja yön pimeydessä kuulen sen niitä kirputtelevan. Samoin käy mun sukille ja tossuille, hetki sitten ne olivat lattialla ja ykskaks niitä ei näy missään :) Mutta tiedän mistä ne löytyy! 

Kovin se petailee sänkyään mieleiseksi, peti saattaa pyöriä ympäri tai siirtyä toiseen paikkaan. Pääasiahan on, että se on mieleinen. 

Olen opettamassa sille huonoja tapoja ihan ensimmäiseksi! Ja ensimmäisenä harjoitellaan pummaamista. Yleensä syön olohuoneen pöydän äärellä ja siitä on kätevä tulla nuuskimaan mitä tänään syödään. Eilen se uskalsi ensimmäisen kerran ottaa makupalan kädestä. Must tosi hieno juttu! Sapuskalla se luottamus aika hyvin kyyditetään saapuvaksi. Ruoka on muutoinkin Hasselin intohimo, jos keittiössä rapisee, voi olla ihan varma siitä, että eräs sutjakka ja kaunis romanialainen neiti on katsomassa josko jotain tarjoiltaisiin! Siellä se ei tule mun lähelle, koska seison, mutta käy hakemassa herkun, kun heitän se aika lähelle minua. 

Näin me edistytään pikkuhiljaa, pian on 4 viikkoa suomessa täynnä, vasta. Ja niin paljon Hasseli on edistynyt. Paljon on maailma auennut sille verrattuna ensimmäisiin koppivuosiin tarhalla. Mutta paljon on vielä maailmalla annettavanaan, sitä mukaa, kun Hasseli on valmis vastaanottamaan! 

Video kuvaa Hasselia todella hyvin, siinä se ei jännitä kameraa, koska ruoka. 




Mieli tekisi ulos


On myllätty ja kohenneltu




tiistai 28. syyskuuta 2021

Monta kivaa asiaa!

Paljon on tapahtunut asioita Hazelin elämässä!

Se on nyt ahkerasti tutustunut asuntoon. Kovin varovainen se on vielä, mutta jos kaikki oleilee paikoillaan, se nuuskii tarkkaan kaikkia paikkoja. Jos nousen vaikka ylös sohvalta, se kipittää äkkiä turvapaikkaansa. Hyvä alku!

Pitkään se oli kovin väsynyt ja nukkuikin paljon. 

Kovasti sen tekis mieli ulos. Käy ottamassa terassin ovesta pitkät ja äänekkäät tuoksut ja jos olen omieni kanssa pihalla, sen saattaa bongata seisomassa ovea vasten. Ongelma tässä on vain se, että sillä ei ole vielä valjaita ja muita remeleitä päällään. Yritin viime viikolla lähestyä sitä toiveena saada valjaat puettua että se pääsisi pihalle, mutta jo metrin päästä se alkoi tärräämään ja näytti selkeästi, että sillä on epämukava olla. Joten unohdetaan hetkeksi, ja kokeillaan joku päivä uudelleen. 

Viime viikon tiistai-iltana Hasseli yllätti. Se meni illan aikana makuuhuoneeseen pötköttelemään. Ei mitään pesäsysteemiä vaan ihan tavallinen peti. Ja siinä se nukkui aamuun saakka. Ja seuraavan päivän. Se taisi vaihtaa pesän petiin. Musta tuntui kivalta, että ollaan kaikki samassa huoneessa yön, ei tarvitse Hasselin olla yksin eri huoneessa :)

Dorita isompana ja tummana koirana vielä jännittää Hasselia. Dorita on hienovarainen eikä mene tungeksimaan, vaan odottaa Hasselin aloitetta. Pienempi karvapallero Bea sen sijaan sai hännänheilautukset Hasselilta :)

Pieni takaiskukin sattui 23 päivä. Jouduin ahdistelemaan sen boxiin, että päästäisiin käymään eläinlääkärillä, sillä Hasselilla oli selkeät virtsatietulehduksen oireet. Mukava eläinlääkäri sanoi, ettei tarvitse ottaa boxista pois, kun toinen oli niin kauhuissaan. Antibiootit mukaan, ja jos näyttäisi jostain syystä siltä, ettei ne auta, niin sitten mennään uudelleen. On auttaneet. Tämän reissun jälkeen mentiin monta askelta taaksepäin. Se ei poistunut pedistään moneen päivään. Tänään se jo kuitenkin ottaa jälleen varovaisia askeleita asunnossa, mahtavaa! 

Kivoja juttuja on tapahtunut. Se on rentoutunut selkeästi, eikä pelkää, jos kuljen läheltä, että teen sille jotain. Se nukkuu syvää unta ja mikä ihaninta musiikkia korville, se näkee unia ja murisee ja vinkuu, jalat juoksee hurjasti! Lisäksi se petaa nykyään oman petinsä mieleisekseen :)

Käyn päivittäin useaan kertaan silittelemässä sitä, nyt olen päässyt jo keskiselkään saakka ja vähän koskenut varpaita. Myös lihapullat (höystettynä lääkkeellä) ottaa kädestä. Edelleen se innostuu, kun kuulee mun laittavan koirille sapuskaa. Muutaman kerran on tullut jopa varovasti kurkkaamaan, joko olis valmista :) 

Kävipä tänäaamuna jopa niin, että kun me muut tehdään etätöitä työhuoneessa (ent. Hasselin huone) ja Hasseli on jäänyt makkariin, sepä tuli tänään makkarista tänne meidän kanssa työhuoneeseen tekemään töitä!! Puolisen tuntia se oli meidän kanssa, ja meni tuttuun petiinsä. Mutta miten hienoa, se tekee valintoja koska se voi. Se myös kävi hissun kissun hakemassa pari narulelua sänkyynsä kaveriksi! 

Hasseli on ihan valtavan suloinen tyttö, näen jo tulevaisuuteen, miten se on vapautunut ja innostunut leikkimään leluilla tai juoksemaan pihalla, tulee viereen rapsuteltavaksi! No, matkaahan sinne vielä on, mutta melkein 100 varmaksi voin sanoa, että näin tulee vielä käymään :))

Nyt me mennään vielä hissukseen eteenpäin, Hasseli määrää tahdin. Seuraava tavoite on ne valjaat ja pihalle. Sitten kun se antaa mun koskea niin, ettei se tunnu epämiellyttävältä. Ihana Hazel <3 





Hän on juuri muuttanut makkariin

Rentoutumista on tapahtunut
Narulelut pedissä
Tulimme juuri eläinlääkäristä, paniikkia pukkaa :(
Etätyöpäivä, Hasseli mukana, omasta tahdostaan




maanantai 20. syyskuuta 2021

Ensimmäiset päivät sujuneet reippaasti

 Näin on Hasselin ensimmäiset päivät sujuneet kotihoidossa. Lähtökohtiin nähden edistymistä on tapahtunut paljonkin. Se on käynyt useaan otteeseen tutustumassa asuntoon, haistellut hyvin tarkkaan kaiken mahdollisen.

Se käy yhdessä ainoassa paikassa tarpeillaan. Uskon, että kun joskus pääsemme siihen vaiheeseen, että sille voi pukea valjaat ja houkuteltua ulos - jossa toivottavasti tulee sille turvallinen olo - Hasseli on sisäsiisti tyttö. Mutta tuohon on vielä matkaa.

Hasseli ottaa reippaasti herkut kädestä, syö ja juo hyvin, tänä aamuna se jopa tajusi, että olen laittamassa ruokaa, koska työhuoneesta (=Hasselin huone) alkoi kuulumaan tassujen levotonta rapinaa!
Ja ryhtyikin syömään ennenkuin ehdin poistumaan huoneesta. Pystyy syömään nyt niin, että poistuu pesästään.

Sitä ei haittaa, että olemme koko jengi työhuoneessa työpäivän ajan. Uskaltaa poistua pesästä juomaan ja jopa makailemaan pesän ulkopuolella. Minusta tämä on ihan merkittävän hienoa! 

Nämä kaikki voi vaikuttaa mitättömiltä asioilta, mutta sitä ne eivät ole. Ne on kaikki valtavan suuria loikkia koiralle, joka on ikänsä maannut kopin perällä sinne tiiviisti painautuen. Hasselin alkumetrit on siis sujuneet odotettua reippaammin! Tästä on taas hyvä jatkaa hissukseen eteenpäin, Hasselin tahdissa.

Videopätkässä Hasseli rauhallisesti tutustuu kotiympäristöön








perjantai 17. syyskuuta 2021

Ensimmäinen vuorokausi

 Hasseli saapui torstaina, oltiin vasta iltasella kotona.

Avasin boxin oven eteisessä ja se tuli reippaasti sieltä ulos ja meni suoraan omaan pesäänsä.

Siellä se sai olla hetken ihan rauhassa, pian vein sille ruokaa pesän viereen ja poistuin. Eipä mennyt kuin hetki, kun alkoi kuulua rouskuntaa ja ruoan päälle pitkä huikka vettä. Aivan mahtavaa, että se pystyi heti syömään ja juomaan!

Se ei ole montaa kertaa poistunut pesästään, mutta kuitenkaan sitä ei haitannut, vaikka perjantaina koko meidän muu porukka oleili samassa huoneessa sen kanssa, me tehdään nimittäin vielä etätöitä ja omat koirat on myös aina tiiviisti mukana aherruksessa :)) Nousi jopa pariin otteeseen pois pesästä juodakseen vettä. Ja kun sille juttelee, niin se katsoo avoimesti silmiin. Otti kädestä kananpalasen. Odotin paljon sulkeutuneempaa otusta.

Vielä ei olla ulos asti päästy. Se nimittäin edellyttää valjaiden ja muiden vermeiden pukemista. Nyt annan sen olla rauhassa muutaman päivän, saa nukkua univelkansa pois, sitä onkin kertynyt paljon.

Sitten poistan pesän mutta tietenkin jätän pehmeän pedin. Ja sitten katsotaan, josko saisin sille puettua valjaat ja ehkäpä houkuteltua pihalle?

Me edetään hyvin hitaasti ja varovasti, kokoajan tunnustellen mihin Hasseli pystyy ja mikä ehkä on liikaa sille. Koska minulla ei ole kiire. Koska haluan, että perusluottamus minuun syntyy ja myös säilyy. 

Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa opiskelua kotikoiraksi. Uskon, että Hasseli on hyvä oppilas!

Valitettavasti en ole saanut otettua kunnollisia kuvia, koska en halua mennä häiritsemään liian lähelle. Joten näihin on tyytyminen.

Ensimmäisessä kuvassa se on juuri siirretty kuljetusboxiin ja toisessa kuvassa mukana tekemässä etätöitä, eli nukkumassa univelkojaan pois :))







torstai 16. syyskuuta 2021

Tänään!

 Hazelin piti alun perin tulla 9.9.2021 mutta kuljetusauto hajosi, ja reissu lykkääntyi viikolla. Harmi.

Mutta tänään. Tänään Hasselin pitäisi sitten saapua monen muun matkalaisen kanssa!

Pidetään peukkuja, ettei se ole ihan jähmeä jännityksestä, sillä onhan se nyt otettu tarhakopin perältä ulos, laitettu valjaita tai pantoja, kiikutettu autoon... kaikki täysin uusia asioita. Ja sitten tänään vielä loppuhuipennus jännitykselle, uuteen paikkaan saapuminen. Hazel tuskin on ollut koskaan sisätiloissa. Voi pientä! Lupaan tehdä parhaani, että se kotiutuisi mahdollisimman pian ja tuntisi olonsa turvalliseksi ja saisi ensikokemuksen välittämisestä!

Tervetuloa Hasseli! <3 

Tässä kuvassa on Embla Rescuen reissulaisia matkalla kohti Suomea. Hazelia ei kuvassa ole, koska sen tarhalle ollaan vasta menossa hakemaan matkalaisia kyytiin.

Turvallista matkaa!



maanantai 6. syyskuuta 2021

Kotihoitolaista odotellen :)

 No niin, kotihoitolaista pukkaa tulemaan!

Tälläkertaa hoitolainen tulee Romaniasta

Hazel on noin 3 vuotias kevytrakenteinen narttu, hyvin ujo ja arka.
Emblan sivuilla kerrotaan siitä näin
Hazel on pienestä pennusta saakka ollut muita sisaruksiaan pienempi ja ujompi. Ujoudestaan johtuen hän ei ikinä päässyt kenenkään adoptio-ohjelmaan. Niinpä hän kasvoi tarhalla vähillä ihmiskontakteilla pääsemättä ikinä totuttelemaan häkin ulkopuoliseen maailmaan. Ei siis ole ihme, että Hazelistä maailma on pelottava paikka. Hän viettää päivänsä visusti koppinsa perällä piilossa ja jos häkissä tapahtuu jotakin outoa, Hazel lamaantuu täysin. Hänelle etsitäänkin kotia, jossa ymmärretään, että Hazel tulee hyvin todennäköisesti olemaan koko elämänsä herkkä ja ujo. Muiden koirien kanssa Hazel tulee hyvin toimeen.

Katsotaan, millainen helmi Hazelista sitten ajan mittaan kuoriutuu! 

Tervetuloa ihana Hazel, tuskin maltan odottaa tutustumista sinuun!




maanantai 14. kesäkuuta 2021

Ihana Pipa, onnea uuteen elämääsi!

 Meillä oli Pipa Pipsasen kanssa tosi hieno viikko! Se intoutui hepuloimaan tossa omalla pihalla, uskalsi tulla keittiöön juomaan vettä ja ne leikkivät Doritan kanssa enemmän kuin aiemmin. Eli reipastumista, luottamista ja rentoutumista tapahtui paljon viikon aikana! Säpsyilee se vielä herkästi, mutta sillähän on stressitasot vielä varmasti kovin korkealla. Ajan kanssa... sillä se helpottaa.

Mutta pidemmittä puheitta, tuo pikkunuppunen lähti ikiomaan kotiinsa sunnuntaina 13.6. Tuntuu jotenkin niin tyhjältä nyt, kun ei ole ketään täällä hömpsimässä ja kuljettelemassa vaatteita, peittoja, tyynyjä... meidän elämä palasi siihen tylsään vanhaan taas. Pipa Pippurille on uudessa kodissa kaverina mukava jo aikuinen koirakaveri ja muutamat kädet enemmän rapsutuksia varten.
Toivotan Piparille onnea matkaan koko sydämestäni. Ihanaa, rakkaudentäyteistä elämää, tule onnelliseksi!
Veit mennessäsi pienen palan kotihoitajan sydämestä. Muru. <3

Kuvia viimeiseltä yhteiseltä viikolta ja aivan ihana ja ainutlaatuinen Pipan eka Suomihepulivideo!  :)