Hienosti menee!

 Lilli on ollut kotihoidossa nyt 18 päivää.

Mitä on tapahtunut näinä päivinä? No ainakin se on rentoutunut ja asettunut kivasti. On oppinut leikkimään, mikä mielestäni on ihana asia! Ihan paras lelu on pieni pinkki possu, jossa oli monta päivää vinkukin kunnossa. Nyttemmin se on kyllä aika hiljainen pikkupossu. Mutta sitä on kiva niristellä hampaiden ja ikenien välissä. Hampaista puheenollen, Lillisen purukalusto onkin mielenkiintoinen. Sillä on kulmahampaat kuluneet nysiksi, ilmeisesti on häkkiään purrut päästäkseen pois.. ja alaetuhampaita ei ole laisinkaan. Ei tiedä, ovatko ne koskaan kasvaneetkaan, vai ovatko kuluneet pois.

Lisäksi se on keksinyt keppostelun. Sekin on mielestäni hyvä asia, että uskaltaa. Ainahan se ei tietenkään niin kauhean kivaa ole, jos vaikka intoutuu kiskomaan verhoja.

Syöminen on sille vielä ihan valtavan suuri juttu. Varsinkin jos hoitsu istuu olkkarissa syömässä. Eka viikko meni opetteluun, ettei hypi pöydälle kimppasafkalle. Nyt se jo tietää, ettei sieltä mitään tule, ja asettuu pöydän alle rauhassa. Ja ihan vaan sillä, etten huomioinut sitä millään lailla. Ei tarvinnut kieltää tai mitään, muutamassa päivässä ymmärsi. Fiksu tyttö

Remmilenkit on Lillille vielä aika jänskää, joten varsinaista lenkkeilyä ei olla päästy vielä kokeilemaan. Mutta tuossa omassa pihassa se alkaa olemaan jo aika rentona. 

Yönsä nukkuu kuin lapsi. Nukkui aiemmin vieressäni, kuten omatkin saavat nukkua. Mutta hienoisen eroahdistuksen myötä joudun olemaan julma, enkä ota sitä viereeni :( Se on huono hyppäämään, liekö sitten lihakset niin olemattomat, vai eikö vain kehtaa.

Lilli on äärimmäisen herkkä äänille, menee helposti matalaksi. Samoin menee, jos sitä kumartuu ylhäältä käsin paijaamaan. Jotenkin aina kurkkua alkaa kuristamaan, kun miettii mikä helvetti sen edellinen elämä on ollut. Mutta tästä on nyt suunta ylöspäin!

Torstaina käydään eläinlääkärillä korvien / silmien jälkitarkastuksessa sitten.

Lilli on siis ihan supersöpö touhottaja <3

Ja sitten pläjäys kuvia ja videoita!!! 

Laita äänet päälle....!! :D

Lillin eka viikko

Lillin eka viikko on sujunut odotettua paljon paremmin!

Hienosti on suljahtanut laumaan. On vielä kuutamolla, tietenkin, koska ei ole koskaa aiemmin kokenut mitään, mitä täällä on tai on tehty. Ei telkkaria, ei pesukoneita, ei imuria... ei siis mitään!

Käytiin eläinlääkärillä korvan vuoksi. Siinä on verikorva, joka johtunee pitkittyneestä korvatulehduksesta (auts!) Itse verikorvalle ei enää mitään kannata tehdä, koska veri on jo sinne hyytynyt. Korvatulehdusta ja hiivaa korvissa on edelleen, niitä on hoidettu ihan tuntien tarkkuudella. Samoin silmiä. Toinen silmä on hiukan samea, ei ole kaihia. Tippaa ja voidetta ja tietenkin huuhteluita. 

Hampaat on pikkuisella kuluneet aika pieniksi, ilmeisesti on häkkiään siellä pimeässä kellarissa purrut...

Muuten oli kaikki hyvin, Lilli käyttäytyi hienosti ja antoi tehdä kaiken mikä pitikin tehdä. Sillä aikaa, kun lekuri kävi analysoimassa korvasta otetun näytteen, Lilli halusi syliin! Ja painautui tiukasti minua vasten. Miten hienolta tuntuikaan, että muutaman päivän tuttavuuden jälkeen se oli jo ottanut minut luottoihmisekseen <3 

Ollaan treenattu ulkona kävelyä, se on vielä hiukan hakusessa, sillä ulkona on aika jännää. Houkuttelemalla jatkaa kyllä matkaa. Ei ole pelännyt vielä mitään mitä se on tavannut tai nähnyt, eli semmoinen perusbulla; rohkea ja itsevarma. Kaivellaan vielä sitä uteliaisuutta esille, niin eiköhän homma siitä sitten etene. Oonko mä jo sanonut, että se on ihana? Kovin bullamaisia juttuja, tykkää ihmisistä kaikkein eniten ja tietty siitä syömisestä. Nyt kun on saanut säännöllisesti mahansa täyteen, ei enää niin hanakasti ole pöydille hyppimässä :))

Ei se oikein vielä osaa leikkiä, paitsi kaikella kummallisella. Kuten verhoilla. Pureksii jakkaran kulmaa tai kuljetusboksin reunoja. Terassilla kiskoo suursäkin kädensijaa. Pääasia et viihtyy. Paitsi ne verhot piti nostaa ylös :D

Sisäsiisti on, ja nekin pissavahingot jotka on tullu (syö kortisonia = janottaa = pissattaa) on tulleet kylppäriin! Helppo siistiä.

Aika paljon kuitenkin juttuja ekalle viikolle.

Alle kuvia ja videota, niin tekin näätte miten suloinen tyyppi on. En ole muuten kuullut kertaakan sen vielä sanovan mitään... 

Hetken leikki, mutta taisi alkaa jännittää oma
hauskuus, niin lopetti aika pian

Ei se kyllä kauhiasti arastele!

Mitäs me syödään?

Eläinlääkärillä

Hyvää Pääsiäistä! 

Joko pääsee virallisesti nukkumaan...?

Mahduttiin kaverin kans jo samaan petiin!

Kotihommia. Tärkeitä.

Täällä ollaan!!!

Lepi saapui kotihoitoon 1.4.-23 aikaisin aamulla.

Oltiin kotona jo ennen klo 11 ja oli hyvää aikaa olla vaan ja tutustella.

Se on kuulkaas aivan ihana paketti! On niin kovin pieni, kun laitoin mun edesmenneen ranskiksen vaatteet sille päälle, pieniparka hukkui niihin.
Hyvin hiljainen ja varovainen, mutta samaan aikaan rohkea ja utelias.

Äidin pappakoira sille pörisi, mutta Lepi puhuu hienosti koiraa, ja väistelee aina mahdollisimman kaukaa.

Ruokahalu on tietenkin aivan valtava, eikä ihme, sillä Lepi on melko ohut. On saanut nyt kolmesti päivässä ruokaa ja joka sapuskaan maitohappobakteereita. Sillä kun tuo masukka elelee omaa elämäänsä ja välillä on ollut pakko tuuletella :D Tänä aamuna onkin jo parempi tilanne, tavaran laatu alkaa olla ok, mutta leijoja kyllä lentelee vieläkin.  Kyllä se siitä kuntoon tulee.

Näyttää siltä, että Lepi on sisäsiisti. Helposti menee matalaksi kun sitä lähestyy, mutta samalla liikkuu minua kohti. Ei ole tähän mennessä säikähtänyt mitään.

Pesty on ja kuunattu heti lauantaina. Eipä se suihkusta kummemmin tykännyt. Siistittiin silmän poimut, koska silmät rähmi aika tavalla tullessaan.

Lisäksi sillä on korvatulehduksen, ilmeisesti ollut pitemmän aikaa, aiheuttama verikorva. Ollaan nyt kahdesti päivässä putsattu korvia ja tulossa on eläinlääkärireissu korvien tiimoilta.

Mutta kaikkiaan, valloittava! Luulen, että se köllöttää jossai hissukseen, mutta sisäinen kotihoitaja huutelee Hephep! ja käännyt katsomaan, tyyppi onkin sisustelemassa verhoa tai pureksimassa jakkaran kulmaa :D Ekana päivänä se keksi, että muovinen kestokassi, jonne kerään kierrätyskartonkia, on ihana! Muutamaankin otteeseen kävi tyhjentelemässä, ja kassi siirtyi tuulikaappiin. Että kyllä se kerkeää ja osaa, lapsihan se on ja kasvanut pimeässä ilman virikkeitä.

Jonkun verran arpia löytyy, mitä kamalaa siellä pimeässä kellarissa onkaan tapahtunut... :(

Mutta näillä mennään ja uutta nimeä mietitään. Saa ehdottaa!

KUVIA KUVIA!! 

Heti tiesi mistä ruokaa voisi saada

Eka puruherkku

Suihkun jälkeen

Kyllä hän auringosta tykkää

Tyytyväisen näköinen

Läheisyys lämmittää, pesässä hoitomamman
peiton päällä

Etätöissä, hyvin sujuu!