Manta ja Vili, mitä kuuluu?

Manta on ollut kotihoidossa pian yhden kuukauden.

Kovin nopsaa on tämä kuukausi mennyt! 

Manta on myös edistynyt hyvällä vauhdilla, edellisen postauksen remmiulkoilu menee nyt todella kivasti, autot ei enää jännitä samalla tavalla. Voidaan hyvin kulkea kävelytiellä, kun välissä on parin metrin viherkaistale. Hyvä vauhti päällänsä, hyvät hajut kirsussansa ja intokuola huulillaan menee tohottaa eteenpäin! Valjaiden pukeminen ei enää jännitä. Tokikaan ulos ei aina kehtaa asioitaan toimittaa, ne tehdään sitten kiireen vilkkaa kotipihaan kun tullaan sisälle takaisin. Edelleenkin sen mielestä on kiva, että pissipaikka on myös sisällä, mutta vähenemässä määrin se tätä mahdollisuutta käyttää.

Ilohepulit on joka päiväisiä, lähinnä juoksee ulkoota sisälle ihan 100 lasissa. Saattaapi siinä touhuissaan lasketella metalliverkkoaitaa päin 😀

Manta uskaltaa enenemässä määrin luottaa. Tulee pyytämään rapsutuksia, mutta tyyli on vielä niin hellyyttävä Anteeksiettäolenolemassa... voi pieni, olet hyvä noin, usko vain!  Vaikka siis pienihän Manta ei ole. Lähes 40cm taitaa säkäkorkeus nousta ja ruumiinrakenne on vankka, romuluinen, leveä ja syntyjään lihaksikas. Painoa en ole saanut punnittua, kun jostain syystä tästä taloudesta puuttuu se päivänpilaajavaaka 😅

Mantan kanssa menee siis todella kivasti ja onkin ihan mahdottoman suloinen ja rakastava tyttönen! 

Ja sitten Viliboi

Vili on sopeutunut oikein hyvin kotielämään. Se on edelleen täysin sisäsiisti syliä rakastava pieni ystävä. Eli paljonkaan ei ole kerrottavaa paitsi se, että koska luottaa jo olemiseensa niin alkaa se oikea Vili sieltä kurkkimaan. 

Uskaltaa murinalla kertoa, mistä ei tykkää. Vahtii pihaa kuin laumanvartija konsanaan. Kaikki liikehdintä täytyy ilmoittaa. Remmikävelyt sujuu hyvin, samoin pukeminen valjaisiin ja vaatteisiin, joita Vili tarvitseekin, on herkästi palelevaa sorttia. Palelu näkyy kivasti selässä pystyyn nousseilla karvoilla, ns menee kananlihalle. Ja pientä mustasukkaisuutta on ilmennyt myös esim sohvapaikoista. Saattaa nimittäin luulla, että sohva on varattu vain hänelle ja minulle. Silloin nostan sen, sanomatta mitään, lattialle. On hyvin oivaltanut, että se pörinä ei ollutkaan hyvä juttu. Eli siis on myös hyvin fiksu poika, hiffaa asioita, ei ole halua lähteä hoitsusta kovin pitkälle, sen verran epävarma kuitenkin vielä on. Tai ehkä ihan luonne. 

Kannattaa varmaan lukea griffonin kuvaus rotusivuilta, koska Vilissä griffonia melkovarmasti löytyy ihan reilustikin. 

Että semmoisia hoitokoirarintamalla tällä kertaa! Kuvia ja videoita seuraavaksi, sekalaisessa järjestyksessä 😊 

 

Csörike alias Manta ja yllätysnappula

 Manta on ollut nyt reilun viikon kotihoidossa. Alkuun se jännitti niin hirmuisesti kaikkea, telkkari oli se kaikista kauhein. Viikossa se on kuitenkin voittanut jännityksensä ja pelkonsa isoilta osin. Tietenkin tulee asioita, joita pelkää tai jännittää. Esimerkiksi tänään otin kukkaruukun hyllyltä ja olin viemässä suihkuteltavaksi, niin sepä oli melkein liian jännää! Mutta uskaltaa tulla haistelemaan ja siten ei tuo kukkapurkkikaan tuntunut enää jännältä 😊

Manta on melkein sisäsiisti. Sitä ei haittaa, vaikka pienen pissan lurauttaisi keittiöön alustan päälle, mutta se saattaa tehdä sen saman myös ulos, omalle pihalle. Pitää itse olla tarkkana, milloin sitä pissattaisi! Remmikävelyt on vielä aika jänniä. Autot on jänniä ja ohi kävelevät ihmiset myös. Koiria ei ole vielä osunut vastaan. Ulkona olemiseen Manta tarvitseekin aika paljon tukea.

Ihanasti se antaa hoitaa poimuja ja silmiä, antaa kosketella tassuja. Nämä kaikki sitä jännittää, mutta on uskaltautunut luottamaan. Nyt on pientä hepuliakin ollut näkösällä, saattaa rymistellä pihan perältä suoraan eteiseen, siinä kuulkaa tanner tömisee kun tuo vankkarakenteinen likka liikkuu! 😄
Kaikin puolin todella valloittava tapaus! Kerrassaan suloinen 💖

MUTTA  
kuinkas sitten kävikään!
Manta tuli siis hoitoon 28.10.-23 ja sitten torstaina 2.11.-23 tuli toinenkin hoitolainen, sillee aika nopsalla aikataululla.

Hän on Billy, suomalaisittain Vili.
Hyvin pieni (~ 25cm), todella hellyyttävä noin 2v kastroitu pikku-ukkeli 💓
Vili on aika valmis kotikoira, jännittää kyllä asioita, mutta luottaa ihmiseen hyvin nopeasti. Häntä ei haittaa syliin nostaminen, luulen, että sitä on edellisessä elämässään kannetukin paljon. Vili tulee hyvin toimeen koko hoitolaisporukan kanssa, on täysin sisäsiisti, nukkuu yönsä kuin lapsi hoitsun vieressä. Osaa matkustaa autossa nätisti. Ihan semmonen kotikoiranen, jolle ihminen on se tärkein.

Ja sitten kuvia!

                                    Kärpäsen metsästäjä