lauantai 27. huhtikuuta 2019

Puoli vuotta

Muumimamma on ollut Suomessa hiukan yli puoli vuotta. Hyvin on sen kanssa mennyt!

Mitä tässä puolessa vuodessa on tapahtunut? No vaikka mitä. Muumi on nykyään, tai on siis ollut jo pitkään ihan täysipäiväinen kotikoira. Millainen Muumi oikein on??

Se osaa olla työpäivän ajan yksin kotona. Se on sisäsiisti. Se voi syödä samassa tilassa muiden kanssa, samoin kuin puruluiden syöminen sujuu ilman erinäköisiä kuvioita.
Se ei hauku turhia, paitsi silloin kun Dorita kertoo, että mun auto pysähtyy pihalle, täällä alkaa haukkukonsertti. Beaa lukuunottamatta kaikki haukkuu intoa puhkuen, jälleennäkemisen riemua odotellen :)
Muumi arvostaa kovasti lepäilyä. Varsinkin, jos hoitomamma osallistuu, se on silloin vielä ihanampaa.
Muumi nukkuu yönsä mun vieressä sängyssä, kuten kaikki muutkin mun elukat tekee.
Sen maha on ollut koko puoli vuotta kunnossa, ei ole herkkämasuinen tyttönen.

Muumi on luonteeltaan tasapainoinen, erittäin paljon rakastava ja erittäin iloinen ja positiivinen. Harvinaisen. Se on reipas, uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin. Silti se on sopivasti itsenäinen.
Ei pummaa kun teen / syön ruokaa.  Osaa kävellä upeasti remmissä, odottaa eteisessä kun tullaan sisään, että saan riisuttua siltä valjaat ja pyyhittyä tassut. Kynsien leikkuuta harjoitellaan. Muumi istuu nätisti, kun on tarjolla namia tai puruluu :))
Sen häntä heiluu taukoamatta, niin onnellisen oloinen koira <3

Uusia juttuja, kevään tuomisia.
Muumi on alkanut ulkona merkkailemaan aika paljon. Se kertoo mun mielestä myös siitä, että sillä on turvallinen ja tasapainoinen olo.
Lisäksi se on alkanaut juttelemaan. Ööh, uuh.. se ölisee onnellisena, kun sitä rapsuttelee. Ja kun se on oikein ylitsepursuavan iloinen, se laittaa silmät sikkuralle ihanasti!
Muumi menee mielellään kainaloon, tai laittaa päänsä johonkin ihmisen mutkaan piiloon ja se voi olla siellä pitkänkin aikaa rapsuteltavana. Muumi tykkää läheisyydestä.

Mä luulen, että Muumille oikeanlainen koti olisi sellainen, jossa on vähemmän koiria tai enemmän ihmisiä. Että se saisi huomiota, se on todellakin ansainnut kaiken mahdollisen rakkauden tässä maailmassa. Elämä ennen Suomea on ollut niin kovin rankkaa ja kurjaa... nyt on aika korvata tuo menetetty aika ja antaa Muumille paljon huomiota ja rakkautta!

Ihmettelen kovasti, että kukaan ei ole ollut Muumista kiinnostunut. Mikä hieno ja kultainen koira se on!
Voisin mielelläni pitää sen itse, mutta tulee vastaan resurssipula nimeltä talous. Valitettavasti mulla kun on jo 3 koiraa ja kissa, koirista Dorita on +5v ja Elvis ikämies, +8v sekä kissa +12v niin pitää varautua tuleviin kustannuksiin.. Muumista ei ole ollut minkäänlaista harmia tai että se olisi ollut hankaloittamassa mitään, ehei, se on laumassa kuin kala vedessä :)) Tai no silloin alussa, ennenkuin ymmärsin sisustaa koirien tilat niin, että siellä ei ole päivän ajaksi liikaa askarreltavaa :D 

Katsokaas Kyproskoirien sivuilta Muumin päivitetty kuvaus, tutustukaa yhdistyksen adoptioprosessiin. Meille saa tulla Muumia katsomaan ihan livenäkin ennen päätöksiä!
http://kyproskoirat.fi/sally/

Muutoinhan meillä täällä Espoossa mennään päivästä toiseen, suht samalla konseptilla aina, rutiinit tuo turvallisuutta. Muutamia kuvia katseltavaksi, olkaa hyvä!

Puruluuaika!


Lapsi, ihan jees, edelleen

Väsytys pääsi yllättämään...

Toisenkin kerran :)

Autoiluharjoituksia

Kevään ensimmäisiä valopilkkuja, tungosta on!

Laiskamadot ei jaksa seisaaltaa odotella
uloslähtöä!! :))

Kevään ensimmäinen pihasessio

Rouva löysi tennispallon, tykkäsi kovasti

Auringonlapset

Ihana elämä!

Koirat rivissä

Pääsiäisen aikoihin oli kyllä hirmuisen lämmintä! Kuin kesällä

Sen verran lämmintä, että piti hakeutua varjoon jo välillä