Pari päivää takana

 Mintulla on takana nyt pari päivää Suomessa. Hyvin on mennyt!

Lauantaina se oli vielä aika väsynyt. Kävimme etupihalla muutamaan otteeseen, se oli jännää. Meinasi mennä levottomuuden puolelle. Ja jännää oli myös se, että joudun laittamaan sille toisen remmin kiinni ennen ulos menoa. Mintullahan on kokoajan päällään valjaat sekä hihna, ikuisesti en tietenkään aio sillä vermeitä pitää päällä, mutta näin ensalkuun kyllä. Pihalla olemme vain rappusten vieressä, sillä siinä jo tuntuu olevan jännitystä riittämiin. Pihapiipahduksen jälkeen Minttu kiertelee asunnossa tutkimassa. 

Sunnuntai oli jo selkeästi parempi päivä! Edistysaskelia on menty. Vihdoin tuli aamulla ensimmäinen Suomipissa, ulos. Olin jo levoton, kun se ei ollut syönyt, juonut eikä pissannut kertaakaan sen jälkeen, kun Suomeen tuli. La-su välisenä yönä se oli syönyt, juonut ja aamulla tuli pitkä pissa ulos, jipii!!! Nyt voi jatkaa kotiutumista hyvillä mielin! Pihalla se on nyt selkeästi lauantaita rauhallisempi. Nuuskii nurmikkoa ja myös maistelee sitä. Nostaa kuonoa ylös ja ottaa hajut talteen. Kävi kuitenkin niin, että naapurin mies, siis parin sadan metrin päässä, puskien ja puiden takana, käveli autolleen ja se oli Mintusta liian jännää. Se, mitä se teki, sai sydämeni pamppailemaan ilosta. Se pyrki sisälle! Se ei alkanut pyörimään remmissä ja säntäilemään päättömästi mihinkään, vaan se halusi äkkiä sisälle. Siellä on selkeästi Mintun turvapaikka!

Lisäksi sunnuntaina toisen remmin laittaminen ei aiheuttanut sille pelkoa, vaan se jo tiesi, että laitan vain remmin enkä sen enempää siihen koske. Eikä siinä vielä kaikki! Ulkoilun jälkeen ajattelin kokeilla, miten se suhtautuu siihen, että koirat saisi jääkaapista jotain hyvyyksiä. Otin juustoa, jokaiselle oma pieni siivu, tarjosin ensin omilleni ja sitten ojensin Mintulle, ajattelin, että se perääntyy. Eikä, se nuuski juustoa hetken kädessäni ja otti suuhun, muttei kuitenkaan tykännyt tai pystynyt jännitykseltään syömän, mutta se, että se ei pelästynyt kättäni, oli ihan mielettömän hienoa! 

Meillä ei ole suunnitelmia jatkoon, me vaan ollaan. Ollaan niinkuin ei oltaisikaan. Ollaan tylsiä ja rauhallisia. Tehdään mitä normisti kotona tehdään, paitsi imuroidaan. Sitä me ei vielä tehdä :)

Ainiin, meinasi jäädä kertomatta, että Irinakissa ja Minttu nenänuuskuttelivat toisiaan hetken, ja molemmat kai totesi, että ai tommonen. Ei paljon kumpaakaan kiinnostanut! Pisteitä ropisee Minttulille!! 

Tässä kuvaa parilta päivältä!

                                    Tutustumista

                                                Rauhoittavia signaaleita ja kunnon venytys

Lauantain ulkoilua, aikalailla vain lintujen viserrystä ja 
auringonottoa :) Liikuntaa on aika vähän vielä

 

Niin järkyttävän kaunis pitkine jalkoineen! 

Sunnuntain ulkoilua, näyttää jo aika rennolta!

Minttu Suomessa!

 Vihdoinkin, kovan yrittämisen ja sinnikkyyden ansiosta Minttuli vihdoin saapui Suomeen myöhään yöllä.

Sillä oli takanaan pitkä ja varmasti hyvin jännittävä reissu. Koska Mintusta tiedettiin jo aluksi, että se on arka, niin tällainen reissu oli  sille varmasti tuplasti pelottavampi kuin reippaammalle matkakumppanilleen. 

Autossa se painautui lattiaa vasten, ja ulkona autosta panikoi ihan kunnolla. Oli vaikeaa saada sitä sisälle, se vain pyöri ja pyristeli, väisteli minua, heittäytyi kyljelleen ja yritti purra remmejä. Pelkäsin niin paljon, että se kaikista varmuustoimista (kaulapanta+turvaremmi, valjaat, jarrupala, tuplaremmit..) pääsee luikertelemaan karkuun. Onneksi näin ei käynyt. Sisälle kun tultiin, se oli ihan eri koira ja lähti tutkimaan paikkoja, ohitti kissan muina naisina. Melkolailla samointein siirryttiin Mintun kanssa makkariin ja portin taakse. Stressi oli aivan valtava, pienoinen... Se kävi melkein heti nukkumaan. Laitoin sille vähän ruokaa kippoon ja tietenkin vesikulhoon raikasta vettä. Yön pimeinä tunteina ruoka olikin hävinnyt.

Aamulla se ei halunnut vielä tulla makkarista pois, sai jäädä sinne vielä nukkumaan. Ja se nukkuikin oikeastaan koko päivän. Ulkona piipahtamisen jälkeen se hetken katselee portin takaa ja menee taas nukkumaan. Ulkona oleminen kaikkien remmien ja valjaiden kanssa on aika pelottavaa, ja sitä ei auta yhtään, että minä olen siinä niin kovin lähellä. Niinpä ollaan oltu ihan vain rappusten vieressä, vähän katsomassa ja nuuskimassa ulkoilmaa ja totuttelemassa tällaiseen ulkoilumuotoon. Siinä tulee ehkä kulumaan aikaa, että Minttu pystyy menemään remelit niskassa taluttajan kanssa kävelylle.

Muuten se vaikuttaa olevan todella kiltti tyttö, pesu sujui ihan kivasti vaikka se painautui seinää vasten, mutta ei mitään pelkonäykkimistä tms ollut ollenkaan :) 

Matkalla Suomeen!

Ensimmäiset minuutit sisätiloissa, voi että jännittää...