Vihdoinkin, kovan yrittämisen ja sinnikkyyden ansiosta Minttuli vihdoin saapui Suomeen myöhään yöllä.
Sillä oli takanaan pitkä ja varmasti hyvin jännittävä reissu. Koska Mintusta tiedettiin jo aluksi, että se on arka, niin tällainen reissu oli sille varmasti tuplasti pelottavampi kuin reippaammalle matkakumppanilleen.
Autossa se painautui lattiaa vasten, ja ulkona autosta panikoi ihan kunnolla. Oli vaikeaa saada sitä sisälle, se vain pyöri ja pyristeli, väisteli minua, heittäytyi kyljelleen ja yritti purra remmejä. Pelkäsin niin paljon, että se kaikista varmuustoimista (kaulapanta+turvaremmi, valjaat, jarrupala, tuplaremmit..) pääsee luikertelemaan karkuun. Onneksi näin ei käynyt. Sisälle kun tultiin, se oli ihan eri koira ja lähti tutkimaan paikkoja, ohitti kissan muina naisina. Melkolailla samointein siirryttiin Mintun kanssa makkariin ja portin taakse. Stressi oli aivan valtava, pienoinen... Se kävi melkein heti nukkumaan. Laitoin sille vähän ruokaa kippoon ja tietenkin vesikulhoon raikasta vettä. Yön pimeinä tunteina ruoka olikin hävinnyt.
Aamulla se ei halunnut vielä tulla makkarista pois, sai jäädä sinne vielä nukkumaan. Ja se nukkuikin oikeastaan koko päivän. Ulkona piipahtamisen jälkeen se hetken katselee portin takaa ja menee taas nukkumaan. Ulkona oleminen kaikkien remmien ja valjaiden kanssa on aika pelottavaa, ja sitä ei auta yhtään, että minä olen siinä niin kovin lähellä. Niinpä ollaan oltu ihan vain rappusten vieressä, vähän katsomassa ja nuuskimassa ulkoilmaa ja totuttelemassa tällaiseen ulkoilumuotoon. Siinä tulee ehkä kulumaan aikaa, että Minttu pystyy menemään remelit niskassa taluttajan kanssa kävelylle.
Muuten se vaikuttaa olevan todella kiltti tyttö, pesu sujui ihan kivasti vaikka se painautui seinää vasten, mutta ei mitään pelkonäykkimistä tms ollut ollenkaan :)
