Ensimmäinen Suomiviikko takana
Pocahontasin eka viikko on sujunut valtavan hyvin.
Se on täysin sisäsiisti, on nukkunut hyvin, syönyt hyvin, tykkää kovin lähteä lenkille, vaikka jotkut asiat vähän jännittävätkin, niin niistä pääsee luottamalla taluttajaansa.
Se onkin Pipassa (joo, Pipa siitä on kovaa vauhtia tulossa!) niin ihana juttu, että ottaa usein katsekontaktia ulkona ja jos tulee jännä paikka, niin tulee ihan pohkeen viereen ja pystyy hyvin jatkamaan jännän ohi.
Ei hauku turhia, ensimmäisinä päivänä muutaman kerran haukahti, kun kuuli esim telkkarista jonkun omituisen äänen, mutta se oli alkujännitystä. Nyt on jo hyvin rentoutunut, eikä ole moneen päivään päästänyt ääntäkään. Ulkona ei ole sanonut mitään :))
Alkupäivinä Pipa tykkäsi olla meidän omalla pihalla, hömpsötteli siellä tai istui vieressäni. Mutta naapurini naapurin 3 pientä kovaäänistä koiraa päivänä eräänä päästi semmoiset rähinät, että Pipa katsoi parhaaksi mennä sisätiloihin, eikä ole sen jälkeen halunnut tulla pihalle. Uskon kyllä, että joku päivä se sinne tulee uudelleen, koska me muut ollaan siellä aina, kun sää sallii.
Pipa on varannut itselleen työhuoneen. Se sieltä käsin seurailee päivän kulkua ja käy välillä katsomassa muuallakin, mutta hipsuttelee takaisin yksiöönsä. Lisäksi se keräilee levällään lojuvia leluja petiinsä ja illalla käy hakemassa mun iltalenkillä käyttämäni fleecetakin sinne myös ja pitää sitä useimmiten tyynynään. Kerrassaan valloittava tyttönen!
Luonteeltaan se on pehmeä ja herttainen. Heittäytyy helposti selälleen rapsuteltavaksi.
Ihan vässykkä se ei kuitenkaan ole, sillä vaikka se pystyy hyvin syömään kavereiden kanssa samassa tilassa, niiden ei tarvitse tulla metriä lähemmäksi sen ruokakippoa, silloin se murahtelee.
En usko, että Pipan taustalla olisi ensimmäinen viikko kotikoirana voinutkaan mennä paremmin!
Se on erittäin valloittava ja todella kaunis pieni tyttönen <3
Tässä muutama video kuluneelta viikolta ja tietty pari kuvaakin
