Pian on kulunut 3 viikkoa, kun Allu tuli taloon.
Ensimmäiset päivät oli vähän sekavia, mutta hyvin pian Allu oivalsi meidän kodin jutut.
Allu ei ole täällä ollessaan haukkunut mitään turhia, haukkuu ylipäätään hyvin vähän. Haukut voi saada pihalla joku epäilyttävä naapuri, joka kulkee pihan ohi. Mielestäni se kuuluu asiaan, että epäilyttävistä hahmoista ilmoitetaan, kyllä koiralla pitää olla joku tärkeä tehtävä taloudessa!
Allu on reipas ulkoilija, täysin sisäsiisti, tykkää rapsutuksista ja syliin on kiva kammeta. Siinä samalla voi ensin vähän suukotella kotihoitajan kaulaa ja samalla yrittää napata kaulakoru. Tai korvakoru. Hän on aito prinsessa, joka tykkää koruista :)
Hieman epäluuloinen se on vieraille ihmisille. Haukkuu ja on aika hurjanakin. Tätä asiaa treenaillaan pikkuhiljaa, luottamista siihen, että en päästä pahoja ihmisiä sisälle edes ja ne jotka tänne pääsee, on ihan ok. Mutta se pitää tietenkin ihan itse todeta, näin lyhyen ajan jälkeen ei ihan pysty vielä luottamaan kotihoitajan arvioon.
En keksi tuosta tytöstä mitään huonoa sanottavaa, on aika täydellinen kotikoira. Täydellinen siitä tulee, kun on saanut viettää omassa, tutussa, turvallisessa kodissaan muutamia kuukausia, siitä olen täysin varma!
Allun kanssa odotellaan kevättä ja tietenkin sitä omaa kotia!
