maanantai 26. marraskuuta 2018

Hyvin menee..

..mutta menkööt!

Kovin vähän alkaa olemaan mitään kirjoiteltavaa, koska elämä Sallyn, melkolailla mieluummin Muumimamman kanssa on niin normaalia ja helppoa. Meillä eletään ihan normaalia koiraperheen arkea, ei mitään kummallisuuksia.

Hienosti Muumi on oppinut, missä järjestyksessä ruokakipot jaetaan ja kyllä se siinä jokaisen kipolla käy katsastamassa, muttei aio käydä toisten kippojen kimppuun, vaan osaa odottaa omaansa. Ja sitten rekkarouva syökin oman annoksensa, sen suuren, hyvällä ruokahalulla, reippaasti muttei hotkien.

Ihan muutamia päiviä sitten se ensimmäisen kerran pölläytti nurmikkoa kyykyltä noustessaan. Tämä on ihan uusi juttu, jota se silloin tällöin on tehnyt.

Lisäksi Muumi on muutamia kertoja illalla nukkumaan mennessämme kiehnännyt kyljessä kiinni ja käännähtänyt selälleen ja jäänyt siihen nauttimaan masurapsuista :)

Kaikki tällaiset muutokset käytöksessä kertoo sen rentoutuvan ja uskaltavan olla kuten hyvältä tuntuu! Muumi on käynyt Kuinka tulla kotikoiraksi -pikakurssin, se kävi sen pikavauhtia. Ja hyvin kävikin. On nopea oppimaan. Hyvä oppilas!

Viime aikoina ei ole paljon tuhojakaan tehty, joku lelukori taisi mennä hammastikuiksi, mutta sepä oli niin pieni juttu, että vähän pöhköä kai edes mainita asiasta.

Ei meillä nyt muuta. Lunta odotellessa. Jos se sais aikaan jonkun ihanan lumihepulin. Ehkä ei, koska Muumi on niin tasainen luonteeltaan. Ottaa elämän sellaisena kuin se tarjoillaan.

Mutta parit unettavat kuvat kuitenkin. Olis kiva jos olis ylimääräinen pari käsiä tuolla ulkoillessa, nyt on aika haastavaa ottaa kuvia, kun on käsi täynnä eri suuntiin lähteviä remmejä! :D

Nukkuminen on ihanaa... Kaveriporukassa vieläkin parempaa! 

Syysaurinkoa ottamassa

Muumi osaa olla myös itsekseen, se hakeutuu usein pikkumakkarin
sohvalle, vaikka me muut ollaan olkkarissa

Imuripakolaiset

Kylässä kävi 3v poika, joka oli dinosaurus. Dinon karjahtelut
järkyttivät aluksi herkkiä pieniä koiria... piti perustaa Hämmästyneiden
Koirien Klubi, eli HKK

Tässä on hyvä... 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Ihana, helppo Sally!

Sallymummon kanssa arki on soljahtanut uomiinsa tosi kivasti. Sen kanssa elämä on helppoa ja hauskaa, mummi on kova tyttö pussailemaan ja tykkää läheisyydestä kovasti paljon. Kotona ei ole mitään mitä se enää jännittäisi. Imurikaan ei ole peikko, vaan sitä väistetään ihan samalla tavalla kuin perheen muutkin eläimet tekee, rauhallisesti, vailla pelkoa tai paniikkia.
Työpäivän aikana tulee vielä yksi, joskus kaksi, pientä pissaa sisälle. Luulen, että se johtuu siitä, että kuitenkin Sally miettii, tulenkohan enää koskaan takaisin. Mutta kun rullaamme viikkoja vielä eteenpäin, uskoisin tuonkin asian hoituvan itsekseen. Ja voin laittaa matot lattialle. Oi kuinka kaipaankaan karvalankamattojani! :D 
Joitakin sattumuksia on työpäivieni aikana tapahtunut, täällä on tyyny räjähtänyt, kissan pienen kiipeilypuun oviaukkoa suurenneltu... ja sellaista pientä keppostelua. Muumi on varmasti ollut osasyyllisenä kaikkeen, mutta kyllä mä luulen, että tuo meidän Dorita on sitten hoitanut hommat ihan loppusilaukseen saakka valmiiksi! Nyt sillä on kepposkaveri!

En nyt oikein keksimällä keksi mitään kirjoitettavaa. Arki sujuu mallikkaasti, ulkoilut vieläkin mallikkaammin, ruokailut ja juomingit on olleet jo pitkään hallussa. Uni, se on se, mikä maistuu. Illat on ihanaa aikaa, kun koko jengi asettautuu nukkumaa, jokainen käy vuorollaan suukottamassa hyvän yön toivotukset, muumi mielellään tekisi sitä pitempäänkin kuin mitä mamma sallii :)) Ja sitten pieni hetki, huoneessa on hiljaista ja rauhallista, tasainen tuhina kuuluu ja kahdelta koiralta vienoa kuorsausta... kauniita ja rauhallisia unia. Aamulla ilo on taas ylimmillään, kun tyypit herää uuteen päivään, mitähän jännää mahtaakaan tapahtua? Törmätäänkö taas valkohäntäpeuraan, joka sai koko porukan suunnattoman metsästys (tai jonkun!) moodin päälle, täytyy sanoa, että oli mammalla olkapää ja ranne aika kovilla, kun noin +70kg koiraa yritti päästä tekemään vieläkin lähempää tuttavuutta! Loppulenkki menikin sitten täysin koohkaamisen merkeissä! :))

Muutamia kuvia taas

Kuvakollaasi nukkumisen taidosta. Läheisyys lämmittää, kinttu toisen
päälle ja Zetaa.

Jing  Jang

Kyllähän Irinakissan kanssa voi oleilla samoilla mestoilla, nou hätä! 

Tällälailla ne jää makoilemaan, kun mamma lähtee tienaamaan
uutta ruokasäkkiä!

Puruluuhetki, sulassa sovussa kaikki neljä, hienot koirat! 

Oho. Tyyny oli työpäivän aikana räjähtänyt, onneksi koirat oli kunnossa! 

Hyvää yötä Muumimamma! <3 
Tuunattu 

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Puuhamummo

Muumimammalla menee työpäivät rattoisasti. Se keksii jos vaikka mitä pikkupuuhastelua päivän aikana. Nämä puuhastelut kertoo enemmänkin virkeästä luonteesta kuin eroahdistuksesta. Sen mielestä päivät on vaan niin älyttömän tylsiä! Työpäivän mittainen aika on hirmuisen pitkä olla tekemättä mitään muuta paitsi nukkua.
Se on täällä aloittanut uuden harrastuksen, kutomisen. Oli kuulema hiukan liian vaikea laji, koska puikot ei pysyneet kunnolla tassuissa. Nälkäkin on tullut päivän aikana, aamupuuro oli sit vissiin liian ohut ja laiha. Sen kanssa täytyykin olla aika tarkkana ja yrittää ennakoida, mitähän kaikkea se päivän aikana saattaa keksiä!
Videotallenteista, joita otan lauman päivän kulusta, voi huomata, että mummoa ei juurikaan kuvissa näy, se nukkuu lähinnä. Viimeisimmässä tallenteessa ei kuulunut inahdustakaan, eli on lopettanut sen satunnaisen haukkumisenkin. Aamulla kun lähden töihin, niin Sally on jo sohvalla makoilemassa eikä korvaansa lotkauta mun lähdölleni. Ihan loistavaa!

Sally on todella herttainen pikkumummo, se tulee joka ilta viereeni nukkumaan, laittaa päänsä mun jalkojen päälle, huokaisee ja nukahtaa.

Ja se rakkauden määrä, jota sillä on annettavanaan! Monen vuoden varastot alkaa purkautumaan, Sally tulee mielellään viereen, antaa suukkoja ja sen häntä heiluu taukoamatta :)) Minusta tuntuu niin äärettömän hyvältä, että tällä mummolla on asiat nyt paremmin kuin hyvin. Se saa olla sisällä lämpimässä ja hiljaisuudessa, saa nukkua pehmeillä pedeillä, sitä rapsutellaan ja rakastetaan. Voi kun kaikilla maailman mummo- ja pappakoirilla olisi asiat vähänkään näin hyvin... liian monta Sallya lojuu tarhoilla onnettomana lopun elämäänsä, hämillään, surullisena ja peloissaan...  :(

Me Sallyn kanssa jatketaan tätä meidän arkeamme niinkuin ennenkin, mä joka päivä töitä teen (paitsi viikonloput), joka ainoa aamu seitsemäksi meen... :D 

Parit kuvat rouvasta

Kuvassa ihan kaikki, osa osittain, koska en malttanut nousta sängystä
kuvaamaan. Sally nojaa jalkoihini :)

Uusi harrastus, lyhytaikainen. Kutominen ei ollut Sallyn juttu...

Tukevampaa aamupalaa, kiitos! Joutuu itse ruokansa hankkimaan...
Tai ainakin yrittämään! 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Strömsön kynnyksellä!

Sallymummo on kyllä aika epeli.
Ensin se ahdisteli sisällä olemista oikein kunnolla. Nyt se jo arvostaa kovasti sitä. Ennen ei halunnut tulla ulko-ovesta sisälle, nyt se on etunenässä tulemassa sisälle.
Se söi huonosti, jos mitään. Nyt likka pistelee rekkamiehen annoksia kahdesti päivässä, hyvällä ruokahalulla! Yönsä nukkuu kuin pieni lapsi, näkee unia välillä ja vienosti kuorsaa.
Eroahdisteluakin oli tuloillaan, mutta nyt sellainen levoton ramppaaminen on pois, välillä se saattaa haukkua hetken, muutaman minuutin verran. Toisaalta en tiedä onko se eroahdistusta edes, sillä mummeli on muutoinkin keskustelevaa sorttia. Tai sitten se valittaa, että on valittu TAAS se Hitmix radiokanava. Pitää kokeilla jotain muuta, Novaa? :))
Päivän aikana saattaa tulla yksi pissa lattialle ja sekin yleensä lattialle jätetyn pienen pyyhkeen päälle tai ihan siihen viereen.

Ulkoilut on aina sujuneet mallikkaasti ja se jatkuu yhä. Tyttö on reipas lenkillä eikä kisko remmissä. Muutenkin se on sellainen, että haluaa touhuta mukana kotosalla tai sitten se menee ja etsii hyvän paikan päiväunille. Ihan niinkuin normikoirat tekee.

Nyt ei ole enää mitään merkkiä siitä, että Sally on ihan vastikään tullut Suomeen, 7 tarhalla vietetyn ankean vuoden jälkeen. Se on ihan perussesse siinä missä naapurin pentuna otettu wuffekin!

Meillä menee siis täällä erinomaisen hienosti, suurin kiitos kuuluu Sallylle itselleen, se on tehnyt itsensä kanssa lujasti töitä ja onnistunut!

Sally ehkä kuitenkin kaipaisi sellaista kotia, jossa olisi vähemmän koiria. Se tykkää niin kovasti läheisyydestä ja suukottelusta, täällä kotihoidossa joutuu joskus jonottamaan näitä perusjuttuja. Minä uskon, että se pärjäisi jopa ainoana koirana, koska ei ole näyttänyt mitään merkkiä siitä, että olisi riippuvainen toisista koirista, Sally on tottunut tarhalla olemaan itsenäinen.

Olisipa ihana ajatus, että Sally löytäisi oman rakastavan kodin jouluksi... <3

Muutama kuva jälleen

Fleecevuorinen sadetakki on ollut tarpeen kovasti tuulisina päivinä

Sally avaa ruokalähetystä

Pitihän se tarkastaa, tuliko paketista hyvät eväät

Koko jengi. Sally varmistaa selustan... ;) 

Se syö. Ja hyvin syökin!

Kas näin heiluu häntä, ja häntä heiluu näin... ja kokoajan! 

maanantai 29. lokakuuta 2018

Ei ihan niinku Strömsössä

Mummin ensimmäinen viikko ei mennyt kuten Strömsössä.
Se on ollut valtavan ahdistunut ja levoton. Juossut ympäri huushollia, haukkunut ja kaivanut. Yrittänyt ulos ikkunoista. Läähättänyt, vapissut ja tärissyt. Illat oli pahimpia aikoja, oli pakko laittaa makkarin oviaukko portilla ja isolla koiraboxilla umpeen, muuten se juoksi yötä myöten ympäri kämppää, haukkui ja pyrki ulos. Sillä meni parikin tuntia illalla, ennenkuin se rauhoittui ja pystyi nukkumaan. Ja saattoi yöllä herätä ulvomaan, sellaista mollivoittoista surullista ulvomista...

Käytiin siis eläinlääkärillä ja aloin syöttämään sille niitä rauhoittavia lääkkeitä. Niiden myötä mummin käytös vain voimistui, lääkkeillä oli täysin päinvastainen vaikutus kuin rauhoittuminen. Meni ihan mahdottomaksi. Lopetin lääkityksen ihan omin nokkineni. Tilanne rauhoittui.

Ja mitä sitten tapahtui.
Silloin oli kulunut ihan just melkein viikko sen saapumisesta Suomeen. Eräänä iltana se meni oma-aloitteisesti makkariin, valkkasi pedin ja kävi nukkumaan. En tilkinnyt yöksi oviaukkoa, vaan ajattelin katsoa mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään. Mummi nukkui yönsä läpi ilmeisen hyvin ja  yhtäjaksoisesti!

Ja mitä sitten tapahtui?
No en tiedä. Mutta mummi on täysin rauhoittunut. Ei ramppaa ja yritä ulos. Verhotkin on roikkuneet nätisti jo monta päivää, ei ole tarvinnut ripustella uudelleen.
Se ihan aivastuksen  vielä tärisee, eikä edes jatkuvasti. Se etsii itselleen sopivan pötköttelypaikan milloin mistäkin, välillä olohuoneen sohvalla, välillä makkarin sohvalla tai mun sängyssä tai jossain koirapedissä. Ja siellä tuhisee ja vienosti kuorsaa.

Ulkoilut sujuu edelleen mallikelpoisesti. Se on jopa muutaman kerran kiinnittänyt huomion rastaaseen, korvat kohosi ja tyttö tuijotti tiukasti linnun tekemisiä. Saattaapi joku päivä tuo Suuri Metsästäjä herätä täyteen kukoistukseensa.

Ruokahalu on kasvusuunnassa, on se vielä semmoista sinnepäin-syömistä, eli kiireellä hotasee jotain, on hiukan levoton tilanteessa ja jättää usein ruokaa kippoon. Juominen on kunnossa, eli onneksi käy päivän mittaan vesikipolla riittävän monta kertaa.

Yksinolot ei ihan vielä suju kuten pitäisi, eli jonkun verran on eroahdistusta ilmassa. Jätä vaan jotain ylimääräistä, niin voit olla varma kotiin tullessasi, että sen joutuu korjaamaan tai heittämään roskiin. Mä en usko, että Mummi tekee muuta kuin ottaa tavaroita, se ei ole sen tyyppinen, että alkaisi rikkomaan niitä. Luulen, että se on tuo meidän Dorita, joka sitten innostuu mummin tarjoilemista uusista "leluista" ja pistelee ne päreiksi.

Olipa kerran sellainen päivä, että mummi oli avannut pakastimen. Sieltä oli sitten levitelty lähinnä se laatikko, jossa oli pakastemarjoja sekä vihanneksia. Niin ja tietty mummin Maukas raakaruokapussi. Marjat olivat sulaneet pitkin keittiön lattiaa, siellä oli vissiin kaikki koirat käyneet kävelyllä, koska marjaisia tassunjälkiä olikin sitten ympäri asuntoa. Ja koska mummi oli halunnut ulos, oli kämpän seinät myöskin marjamehun peitossa. Sotku oli aika sanoinkuvaamaton... ja kaikkihan oli syöty, kuinkas muuten. Syöjinä oli toiminut Dorita ja Bea...

Mutta nyt luulen, että ensimmäisen shokkiviikon jälkeen meillä on suunta vain ylöspäin! Mummin käytös antaa ymmärtää, että se alkaa rentoutumaan kivasti ja pian jo toivon mukaan nauttisi elämästään ihan täysin rinnoin!

Muutama kuva ja video kuluneilta päiviltä

Video kävelyllä

Päikkäreiden syvin olemus oivallettu

Alkaa olemaan jo aika rento mummo

Kaikenlaisia nukkumapaikkoja pitää kokeilla ainakin

Kuten esimerkiksi tuolin alla olemista,
ei ollut ihan kaikkein mukavin paikka..

On käyty Doritan ja mummin kanssa kahdestaa kävelyllä,
heillä hyvä ja tasainen tahti kulkea

Ja puruluun päälle mummi heti tajus! 


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Eläinlääkäriä ja ehkä vähän muutakin

No niin, mummi on nyt käynyt eläinlääkäri Tanjan vastaanotolla.
Sally käyttäytyi kauniisti, mitä nyt kiipeili odotustilan ikkunalaudat ja sohvat, yritti siirtää tekokukkaa, joka oli korissa. Mutta mummihan on elohopeaa :))

Tanja katsoi mummin hampaat, ne kaipaavat kyllä remonttia. Sydän ja kaikki muu oli ihan kunnossa, teräsmummo! Painoa mummilla on 16 kg, mutta se saisi pyöristyä ehkä vielä kilon tai kahden verran.

Ahdistukseen aloitettiin Clomicalm, mutta koska se alkaa vaikuttamaan täydellä teholla vasta viikkojen päästä, laitettiin rinnalle rauhoittavaa pienellä annostuksella. Katsotaan ja toivotaan, että näistä olisi mummille apua!

Noin muuten tänään on ollut hyvä päivä, käytiin tietenkin myös päikkäreillä. Siitä täytyy  nyt ihan erikseen mainita, että tähän mennessä olen laittanut makkarin säppiin päikkäreiden ajaksi, ettei mummeli ala valtoimenaan juosta ympäri asuntoa, vaan rauhoittuu nukkumaan. Tänään en laittanut, ajattelin katsoa kuinka käy. Ja hyvin kävi. Mummi kävi muutaman kerran kiertämässä, ja tuli sitten meidän muiden kanssa päikkäreille :) Sille nämä rutiinit on ihan rautaa!

Paljon muutakin kivaa on tänään tapahtunut. Mummi pyöriskeli onnellisena lattialla tänään ensimmäisen kerran, teki niin useasti. Ja eikä siinä vielä kaikki!! MUMMI LEIKKI! Leluilla! Apua, mä niin liikutuin ja tuli niin jättihyvä fiilis! Aivan ihanaa! Kannattaa katsoa noi videot, niitä katsoessa tekis mieli rutistaa mummelia oikein kunnolla, se on niin järisyttävän suloinen paketti!

Lisäksi Sally sai hoitopaikan Doritalta tänään oikein lämpimän tervetuliaispesun. Vasta tänään. Hyvin on nuo omat antaneet mummin olla täällä eivätkä ole sitä menneet turhia härkkimään, vaan mummi on saanut olla ihan kaikessa rauhassa. Nyt Dorita ilmeisesti totesi, että kait tuo mummeli on ihan jees, ja hyväksytään se lauman jäseneksi. Täällä siis kaikki erinomaisen hyvin!

VIDEO

Leikitään!

Pyörii pyörii pyörii

Sisarusrakkautta


Jengin täysvaltainen jäsen!


tiistai 23. lokakuuta 2018

Suloinen mummo

Nyt on mennyt 3 täyttä päivää täällä Suomessa.
Ihan putkeen ei ole Sallyn kanssa mennyt. Sally stressaa ilmeisesti sisällä olemista kovastikin. Miettikääs, kaikki koirat eivät ole koskaan olleet sisätiloissa, kotona. Sally kuulunee varmaankin niihin. Ensimmäiset vuodet ennen tarhaa ajokoiratyyppiset koirat on olleet todennäköisesti jossain pihan perällä odottamassa seuraavaa metsästystapahtumaa. Ja sieltä mutkan kautta tarhaolosuhteisiin. Ei siinä missään kohtaa ole kodin lämpöä varmastikaan koettu!
Ensimmäiset päivät oli pahimmat, se oli todella levoton, juoksi ympäriinsä, välillä haukkuen, läähätti kovasti ja vapisi ja tärisi. Ei syönyt eikä juonut. Hoitomamma oli jo todella huolissaan.
Sunnuntaina se otti ensimmäisen kerran itse kiposta vettä ja siitä eteenpäin juomahommat on hoituneet. Maanantaina hoitomamma haki lohi-mahapullia sekä Pirkan broileripullia, koska pakkohan sen on jotain syödä, ei voi muuten edistyä jos kroppa voi huonosti. Nämäpä kelpasi mummille hyvin ja se luojan kiitos söi! Samoin tänäaamuna! Iso kivi vierähti hartioilta.
Yhä se stressaa sisällä, mutta nyt on havaittavissa edistystä, koska se menee oma-aloitteisesti jonnekin lepäilemään. Samoin päivän rutiinit alkaa olemaan sille jo tuttua (näin nopeasti!) eli enää se ei herää yöllä juoksemaan ja haukkumaan, ollaan saatu nukkua rauhassa :)

Meillä on käytössä nyt kaikki mahdollinen apu (kait) mitä kotoota voi löytyä; Thundershirt, vuohenjuuri-valerianaa, melatoniinia sekä Adaptilpanta.

Mä uskon, että mummista kuoriutuu pikkuhiljaa aivan täydellinen kotikoira, matkaa on vielä pikkuisen edessä, mutta kyllä se maaliviiva siellä häämöttää!

Mummihan tykkää läheisyydestä, antaa mielellään suukkoja ja häntä heiluu iloisesti kokoajan.
Olemme harjoitelleet myös yksin olemista, jonkun haukkupätkän se täräytti kahden yksinolotunnin aikana, mutta muutoin näytti rauhalliselta. Toki kuonosuunta oli kokoajan eteiseen :)

Sisäsiisteydestä, koska se aina kiinnostaa kaikkia, Sally on pääasiassa tehnyt asiansa ulos. Joka on mielestäni hirveän hieno saavutus ottaen huomioon sen stressin määrän! Eli kyllä mä voin melkein vannoa, että kun saadaan stressitasot kohdilleen, asiat hoituu ainoastaan ulos.

Millainen olisi Sallyn oma koti?
No nyt näyttää siltä, että Sally rakastaa ulkona olemista, joten sellainen koti, jossa ollaan paljon ulkona tai olisi turvallinen aidattu alue, jossa Sally voisi tarkkailla ympäristöään ja miettiä elämänsä kulkua. Kodissa voi olla koirakaveri, joka antaa Sallyn olla rauhassa, se on jo ikäinen, ei se jaksa innostua tohinoista, ainakaan vielä. Voihan se olla, että puolen vuoden kuluttua tilanne on jo toinen ja mummista sukeutuu kepposteleva ja ehkä leikkisäkin likka!
Sallyhan ei ole laisinkaan mikään hidas 10v mummokoira, se on reipas ja haluaa touhottaa mukana.

Kodissa voi olla kissa. Sally ei moisesta välitä yhtään. Isommat lapset (+10v) on Sallyn mielestä ihan kivoja, koululaistytöt välillä ehättävät Sallya paijailemaan :)
Sally ei pelkää mieshenkilöitä, ei ole kavahtanut ohi suhahtavia pyöriä eikä mopoja.

Me mennään huomenna Sallyn kanssa Senioritarkastukseen Evidensiaan. Katsotaan, mitä eläinlääkäritäti Sallysta sanoo. Jos me saataisiin jotain stressiä lieventävää?

Raportoin sitten huomenna tästä käynnistä. Nyt me jatketaan tiistaipäivää, koirat nukkuu, jokainen ja niin nukkuu kissakin (joka ei liene yllätys, kissat...)

Kuvissa on lähinnä pötköttelevä mummi. Sillä on varmasti vielä univelkoja maksettavanaan, stressi vähän hidastaa prosessia.

Mä haluaisin tässä kohtaa antaa isot kiitokseni Kyproskoirat ry:lle. He ovat olleet aktiivisesti mukana mummin ongelmien kanssa, kiitokset myös Reetalle Thundershirtistä. Mipa ja Pia antoivat hyviä vinkkejä myös! Kiitos! <3






Video reippaasta mummista päiväkävelyllä TÄSSÄ

Hyvin menee..

..mutta menkööt! Kovin vähän alkaa olemaan mitään kirjoiteltavaa, koska elämä Sallyn, melkolailla mieluummin Muumimamman kanssa on niin no...