Kovin nopsaa on tämä kuukausi mennyt!
Manta on myös edistynyt hyvällä vauhdilla, edellisen postauksen remmiulkoilu menee nyt todella kivasti, autot ei enää jännitä samalla tavalla. Voidaan hyvin kulkea kävelytiellä, kun välissä on parin metrin viherkaistale. Hyvä vauhti päällänsä, hyvät hajut kirsussansa ja intokuola huulillaan menee tohottaa eteenpäin! Valjaiden pukeminen ei enää jännitä. Tokikaan ulos ei aina kehtaa asioitaan toimittaa, ne tehdään sitten kiireen vilkkaa kotipihaan kun tullaan sisälle takaisin. Edelleenkin sen mielestä on kiva, että pissipaikka on myös sisällä, mutta vähenemässä määrin se tätä mahdollisuutta käyttää.
Ilohepulit on joka päiväisiä, lähinnä juoksee ulkoota sisälle ihan 100 lasissa. Saattaapi siinä touhuissaan lasketella metalliverkkoaitaa päin 😀
Manta uskaltaa enenemässä määrin luottaa. Tulee pyytämään rapsutuksia, mutta tyyli on vielä niin hellyyttävä Anteeksiettäolenolemassa... voi pieni, olet hyvä noin, usko vain! Vaikka siis pienihän Manta ei ole. Lähes 40cm taitaa säkäkorkeus nousta ja ruumiinrakenne on vankka, romuluinen, leveä ja syntyjään lihaksikas. Painoa en ole saanut punnittua, kun jostain syystä tästä taloudesta puuttuu se päivänpilaajavaaka 😅
Mantan kanssa menee siis todella kivasti ja onkin ihan mahdottoman suloinen ja rakastava tyttönen!
Ja sitten Viliboi
Vili on sopeutunut oikein hyvin kotielämään. Se on edelleen täysin sisäsiisti syliä rakastava pieni ystävä. Eli paljonkaan ei ole kerrottavaa paitsi se, että koska luottaa jo olemiseensa niin alkaa se oikea Vili sieltä kurkkimaan.
Uskaltaa murinalla kertoa, mistä ei tykkää. Vahtii pihaa kuin laumanvartija konsanaan. Kaikki liikehdintä täytyy ilmoittaa. Remmikävelyt sujuu hyvin, samoin pukeminen valjaisiin ja vaatteisiin, joita Vili tarvitseekin, on herkästi palelevaa sorttia. Palelu näkyy kivasti selässä pystyyn nousseilla karvoilla, ns menee kananlihalle. Ja pientä mustasukkaisuutta on ilmennyt myös esim sohvapaikoista. Saattaa nimittäin luulla, että sohva on varattu vain hänelle ja minulle. Silloin nostan sen, sanomatta mitään, lattialle. On hyvin oivaltanut, että se pörinä ei ollutkaan hyvä juttu. Eli siis on myös hyvin fiksu poika, hiffaa asioita, ei ole halua lähteä hoitsusta kovin pitkälle, sen verran epävarma kuitenkin vielä on. Tai ehkä ihan luonne.
Kannattaa varmaan lukea griffonin kuvaus rotusivuilta, koska Vilissä griffonia melkovarmasti löytyy ihan reilustikin.
Että semmoisia hoitokoirarintamalla tällä kertaa! Kuvia ja videoita seuraavaksi, sekalaisessa järjestyksessä 😊
