Loma pidetty ja vastaanotettu ihana EDDA

Lomat on nyt lusittu, 5 kk oltiin Bean kanssa ihan kahdestaan! Toki pikku-Olli käy päivittäin kyläilemässä ja jonkun hetken Skippikin oli hoidossa. Mutta noin periaatteessa, opeteltiin olemaan kahdelleen, molemmille kovin uutta ja outoa 😀 

Loman jälkeen tulikin sitten hoitoon Edda, Balkanin Koirat ry:ltä, Bosniasta

Edda on syntynyt 2018 ja samana vuonna nuorena tyttönä kunnalliselle tarhalle päätynyt.. 

Alkuun se oli nuoren koiran tavoin avoin ja leikkisä, innokas ihmisten huomiosta. Mutta vuosien kuluessa ja elämän ollessa tylsää, stressiä ja meteliä, siitä pikkuhiljaa tuli kovin ujo.

Edda saapui 1.8.2024 luokseni kotihoitoon. Se on kovin arka ympäristölle sekä ihmisille ja alku on ollutkin hieman tahmeata. Enkä ihmettele ollenkaan

Ensimmäisten päivien nukkumisen jälkeen se heräsi uusin silmin katsomaan uutta ympäristöään ja havainnoimaan asioita. Paljon uusia ja jännittäviä asioita.
Mutta ensimmäisten viikkojen aikana Edda on tehnyt jo hyvää edistymistä.
Se antaa pukea valjaat, vaikka ei kosketuksestani tykkääkään. Aluksi kannoin tuon noin 20kg painavan neitosen omalle pihalle asioilleen. Nyt olen valinnan kautta antanut mahdollisuuden tulla itse, omin pikku jaloin. Useimmiten se toimii, ja se tulee itse ulos. Ei se tykkää ulkoilusta vielä lainkaan, ja jännitys on isoa, mutta on joitain asioita, joiden vuoksi sinne on ihan pakko mennä, sillä Edda on todellakin täysin sisäsiisti! 
 Se on oppinut näyttämään, milloin se haluaa sisälle, tulee hiukan lähemmäksi minua, ottaa katsekontaktin päästäkseen sisälle, omaan turvapetiinsä. Ja sitten mennäänkin kiireen vilkkaa!

Syömisen kanssa on ollut tahmeata, kun pieni ei alkuun oikein uskaltanut syödä. Nyt tämäkin asia alkaa pikkuhiljaa toimimaan.

Eli luottamuksen rakentamiseen menee aikaa, ja sitä me Bean kanssa hänelle annamme. Näillä mennään hissukseen, ei ole kiirettä, mennään Eddan tahdilla. Se on valtavan kiltti ja kaunis, noin 50 cm korkeutta

Laitan tähän vähän kuvia ja videoita, lisään uuden postauksen, kun sellaiseen riittää tekstiä 💗

Tutustu yhdistykseen 

Edda tarhalla 11/2023

Nuorena tyttösenä

Niittylemmikki tarhalla

Jännä päivä, matka Suomeen alkamassa

Matkalla pysähdystauko

Niin paljon jännittää uusi maa,
sisätilat, uusi ihminen... 

Väsynyt matkalainen osasi onneksi
nukkua väsymystään, monen monta päivää

Univelkojen jälkeen kirkkaampi ja tarkkaavaisempi katse

Pesun jälkeen hän kävi (vahingossa?) kokeilemassa sohvaa

Taas uuden asian, pesun, väsyttämänä 😍

Ulkona, omalla pihallakin, on todella jännittävää

Kuitenkin, vaikka Edda jännittää minua todella paljon,
hän kokee olonsa tuossa turvapaikassaan niin hyväksi,
että voi kattella hoitsua näinkin lempeästi 💗

Tässä muutama video

                                            Kotipihan turvanurkkaus

                                            Tutkailua, Bea turvana

Kotihoitajat pitää lomaa, vihdoinkin :)

 Me ollaan nyt Bean kanssa kahdestaan. Todella kummallista, molemmille. Mulla on viimeksi ollut vain yksi koira vuonna 1993 tai jotain sen suuntaista. Sen jälkeen vähintään kaksi ja enimmillään omia 4 ja hoitolainen tai pari päälle. Ja kissat mukaan laskuihin 😀

Beahan on syntynyt / synnyttänyt laumaan Espanjassa, se tuli Suomeen mun laumaan, eli eipä ole kokemusta olla ainokainen. Vähän ollaan molemmat kuin vasta toisiimme tutustuttaisiin.

Laskin tuossa, että viimeiset 5 kesää / kesälomaa perätysten olen ollut kotosalla, kun on ollut hoitokoiria ja niitä omia elukoita kans, ei olisi ollut hermolomaa lähteä sellaisen paketin kanssa reissuun, se olisi jopa tarkoittanut isomman auton hommaamista ja sitten olisikin tullut budjetti vastaan!

Mutta nyt. Nyt me Bean kanssa pidetään kevät ja kesä vapaata, lähdetään lomalla reissuun, tullaan ja mennään niinku mieli tekee! Kunhan se kesä nyt tulis. Tai edes kevät.

Olen tässä pitempään miettinyt kotihoitajuutta. Olen tehnyt sitä säännöllisesti vuodesta 2007, eri yhdistyksille sekä oman edesmenneen yhdistykseni koirille tietenkin.

Yleensä aina kotihoitajuus on mennyt todella hienosti, olipa ollut kyseessä mikä tahansa yhdistys. Viime vuosina tämä on muuttunut todella paljon ja on tullut törmättyä sellaisiin yhdistyksiin, joilla pakka on täysin levällään, punainen lanka puuttuu kokonaan, ja kaikki mikä yhdistyksessä menee pieleen, on joko kotihoitajien tai uusien omistajien vika. Tiettekö, semmosia narsistisia yhdistyksiä.

Näistä kotihoitajuuden kipeistä asioista olen ajatellut tehdä vähän pitemmän blogin, lukee kuka lukee, mutta että saan irrotettua itsestäni nämä inhottavat ja ahdistavat asiat ulos. 
Sitä luonnostelen tässä kevään ja kesän aikana

Mutta tässä nautitaan Bean kanssa kahdestaan syksyyn saakka, ja katsotaan, millaisia hoitolaisia myöhemmin on tulossa. Kotihoitajuutta en lopeta, ellei ole pakko, koska se on mun elämäntapa 💖

Ihanaa kevättä (kunhan se joskus tulisi!) ja toivon lämmintä ja kaunista kesää teille ihanat rescue-ihmiset ja tietty muutkin ystävät! 🌞

Palaillaan blogin pariin sit loppukesästä viimeistään

You are my only one, my only one 💝

Manta lähti kotiin

Sitä oikeaa kannattaa odottaa!

Ihan vain muutamaa päivää vaille 5 kuukautta kotihoidossa ja kaikki kotikoiran metkut oppineena, lähti Manta Mantelimurunen omaan kotiinsa! 💖

Kyllä, täällä on sekavat tunnelmat. Toisaalta aivan mahtavan ihanaa ja olo on onnellinen, mutta sitten taas toisaalta kovin ankea ja ikävöivä fiilis ja ihan hirmuisen hiljaista ja rauhallista. Vaikkei Manta sen enempää hömpsännyt sisätiloissa, mutta kun joku puuttuu, se tuo sen hiljaisuuden tunteen.

Mantasta tuli kovin rakas, tietenkin. Toivon sinulle kaikkea parasta mahdollista ja paljon paljon rakkautta ja onnea elämääsi, olet tyttö totisesti sen ansainnut kaiken Unkarissa kokemasi kamaluuden jälkeen! Olet ihana❣️ Mantan uusille ihmisille myös paljon onnea Mantasta, saitte todellisen Timantin itsellenne 

Me Bean kanssa laitetaan vähäksi aikaa pillit pussiin ja kokeillaan syksyyn saakka, miltä tuntuu elää ja olla kahdestaan. Siitä onkin jo pitkä pitkä aika, kun tässä huushollissa on ollut vain yksi koiruus, taitaa mennä sinne 1990-luvun alkuun...  ja Bealle tämä taitaa olla elämänsä ensimmäinen kerta olla ainokainen! Saattaa tulla vieroitusoireita, mutta niiden yllättäessä lähdemme vaikka autoajelulle merenrannalle, jota Bea niin kovin rakastaa 💗

Tässä vielä Mantasta viimeisimmät kuvat Nummelan residenssistä 🐾💕

♥️

Bea kävi verikokeissa, 
Manta pääsi tutustumaan 

Bea biitsillä 

Manta Manteli

Meillä menee Mantan kanssa tosi hyvin! Manta on ihan supersuloinen 💖

Se on hassu, rauhallinen, joskus villittää, erittäin hellä ja rakastava, ihana!

Manta tuli kotihoitoon Unkarista 28.10.2023 eli neljä kuukautta sitten ja on lähes täydellinen kotikoira. Riippuu tietenkin mitä itse kukin täydellisyydellä tarkoittaa

Kerrataan tähän hiukan Mantan vahvuuksia ja niitä asioita, joita pitää vielä treenata

Manta on rauhallinen. Joskus intoutuu repimään pehmoa tai papereita. 

Oppisi varmasti leikkimään kaverin kanssa, jos sellainen kiva leikkisä ystävä hänelle tarjoutuisi!

Manta on myös reipas. Sen mielestä ulkona mennään reippaasti eteenpäin eikä jäädä joka kokkaretta analysoimaan, ärsyttäviä ilmeisesti nää kaks vanhempaa koiraa täällä :D 

Se ei arastele autoja, sauvoja, lasten rattaita, isompia lapsia... aika luottavainen ja varovasti utelias.

Nukkuu yönsä kuorsaamatta.

Osaa olla 8h työpäivän nätisti, eikä tule edes pissavahinkoja!

Uutena vuotena ei hämmästellyt kummemmin pauketta

Osaa istua ennen kuin ruoka tarjoillaan

Ei mene toisten kipoille tai puruluille härkkimään

Antaa käsitellä hienosti, korvat, silmät, poimut, kynnet, pesut... kaikki käy!

Pummaa hetken, mutta lähtee sitten oma-aloitteisesti pois, kun huomaa, ettei sieltä mitään tule

On itsenäinen, ei ole kokoajan hyppäämässä ylös, kun liikun

Koirakaverit tervetulleita kotiin

Ei hauku. Olen ehkä 4 kertaa hoitoaikana kuullut haukkumista, nekin kahden haukun jaksoissa

Todella nopeasti on oppinut talon tavat ja kulkee siis päivät kuin ajatus. 

Ja sitten treenattavaa

Sisäsiisteys ei ole vielä ihan 100%  Saattaa lorauttaa pissan jos ei passiteta heti ruuan jälkeen pihalle, vaikka olisi juuri ennen ruokaa käynytkin. Ei myöskään osaa pyytää ulos, saattaa joskus yöllä käydä asioimassa siihen osoitetulla paikalla. Ja vain siihen, ei muualle

Ei tee asioitaan kävelyllä. Uskon, että kunhan lumi sulaa, niin asia muuttuu, sillä tullessaan se teki ainakin ykköset ulos

Ruoka ja namit aiheuttaa kovan innon, se on ihan pähkinöinä ja vallan tärisee innosta ja yrittää ehtiä ennen muita ottamaan namin, vaikka on toiselle tarkoitettu 😀

Ja sitten muita juttuja, kuten että on perusbullero, jolla on oma tahto ja omat juttunsa. Saattaa olla, että keskustellaan ulkona mihin suuntaan mennään 😄 Jäkittäminen eli tönöttäminen eli paikalleen jähmettyminen kuuluu myös ulkoiluasioihin. Ja ihan siis vain huvin vuoksi, enää ei jännitä ulkona kuten alussa teki

Ja sitten niitä kuvia, tietenkin ja videooooo!

Missä se oma koti luuraa?

Kevätaurinko

Odotetaan mamia kotiin töistä

Kaverin kanssa päikkäreillä

💖

Hyvää uutta vuotta 2024!

No niin, joulu tuli ja meni. Manta sai kyllä herkkuja ja lahjoja. Lepäiltiin vierekkäin ja oltiin vaan.

Pojan pieni espanjan podencoboy tuli meille ennen joulua hoitoon, kun oli jalkansa satuttanut ja vaati vahtimista mahdollisimman paljon. Nämä kaksi tulevat hyvin juttuun keskenään, mikä oli odotettavissakin. 

Manta ja Skip varmasti leikkisivät yhdessä, jos Skipin tassu antaisi siihen mahdollisuuden 

Mutta ei tämä leikkihomma ihan heti alkanut, vasta oikeastaan viime viikolla he tapailivat yhteistä säveltä, tietenkin sisätiloissa, koska ulkona on niin kylmä!

Ja kylmästä puheenollen, ei olla paljon kävelyllä käyty, kun kaikkien tassut jäätyy! Inha pakkanen!

Mutta se vähä mitä ollaan päästy, Manta reipastuu kokoajan.

Samat jutut oikeastaan kuin viimeksi, melkein sisäsiisti, antaa pukea, pestä, hoitaa, leikata kynnet... ja on noin muutenkin todella kultainen tyttö! 

Ja vuosi vaihtui, me kaikki täällä nukuttiin nätisti yli räiskeen ja paukkeen, Manta hieman kohotti päätään ihan pahiman paukuttelun aikana, mutta totesi, ettei koske minua ja jatkoi nukkumistaan :)

Muutoin elellään tavallisen kotikoiran arkea tavallisten kotikoirien kanssa!

Muutama kuva ja parit videot, on se suloinen tyttö!

TV on Mantan salainen pahe

Heippa joululahja! 

-22 pakkasta ja pitää pihalle??!!

Älypeli, helppo nakki

Näin me vietettiin vuodenvaihde

Ja näin!

Ihanaa Joulun odottelua!

 Mantalle kuuluu hyvää. Se on oppinut nauttimaan elämästä täysin rinnoin, vaikka vielä varovaisuutta noudattaen. Se ei oikein vieläkään usko, että saa olla just semmonen kun on. Varovasti tulee pyytämään rapsutuksia ja varovasti haluaa viereen pötköttelemään, ei hyppää itse sänkyyn eikä sohvalle. Se kyllä pystyy hyppäämään, olen nähnyt, kun se "salaa" käy katsastamassa parhaat paikat. Mutta kun tulen paikalle, se nopeasti hyppää pois.

Ruoka saa sen heräämään henkiin. Silloin tohistaan ja pöhistään kovasti 😊 Ahne on, ja kun herkkuja tarjoillaan, se yrittää ehtiä kaikkiin ekana, mutta ei ole härski ja varasta, vaan kuuntelee, kun sille sanotaan, ettei voi ottaa toisen suusta 😀 Hirmuisen hyvin kuuntelee ja hakee katsekontaktilla tukea kun haluaa tietää tekeekö oikein. En jaksa lakata kehumasta Mantaa, koska se nyt vaan on niin kiva tyttö!

Ulkoilu on alkanut sujumaan kivasti, paitsi ettei niillä kovilla pakkasilla oikein remmilenkille voinut lähteä, sillä nämä kaikki kärsivät voimakkaasti varpaiden / nivelten? palelusta. Kaksi omaa ei vielä viime talvena ollut moksiskaan -10 asteen pakkasista, vaan nyt ne alkavat ontumaan melkolailla heti. Samoin Manta, on vielä kovin herkkä tassuistaan. 

Olen pessyt Mantan nyt kolmesti, ja vasta kolmannen pesun jälkeen sen turkki tuli sileäksi ja kiiltäväksi. Samassa syssyssä leikattiin etukynnet, putsattiin korvat ja silmät sekä poimut. Niin nätisti antoi tehdä kaikki hoitotoimenpiteet, palkaksi piti vain saada vähän joka välissä superspecialherkkupaloja, eli itikkanameja! 

Manta tulee tarvitsemaan hyvin ymmärtäväisen kodin rauhalliselta alueelta, ja ehdottomasti itsevarman koirakaverin näyttämään mallia. Nyt kun sillä alkaa luottamus olemaan aika hyvin kohdillaan, voidaan ilmojen salliessa lähteä vaikkapa autoilemaan ja totuttelemaan siihen kulkumuotoon. 

Joulu tulla jollottaa ja vihdoin Manta saa viettää ensimmäisen oikean joulun kaikkine ihanine tuoksuineen, lahjoineen ja herkkuineen! Ja sen on Manta todellakin ansainnut. Ei enää pennuista huolehtimista, vaan nyt siitä itsestään huolehditaan ja sitä hemmotellaan 💖

Ihanaa Joulua kaikille!  💝🎅🎄💒

Manta ja Vili, mitä kuuluu?

Manta on ollut kotihoidossa pian yhden kuukauden.

Kovin nopsaa on tämä kuukausi mennyt! 

Manta on myös edistynyt hyvällä vauhdilla, edellisen postauksen remmiulkoilu menee nyt todella kivasti, autot ei enää jännitä samalla tavalla. Voidaan hyvin kulkea kävelytiellä, kun välissä on parin metrin viherkaistale. Hyvä vauhti päällänsä, hyvät hajut kirsussansa ja intokuola huulillaan menee tohottaa eteenpäin! Valjaiden pukeminen ei enää jännitä. Tokikaan ulos ei aina kehtaa asioitaan toimittaa, ne tehdään sitten kiireen vilkkaa kotipihaan kun tullaan sisälle takaisin. Edelleenkin sen mielestä on kiva, että pissipaikka on myös sisällä, mutta vähenemässä määrin se tätä mahdollisuutta käyttää.

Ilohepulit on joka päiväisiä, lähinnä juoksee ulkoota sisälle ihan 100 lasissa. Saattaapi siinä touhuissaan lasketella metalliverkkoaitaa päin 😀

Manta uskaltaa enenemässä määrin luottaa. Tulee pyytämään rapsutuksia, mutta tyyli on vielä niin hellyyttävä Anteeksiettäolenolemassa... voi pieni, olet hyvä noin, usko vain!  Vaikka siis pienihän Manta ei ole. Lähes 40cm taitaa säkäkorkeus nousta ja ruumiinrakenne on vankka, romuluinen, leveä ja syntyjään lihaksikas. Painoa en ole saanut punnittua, kun jostain syystä tästä taloudesta puuttuu se päivänpilaajavaaka 😅

Mantan kanssa menee siis todella kivasti ja onkin ihan mahdottoman suloinen ja rakastava tyttönen! 

Ja sitten Viliboi

Vili on sopeutunut oikein hyvin kotielämään. Se on edelleen täysin sisäsiisti syliä rakastava pieni ystävä. Eli paljonkaan ei ole kerrottavaa paitsi se, että koska luottaa jo olemiseensa niin alkaa se oikea Vili sieltä kurkkimaan. 

Uskaltaa murinalla kertoa, mistä ei tykkää. Vahtii pihaa kuin laumanvartija konsanaan. Kaikki liikehdintä täytyy ilmoittaa. Remmikävelyt sujuu hyvin, samoin pukeminen valjaisiin ja vaatteisiin, joita Vili tarvitseekin, on herkästi palelevaa sorttia. Palelu näkyy kivasti selässä pystyyn nousseilla karvoilla, ns menee kananlihalle. Ja pientä mustasukkaisuutta on ilmennyt myös esim sohvapaikoista. Saattaa nimittäin luulla, että sohva on varattu vain hänelle ja minulle. Silloin nostan sen, sanomatta mitään, lattialle. On hyvin oivaltanut, että se pörinä ei ollutkaan hyvä juttu. Eli siis on myös hyvin fiksu poika, hiffaa asioita, ei ole halua lähteä hoitsusta kovin pitkälle, sen verran epävarma kuitenkin vielä on. Tai ehkä ihan luonne. 

Kannattaa varmaan lukea griffonin kuvaus rotusivuilta, koska Vilissä griffonia melkovarmasti löytyy ihan reilustikin. 

Että semmoisia hoitokoirarintamalla tällä kertaa! Kuvia ja videoita seuraavaksi, sekalaisessa järjestyksessä 😊 

 

Csörike alias Manta ja yllätysnappula

 Manta on ollut nyt reilun viikon kotihoidossa. Alkuun se jännitti niin hirmuisesti kaikkea, telkkari oli se kaikista kauhein. Viikossa se on kuitenkin voittanut jännityksensä ja pelkonsa isoilta osin. Tietenkin tulee asioita, joita pelkää tai jännittää. Esimerkiksi tänään otin kukkaruukun hyllyltä ja olin viemässä suihkuteltavaksi, niin sepä oli melkein liian jännää! Mutta uskaltaa tulla haistelemaan ja siten ei tuo kukkapurkkikaan tuntunut enää jännältä 😊

Manta on melkein sisäsiisti. Sitä ei haittaa, vaikka pienen pissan lurauttaisi keittiöön alustan päälle, mutta se saattaa tehdä sen saman myös ulos, omalle pihalle. Pitää itse olla tarkkana, milloin sitä pissattaisi! Remmikävelyt on vielä aika jänniä. Autot on jänniä ja ohi kävelevät ihmiset myös. Koiria ei ole vielä osunut vastaan. Ulkona olemiseen Manta tarvitseekin aika paljon tukea.

Ihanasti se antaa hoitaa poimuja ja silmiä, antaa kosketella tassuja. Nämä kaikki sitä jännittää, mutta on uskaltautunut luottamaan. Nyt on pientä hepuliakin ollut näkösällä, saattaa rymistellä pihan perältä suoraan eteiseen, siinä kuulkaa tanner tömisee kun tuo vankkarakenteinen likka liikkuu! 😄
Kaikin puolin todella valloittava tapaus! Kerrassaan suloinen 💖

MUTTA  
kuinkas sitten kävikään!
Manta tuli siis hoitoon 28.10.-23 ja sitten torstaina 2.11.-23 tuli toinenkin hoitolainen, sillee aika nopsalla aikataululla.

Hän on Billy, suomalaisittain Vili.
Hyvin pieni (~ 25cm), todella hellyyttävä noin 2v kastroitu pikku-ukkeli 💓
Vili on aika valmis kotikoira, jännittää kyllä asioita, mutta luottaa ihmiseen hyvin nopeasti. Häntä ei haittaa syliin nostaminen, luulen, että sitä on edellisessä elämässään kannetukin paljon. Vili tulee hyvin toimeen koko hoitolaisporukan kanssa, on täysin sisäsiisti, nukkuu yönsä kuin lapsi hoitsun vieressä. Osaa matkustaa autossa nätisti. Ihan semmonen kotikoiranen, jolle ihminen on se tärkein.

Ja sitten kuvia!

                                    Kärpäsen metsästäjä

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

 

Näin, uusi blogi starttaa piakkoin. 

Tulossa ranskismixtyttönen, unkarilaisesta pentutehtaasta haettu niin monen muun kanssa.
Onneksi pääsivät pois.

Csörike on noin 5v narttu jolle elämä kotona on täysin uutta. Kaikki asiat, jotka on meille päivittäisiä, on sille täysin uutta ja ehkä pelottavaa. Imuri, astianpesukone, telkkari tietenkin... ei ole koskaan kävellyt remmissä eikä ole tottunut myöskään valjaisiin. Asiat on saanut toimittaa just sinne, missä tarve tuntuu. Liikunta on ollut vähissä, pentutehtaana sitä ei ole ollut lainkaan. Tokkopa on tottunut myöskään kosketteluun, paijaamiseen tai hellittelyyn.

Csöriken ura pentutehtaana on lopullisesti ohi!

Kuvat on otettu huhtikuussa unkarilaisesta turvapaikasta, jonne usein tuodaan kodittomia koiria. 
Csörike on ihan hämillään, peloissaan ja hukassa,  ovat varmaan olleet uudessa ympäristössään vain vähän aikaa. 

Tervetuloa Csörike, täällä me odotellaan jo kovasti! 

Elinan kuulumisia ja kotipäivitys!

No voi hyvänen aika sentään! Ihan täysin olen unohtanut päivittää parhaat uutiset, Elina on löytänyt oman kotinsa!! Ella muutti  16.9. ja hänellä on seuranaan 2 rescuetaustaista kaveria. Onnea onnea Elina matkaasi, paljon rakkautta ja läheisyyttä! <3

Elina on ollut kotihoidossa puolitoista kuukautta

Sen kanssa eläminen on ollut äärimmäisen helppoa. Ella on ihan täydellinen tyttö! 
Nyt se on jo tosi reipas ulkoilija, ei jännitä siellä tähän mennessä ainakaan mitään, ei autoja, mopoja, sauvakävelijöitä... mutta yksi "haaste" on; sen täytyy jäädä odottamaan kaukanakin näkyvää ihmistä, sillä se on potentiaalinen rapsuttaja!! :))

Kovasti Ellasta on tullut leikkisä, ja nyt kelpaa useampikin lelu. Etenkin yksi sellainen, jota toki voi riepottaa vain ihmisen läsnäollessa, sininen apina, josta kuuluu vaimea kikatus, kun osuu oikeaan paikkaan. Se aiheuttaa kyllä hurjat hepulit! 

Ja mitä tutummaksi tässä on tultu, sen enemmän Elina hakeutuu lähelle. Se sitten tykkää suukottelusta, jos laitat käden kasvojen eteen, niin sepä yrittää tassulla siirtää käden pois, jotta pääsee pussailemaan ihan keskelle naamaa <3 

Että en mä tässä nyt kummempia ala keksimään! Ella on hyvin mutkaton tyttö ja sen on helppo oppia asioita. Yhdellä sanalla; ihana! 

Muutama kuvakin löytyy

Pian on 1kk täynnä

Pian on täysi kuukausi täynnä Elinan (Ella) kotihoitoa

Ella on ihan täydellinen koira, ja ihmettelenkin suuresti, miten sitä ei ole jo varattu omaan kotiinsa! Ella on nuori, ehkä max 2v, on sterkattu, on sisäsiisti, on sosiaalinen erityisesti ihmisille mutta myös toisille koirille, ei ole säikähtänyt ulkona mitään. Ei turhia hauku, on fiksu ja hyvin motivoitavissa vaikka mihin! Lisäksi se rakastaa olla ihmisensä kainaloisena, suukottaa puhki. Koko on mitä mainioin, noin 30cm. Ei ole kuitenkaan mikään kukkakeppi, vaan vankkarakenteinen ja käy siis isommankin koiran kaveriksi.

Ellan ulkoilut alkaa sujumaan kivasti, ei enää tuumaile ja mieti, vaan menee nenä maassa ihan reippaasti. Yksin olemiset menee myös kivasti, on ollut nyt pari tuntia "yksin" kotona, lähinnä makoilee vaan. Vatsa tuntuu olevan terästä, söi sitten ruohoa tai ruokaa :D

Eli siis upeaa, hieno pieni koira! 

Se kovasti kaipaisi leikkikaveria, jonka kanssa painia ja juosta, hoitopaikan koirat on kaikki jo sitä ikäluokkaa, ettei riekkuminen suuremmalti kiinnosta. 

Eli tässä ei nyt kummoisia kuulumisia ollut, pelkkää kehumista, mutta kun ei muutakaan voi! 

Kuvia ja videoita 

Leikitään!

Leikitään taas!

Nyt on Ella oppinut leikkimään leluilla! 

Hienosti osaakin

Niin osaa hienosti rentoutua!

Nyt on lupa nauttia elämästä

Telkkari on edelleen vähän jännä, ja 
sille pitää välillä haukkua.
Eläinaiheiset ohjelmat erityisesti! :)

Elina

Pikku Elina tuli kotihoitoon 29.7.

Todella reipas pieni häslääjä, häslääminen on kuitenkin lähinnä stressireaktiota. Hyvin otti vastaan omat koirat, samoin he Elinan.

Lauantai meni söheltämisessä, Elina ei malttanut syödä eikä tehdä tarpeitaan. Mutta nautti suunnattomasti pehmeistä pedeistä sekä sohvasta. Yö meni hienosti nukkuen ja yön aikana oli tullut iso pissa keittiöön. Pakollinen suihkukin käytiin ja sain pestyä ihan vain pahimmat, se pisti kyllä harvinaisen hanakasti hanttiin :))

Sunnuntai oli selkeästi rauhallisempi päivä, mutta reilusti ylimääräistä härväämistä. Ulkona jännittää kovasti, metrin välein pitää istua miettimään. 
Leluista se ei vielä ymmärrä mitään ja myös oma piha pelottaa. Tulee kuitenkin terassille katselemaan. Häntä sillä heiluu ihan koko ajan, jopa säätiedotuksen lukijalle telkkarissa :)) Ja on kova tyttö pussaamaan, meinaa suukkoihin vallan hukkua!

Maanantai olikin sitten sellainen päivä, jolloin Elina sitten pystyi sammuilemaan pitkin päivää, ja tuli viereen päiväunille ja nukkui syvää unta. Alkaa stressi hieman helpottamaan! Ja aamulla löytyi taas askareet keittiöstä, tekee siis yhden ison pissan päivässä tällä hetkellä.

Kertakaikkisen suloinen ja niin kovasti rakastava tyttö! Ihan mahdottoman suloinen! Tästä joku saa kyllä sellaisen hiomattoman timantin että oksat pois!  

Elina on nyt ollut täällä vasta 3 päivää ja alkaa oppimaan jo meidän rutiinit. Fiksu mimmi. Päivittäin harjoitellaan ulkona olemista, sekä omalla pihalla että tien poskessa. 

Elina on varmasti hyvin nuori, sanoisin että ihan pentunen vasta.

Me palataan astialle, kunhan tässä nyt hetken otetaan iisisti ja harjoitellaan perusasioita hiljalleen.

Siiheksi voitte katsoa näitä suloisia kuvia hänestä!

Ensimmäinen tunti kotihoidossa! 

Tarhalla

Tarhalla

Tarhalla