Keira saapui lauantaina, noin klo 17 tai jotain, saimme koirat ulos boxeista. Keira oli reipas, joskin kovin hämillään. Tietenkin. Olihan tapahtunut paljon, kaikki tuttu ja turvallinen jäi Espanjaan.
Matka parkkihalliin oli luvattoman pitkä, ja pääasiassa likkaa piti kantaa, sen verran oli jänskää. Painaa muuten varmaan lähemmäks 15 kg :D
Kotona ne perinteiset koiriin tutustumiset ulkona ja sitten sisälle. Keira parkkeerasi itsensä eteiseen. Ei kelvannut peti eikä pyyhe eikä myöskään fleece. Siinä se olla nakotti välioveen nojaillen. Koko illan. Ruoka kyllä maistui, ulos ei olis sitten niin millään. Siellä vaan seisoi ja tärräsi jänskää. Ei tullut pissaa sisään eikä ulos. Yönsä nukkui ilmeisesti ihan rauhallisesti, eteisessä, meni sentään fleecen päälle :) Eteisessä tietenkin, koska siitä oli tullut Keiran turvapaikka, ei ollut tarve käydä muualla..
Aamulla taas harjoiteltiin ulkona olemista, ei onnistunut ekalla eikä tokalla, mutta kolmannella tulikin sitten jo pitkä pissa ja kakkoset kans, jee! Tosin mun piti kantaa Keira sellaiseen paikkaan, johon omat koirat tekee asiansa, toivoin hyviä ja kannustavia hajuja, ilmeisen onnistuneesti. Aamuruoka maistui taas hyvin.
Kello hurahti reilusti yli puolen päivän, kun tapahtui läpimurto. Hömpsöttelin Doritan kanssa olohuoneessa, sohvalla istuen, niin Keira päätti, että niin kivalta näytti, tahtois mukaan! Ja niin se oli tuli olohuoneeseen! Ja tuli pyytämään minulta rapsutuksia, ja sain tuhannen käsipusua, apua, meinas sydän sulaa... <3 Ja eipä mennyt kuin hetki, niin se olikin vieressäni sohvalla istumassa ja hetken päästä makoilemassa.
Jännittää sitä vielä kaikki kovin, siitä tulee ns hidas, kun on jännää. Liikkuu hitaasti, ottaa herkut hitaasti ja ylivarovaisesti. Mutta nyt se ei ole enää yksikseen eteisessä, vaan täällä meidän muiden joukkossa olohuoneessa! Katsotaan, miten ensi yö ratkeaa, uskaltaako makkariin, sillä siellä se kävi ovenraossa vain kurkkimassa.
Ensimmäinen yksinoloharjoituskin on tehty, koska unohdin eilen ostaa margariinia kaupasta, mentävä oli tänään. Olin pois noin 20 minuuttia ja täällä odotteli ihan rauhallisen oloista porukkaa.
Eli kaikkiaan täällä on ensimmäinen vuorokausi mennyt tosi hyvin. Ulkoilua pitää vielä harjoitella, koska se on tosi jännää, ei oikein pysty liikkumaan ei.. ja rehellisyyden nimissä, ei tuo ilma kannusta meitä supisuomalaisiakaan ulkoilemaan, jäätävää vettä sataa kokoajan ja tuulee niin että silmistä valuu vesi...
Mutta huomenna taas uusi päivä, ja uudet kujeet, uusia uskaltamisia ja ulkoiluharjoituksia.
Keira on erittäin hellyyttävä ja suloinen koira, oikein sydämessä tuntuu hellältä, kun se tulee pyytämään rapsutuksia, niin varoen, aivan kuin olisi epävarma, onko se ansainnut hellyyttä... voi pieni ihana <3
Ja tietenkin kuvia!
 |
| Ensimmäinen tunti kotihoitopaikassa... |
 |
| Pieni nyytti eteisessä |
 |
| Ruoka maistuu |
 |
| Hyvin huolestuneen näköinen tulopäivänä |
 |
| Tämän verran uskalsi olohuoneeseen |
 |
| Sunnuntaina tuli jo pyytämään rapsutuksia |
 |
| Sohvalla istumassa |
 |
| Sohvalla makoilemassa |
 |
| Olohuoneen lattialla pötköttelemässä |
 |
| Kun kukaan ei nähnyt, niin vähän jo lelulla piti kokeilla leikkiä! |
