Neljä viikkoa takana ja pian kuukausi Suomessa.
Keiran kanssa on mennyt todella hienosti, se on ihan mahtava ja suloinen pieni tyttö!!
Se on jo reipas liikkumaan ulkona, tänään ylitettiin yksi jännitävä asia, jota ollaan tähän asti vain käyty kurkkimassa, eli kehä II ylitys! Kahdesti! Hirvittävä meteli sieltä lähti, autoja viuhui sillan alla molempiin suuntiin, mutta me mentiin siitä yli kuin vanhat tekijät! Ja tämä avasi meille ihan uudet huudit ja sinne tietty mentiin tutustumaan. Keira meni todella reippaasti, vaikkei siellä suunnilla olla ennen oltukaan. Mahtavuutta :)
Muuten kotielämä menee painollaan, ulkona zoomataan pupuja ja aina välillä pitää edelleen pysähtyä tiettyihin paikkoihin odottelemaan, josko pupujussukat pumpsahtaisivat pusikosta :D
Juuri tuossa mietin, että Keira hipoo täydellisyyttä; se on sisäsiisti, hiljainen, osaa olla yksin kotona, OK kissan kanssa, kävelee nätisti remmissä... mitähän muuta vastikään Suomeen tulleelta tarhakoiralta oikein voisikaan pyytää!! Yleensä paljon vähemmän, sillä Keiralla ei näyttäisi olevan pelkoja ihmistenkään suhteen, edes miehiä kohtaan. Lapsia Keira ei kyllä ole tavannut, mutta en millään jaksa uskoa, että se niistä välittäisi kummemmin. Ja kaiken tämän lisäksi se on kaunis ja erittäin kompaktin kokoinen pikkulikka.
Me jatketaan kotoilua täällä, alamme jossain vaiheessa harjoittelemaan myös autoilua, niin näkee miten se siihen suhtautuu. Lentokentältä kotiin se ainakin vain istui ja katseli ikkunasta ulos, ei näyttänyt pahoinvoivalta. Siitä sitten ehkä seuraavassa päivityksessä :)
Kuvia tietenkin!
 |
| Jotain jekkua mielessä?? |
 |
| Kahden kerroksen väkeä |
 |
| Viikonlopun ihanuutta, kaikki yhdessä päikkäreillä! |
 |
| Kissa kertoi olohuoneen parhaan paikan, sohvan selkänojan! |
 |
| Jotkut ovat innokkaampia ulos kuin toiset... |
 |
| Pupuu!! Pupujussukkaaa!! Tiedän että olet siellä jossain, tule vain rohkeasti..! |
 |
| Keira nauttii läheisyydestä, se tulee puolittain syliin sohvalla |
 |
| Tähän mahtuisi vielä yksi suhteellisen pieni kaveri, anyone?? |
