Jutellaan

Lara tässä moi.
Mulla on kaikki hyvin, viihdyn tosi hyvin täällä Espoossa. Toi Elvis on mun ihan paras kaveri, me nujutaan illat pitkät yhdessä. Joskus se saa ihan kamalan räpärin, kun se ei oikeen kait pärjää mulle. Sillä on sitäpaitsi tosi omituinen tyyli leikkiä, se vaan haluu köllii kyljellään... :D

Mamma on sanonut mulle, että mä olen tosi hyvä juttelukaveri. Mulle voi kuulemma jutella ihan tavallisia asioita, ja mä kuuntelen. Tottakai mä kuuntelen! Ja mamma sanoi vielä, että mä myös ymmärrän mitä mulle jutellaan. No tottakai mä ymmärrän! Se sano, että mua ei tartte sillee perinteisesti komentaa, vaan riittää, kun mulle sanotaan asioita. Mä kuulemma hiffaan nopeesti. Ja olempas kuullut sanottavan, että olen fiksu. Ihan en tarkkaan tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta jotain kivaa varmaan, kun samassa yhteydessä hymyillään ja rapsutellaan.

Mä olin tos maanantaina ekaa kertaa yksin kotona, ku mamman työpaikalla joku arkkitehdinretku toisesta kerroksesta oli valittanut, että mamman osastolla on koira. Sinne mä en siis enää voi mennä. Harmittaa, siellä oli tosi kivaa! Ja mamma sano, että mä käyttäydyin tosi mallikelpoisesti. Ja työkaverit kuulemma on kaivanneet toimistoterapeuttia!
No, mä olin yksin Donnan, Elviksen, Hanin ja Irinan kans kotona, ja mulla oli mammaa ikävä. Mamma kuunteli läppäriltä päivän kulkua ja sano, että sitä on haukuttu aina niinku minuutin kerrallaan pitkin päivää. Ja kuulemma hyvin surullista ulinaakin oli ollu. No kait nyt oli, ku mulla oli mammaa ikävä, pelkäsin, että se jätti mut oman onneni nojaan. Mitä tämmönen nuori likka muka olis osannu tehdä, jos mamma ei oliskaan tullut takas??
No tulihan se takas. Sit mamma sano, että aloitetaan yksinoloharjoitukset, vaikkei minulla selvästikään mitään eroahdistustautia olekaan, haukkuminen ei ollut kuullostanut sellaiselta paniikkihaukkumiselta, hyvä juttu - kait. Ja se palkkas meille lapsenlikan, tossa se istuu päivät pitkät sohvalla ja pelaa jotain Pleikkaa. Ja mä oon iisisti ja odotan mammaa kotiin. Ei me Elviksen kans nujuta silloin kun mamma ei ole katsomassa meidän peliä. Me alotetaan nujuuminen vasta, kun mamma on kotona!
Tästä se sitten jatkuu, kohta mä olen Pro-Yksin-Olija! *saa tsempittää*

Tohon mä laitan muutaman kuvan, joita mamma on napsinut edellisen päivityksen jälkeen. Katsokaa ja ihailkaa, mä olen ihana! Mamma sanoikin, etten mä ainakaan vaatimaton ole...

Tässä mä oon sen tooooosi vanhan Donnan kans, on ilta ja väsyttää jo ihan vietävästi!

Toi Elvis haluu aina kävellä meidän välissä, mamma sanoo, että me ollaan Donnan kanssa Elviksen haaremi ja Hani kans. En mä kyl tiedä mitä se tarkoittaa, mut ei haittaa!

Mamma sano, et tää on taiteellinen kuva. Mitä?? Must on ällöö, kun toi mun patti poskessa oikeen loistaa tos kuvassa... Suodattakaa se pois, jooko?

Kyl mä tost Irinasta tykkään ihan oikeesti, must vaan on välillä kiva kiusata sitä, kun se on semmonen tosikko... Mä en oo päässy oikeen jyvälle, mikä se on. Koira se ei oo, sen mä tiedän kyllä!

Tällee mä nätisti kurkin, kun hitaammat vielä syö. En mä mee niitä hätistelemään, syökööt rauhassa. No toi vinttikoira se vasta tosi omituinen on, se tuijottaa kippoonsakin eka vartin ja miettii söisikö vai eikö... Eikä se ees jaksa seistä... laiska.

Yllätys yllätys, aina pitää laittaa näytille vähintään yksi kuva, kun me Elviksen kanssa leikitään! Kattokaa, tossakin se vaan retkottaa kyljellään! Laiska se on sekin!