Ensimmäiset päivät oli yhtä hullunmyllyä, likka kävi aika lailla kierroksilla. Ei malttanut rauhoittua laisinkaan. Nykyään se pötköttelee ihan rauhassa pöydän alla, sohvalla tai sängyllä. Edelliseen kotiin se ei ole ikävöinyt hetkeäkään.
Merkkipissoja on tullut yhtä monta kuin on viikkojakin kasassa tai yksi enemmän.
Lara on oppinut, että mamma menee ovesta ensin ja se tulee kun lupa on annettu. Lara osaa myös istua eteisessä kun puetaan / riisutaan valjaita. Yhtä hienosti se odottaa autossa lupaa tulla ulos.
Lara söi aluksi eteisessä ruokansa, portin takana. Näin teimme alukuunsa, kun en tiennyt miten hanakasti se sörkkii toisten kipoille. Nyt sen voi jo antaa ruokailla ilman porttia, sillä Lara syötyään tulee hyvin varovasti olkkariin, jossa muut vielä syövät. Se ei todellakaan syöksy toisten kipoille!
Kissa on alkanut kiinnostamaan Laraa, hyvällä tavalla. Se ei siis tahdo kissalle mitään pahaa, on vain kiinnostunut, kun ei ole päässyt oikein tutustumaan siihen. Ja leikkiäkin se haluaisi. Kissa vain ei ole samaa mieltä :) Lara tulee tosi nätisti, kun pyydän sitä luokseni ja kerron, että annetaan kissan olla, se kun on tommonen tosikko..
Lara antaa nätisti kaivella korviaan tai puhdistaa silmiään, kynsien kanssa ei olla vielä kokeiltu, miten suhtautuu.
Häntä on Laran arka paikka. Sillä on häntämutka, vai onko mahdollisesti vammautunut nuorempana. Se vain ei tykkää, että hännän päähän kovin kosketaan, vaan lähtee tilanteesta pois.
Laralla on hyvin miellyttävä haukkuääni. Matala, kumea eikä siinä ole oikeastaan yhtään terävyyttä. Tosin Lara haukkuu kovin harvoin, joskus leikin tiimellyksessä tulee haukku.
Larasta löytyy myös sitä vahtikoiraa. Eräänä päivänä edessämme aika pitkällä käveli nuori mies hissukseen, se kiinnitti Laran huomion ja se selvästi valpastui. Mutta kun kundi pysähtyi räpeltämään kännykkäänsä, Lara oli ihan varma siitä, että nyt on tekeillä jotain hämärää ja aloitti matalan murinan, taisi olla muutama selkäkarvakin pystyssä :)) Siitä voi kehkeytyä varsinainen suojelijakoirakin! Tarkkana pitää olla, ettei nämä piirteet mene överiksi.
Elämä Laran kanssa on oikeastaan aika vaivatonta. Vaivalloiseksi elämän tekee lähinnä se, että koiria on yhteensä 4, joten jokainen varmasti ymmärtää, että omat koirat on joutuneet opettelemaan uusia asioita, mm. lenkeillä ja Lara taasen ei ole tottunut remmilenkitykseen ollenkaan eikä ainakaan laumassa. Mutta nopeasti Lara ja omani ovat asioita oppineet. Kello kun tulee 21 ja olemme käyneet illan viimeisellä lenkillä, sammuu Lara kuin saunalyhty, rankka päivä takana, lapsen on saatava nukkua ja kerätä voimia seuraavaan päivään!
Mietin viikon verran intensiivisesti, pidänkö Laran itse, sillä harvoin on tälle kotihoitajalle koira kolahtanut niin kovin kuin Lara, se tuntuu niin omalta ja se on ihan äärettömän ihana koira, en haluaisi luopua. Mutta järki sanoo, että mun resurssit ja voimat ei riitä sille enkä halua, että muu lauma on kotona yksin ensin koko työpäivän, käyn kotona ja lähden Laran kanssa treenaamaan ja taas he ovat yksin ja odottavat mammaa kotiin. Must se ei vaan ole reilua... niin kurja juttu kuin se onkin ja olen siitä aika lailla surullinen... toivon, että löydän Laralle kodin, joka rakastaa sitä sellaisena kuin se on ja näyttää rakkautensa joka päivä Laralle eikä sen enää koskaan tarvitse lähteä mihinkään etsimään rakkautta ja hyväksyntää. Mun mielestä Lara on täydellinen koira; kaunis, viisas, oppivainen, miellyttämisen haluinen, kiltti, sosiaalinen... lista olis pitkä, jos jatkaisin. Mutta täydellinen kuvaa sitä täysin. Sitä se on. Lara. Ihana!
Ja parit kuvat iloksenne!
PS
Tästä voi kurkkia kotihoitokoiriani vuosien varrelta
 |
| Ihan parhaat temukaverit Elvis ja Lara! |
 |
| Joka ilta bileet pystyssä |
 |
| Töissä. Tosi pehmeä tyyny... |
 |
| Raskaan työviikon jälkeen pitää ladata hetki akkuja, että jaksaa pelmuta Elviksen kanssa |
 |
| Koko jengi sulassa sovussa, vain kissa puuttuu kuvasta |
 | |||
| Ihanat yhdessä! |