Ensimmäiset päivät sujuneet reippaasti

 Näin on Hasselin ensimmäiset päivät sujuneet kotihoidossa. Lähtökohtiin nähden edistymistä on tapahtunut paljonkin. Se on käynyt useaan otteeseen tutustumassa asuntoon, haistellut hyvin tarkkaan kaiken mahdollisen.

Se käy yhdessä ainoassa paikassa tarpeillaan. Uskon, että kun joskus pääsemme siihen vaiheeseen, että sille voi pukea valjaat ja houkuteltua ulos - jossa toivottavasti tulee sille turvallinen olo - Hasseli on sisäsiisti tyttö. Mutta tuohon on vielä matkaa.

Hasseli ottaa reippaasti herkut kädestä, syö ja juo hyvin, tänä aamuna se jopa tajusi, että olen laittamassa ruokaa, koska työhuoneesta (=Hasselin huone) alkoi kuulumaan tassujen levotonta rapinaa!
Ja ryhtyikin syömään ennenkuin ehdin poistumaan huoneesta. Pystyy syömään nyt niin, että poistuu pesästään.

Sitä ei haittaa, että olemme koko jengi työhuoneessa työpäivän ajan. Uskaltaa poistua pesästä juomaan ja jopa makailemaan pesän ulkopuolella. Minusta tämä on ihan merkittävän hienoa! 

Nämä kaikki voi vaikuttaa mitättömiltä asioilta, mutta sitä ne eivät ole. Ne on kaikki valtavan suuria loikkia koiralle, joka on ikänsä maannut kopin perällä sinne tiiviisti painautuen. Hasselin alkumetrit on siis sujuneet odotettua reippaammin! Tästä on taas hyvä jatkaa hissukseen eteenpäin, Hasselin tahdissa.

Videopätkässä Hasseli rauhallisesti tutustuu kotiympäristöön

Tutustumista uuteen ympäristöön

Ensimmäinen vuorokausi

 Hasseli saapui torstaina, oltiin vasta iltasella kotona.

Avasin boxin oven eteisessä ja se tuli reippaasti sieltä ulos ja meni suoraan omaan pesäänsä.

Siellä se sai olla hetken ihan rauhassa, pian vein sille ruokaa pesän viereen ja poistuin. Eipä mennyt kuin hetki, kun alkoi kuulua rouskuntaa ja ruoan päälle pitkä huikka vettä. Aivan mahtavaa, että se pystyi heti syömään ja juomaan!

Se ei ole montaa kertaa poistunut pesästään, mutta kuitenkaan sitä ei haitannut, vaikka perjantaina koko meidän muu porukka oleili samassa huoneessa sen kanssa, me tehdään nimittäin vielä etätöitä ja omat koirat on myös aina tiiviisti mukana aherruksessa :)) Nousi jopa pariin otteeseen pois pesästä juodakseen vettä. Ja kun sille juttelee, niin se katsoo avoimesti silmiin. Otti kädestä kananpalasen. Odotin paljon sulkeutuneempaa otusta.

Vielä ei olla ulos asti päästy. Se nimittäin edellyttää valjaiden ja muiden vermeiden pukemista. Nyt annan sen olla rauhassa muutaman päivän, saa nukkua univelkansa pois, sitä onkin kertynyt paljon.

Sitten poistan pesän mutta tietenkin jätän pehmeän pedin. Ja sitten katsotaan, josko saisin sille puettua valjaat ja ehkäpä houkuteltua pihalle?

Me edetään hyvin hitaasti ja varovasti, kokoajan tunnustellen mihin Hasseli pystyy ja mikä ehkä on liikaa sille. Koska minulla ei ole kiire. Koska haluan, että perusluottamus minuun syntyy ja myös säilyy. 

Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa opiskelua kotikoiraksi. Uskon, että Hasseli on hyvä oppilas!

Valitettavasti en ole saanut otettua kunnollisia kuvia, koska en halua mennä häiritsemään liian lähelle. Joten näihin on tyytyminen.

Ensimmäisessä kuvassa se on juuri siirretty kuljetusboxiin ja toisessa kuvassa mukana tekemässä etätöitä, eli nukkumassa univelkojaan pois :))

Tänään!

 Hazelin piti alun perin tulla 9.9.2021 mutta kuljetusauto hajosi, ja reissu lykkääntyi viikolla. Harmi.

Mutta tänään. Tänään Hasselin pitäisi sitten saapua monen muun matkalaisen kanssa!

Pidetään peukkuja, ettei se ole ihan jähmeä jännityksestä, sillä onhan se nyt otettu tarhakopin perältä ulos, laitettu valjaita tai pantoja, kiikutettu autoon... kaikki täysin uusia asioita. Ja sitten tänään vielä loppuhuipennus jännitykselle, uuteen paikkaan saapuminen. Hazel tuskin on ollut koskaan sisätiloissa. Voi pientä! Lupaan tehdä parhaani, että se kotiutuisi mahdollisimman pian ja tuntisi olonsa turvalliseksi ja saisi ensikokemuksen välittämisestä!

Tervetuloa Hasseli! <3 

Tässä kuvassa on Embla Rescuen reissulaisia matkalla kohti Suomea. Hazelia ei kuvassa ole, koska sen tarhalle ollaan vasta menossa hakemaan matkalaisia kyytiin.

Turvallista matkaa!

Kotihoitolaista odotellen :)

 No niin, kotihoitolaista pukkaa tulemaan!

Tälläkertaa hoitolainen tulee Romaniasta

Hazel on noin 3 vuotias kevytrakenteinen narttu, hyvin ujo ja arka.
Emblan sivuilla kerrotaan siitä näin
Hazel on pienestä pennusta saakka ollut muita sisaruksiaan pienempi ja ujompi. Ujoudestaan johtuen hän ei ikinä päässyt kenenkään adoptio-ohjelmaan. Niinpä hän kasvoi tarhalla vähillä ihmiskontakteilla pääsemättä ikinä totuttelemaan häkin ulkopuoliseen maailmaan. Ei siis ole ihme, että Hazelistä maailma on pelottava paikka. Hän viettää päivänsä visusti koppinsa perällä piilossa ja jos häkissä tapahtuu jotakin outoa, Hazel lamaantuu täysin. Hänelle etsitäänkin kotia, jossa ymmärretään, että Hazel tulee hyvin todennäköisesti olemaan koko elämänsä herkkä ja ujo. Muiden koirien kanssa Hazel tulee hyvin toimeen.

Katsotaan, millainen helmi Hazelista sitten ajan mittaan kuoriutuu! 

Tervetuloa ihana Hazel, tuskin maltan odottaa tutustumista sinuun!

Ihana Pipa, onnea uuteen elämääsi!

 Meillä oli Pipa Pipsasen kanssa tosi hieno viikko! Se intoutui hepuloimaan tossa omalla pihalla, uskalsi tulla keittiöön juomaan vettä ja ne leikkivät Doritan kanssa enemmän kuin aiemmin. Eli reipastumista, luottamista ja rentoutumista tapahtui paljon viikon aikana! Säpsyilee se vielä herkästi, mutta sillähän on stressitasot vielä varmasti kovin korkealla. Ajan kanssa... sillä se helpottaa.

Mutta pidemmittä puheitta, tuo pikkunuppunen lähti ikiomaan kotiinsa sunnuntaina 13.6. Tuntuu jotenkin niin tyhjältä nyt, kun ei ole ketään täällä hömpsimässä ja kuljettelemassa vaatteita, peittoja, tyynyjä... meidän elämä palasi siihen tylsään vanhaan taas. Pipa Pippurille on uudessa kodissa kaverina mukava jo aikuinen koirakaveri ja muutamat kädet enemmän rapsutuksia varten.
Toivotan Piparille onnea matkaan koko sydämestäni. Ihanaa, rakkaudentäyteistä elämää, tule onnelliseksi!
Veit mennessäsi pienen palan kotihoitajan sydämestä. Muru. <3

Kuvia viimeiseltä yhteiseltä viikolta ja aivan ihana ja ainutlaatuinen Pipan eka Suomihepulivideo!  :)

Reipas Pipa

 Pipan toinen viikko meni todella hyvin!

Se on reipastunut hurjasti. On oppinut meidän rutiinit hyvin, odottaa aamulla jo intopinkeänä, että pääsee ulos. Mutta alkaa intoilemaan vasta, kun olen kahvini juonut. Ja tietenkin aamu-ulkoilun jälkeen kuluu saada aamupala. Siitä innostutaan kanssa. Ja siis kuluneen viikon aikana into on päässyt ihan valloilleen, ja molemmat tapahtumat aiheuttavat valtavan riemun, silloin tapetaan siiliä, raahataan fleecejä, juostaan ympäriinsä ja se on silminnähden onnellinen tulevista tapahtumista :))

Ruoka maistuu edelleen, nyt se syö huomattavasti nopeammin kuin aiemmin, mutta muutosta aiempaan on se, että se haluaa syödä yksin yksiössään.

Ulkoilu sujuu loistavasti! Se uskaltaa lähteä uusille reiteille, on tietenkin hiukan epävarmempi, mutta silti innokas kohtaamaan uutta. Menomatkat noin yleisesti sujuu kiskomatta, mutta kun se tajuaa, että käännytään kotia kohti, niin sitten tulee kiireempi. Eli kiire ulos, kiire sisään :)
Omalle pihalle on tullut jo muutamia kertoja, kun on itse saanut päättää tuleeko vai ei. Tästä se oman pihan ihanuus pikkuhiljaa avautuu.

Yhä enemmän se viihtyy meidän muitten kanssa, mutta myös vetäytyy mielellään omaan yksiöönsä mietiskelemään.

Siitä on tullut varsinainen hamsteri. Se käy keräilemässä torkkupeittoja petiinsä, lelut tietenkin, mun yöpaita on ihan pop. Ja yrittää myös napata sukan kädestäni, kun olen laittamassa sitä jalkaan. Niin ihana seurata sen touhuja, se pieni pentukoira siellä huhuilee. Pipalla tuskin on ollut mitään lapsuutta, on tainneet leikit ja hauskuus jäädä vakavampien asioiden varjoon. Houkutellaan sitä pentua esille, niin se saisi nyt kokea elämisen hauskuuden.

Pipa pippuri pipanan kanssa menee siis loistavasti. On kerrassaan valloittava kakara. Pehmeä, hellyyttävä ja suloinen. Ja niin luottavainen. 10+  <3

Tässä pari kuvaa ja pari huonoa videota kuluneelta viikolta :D

 

Eka viikko

Ensimmäinen Suomiviikko takana
Pocahontasin eka viikko on sujunut valtavan hyvin.

Se on täysin sisäsiisti, on nukkunut hyvin, syönyt hyvin, tykkää kovin lähteä lenkille, vaikka jotkut asiat vähän jännittävätkin, niin niistä pääsee luottamalla taluttajaansa.
Se onkin Pipassa (joo, Pipa siitä on kovaa vauhtia tulossa!) niin ihana juttu, että ottaa usein katsekontaktia ulkona ja jos tulee jännä paikka, niin tulee ihan pohkeen viereen ja pystyy hyvin jatkamaan jännän ohi.

Ei hauku turhia, ensimmäisinä päivänä muutaman kerran haukahti, kun kuuli esim telkkarista jonkun omituisen äänen, mutta se oli alkujännitystä. Nyt on jo hyvin rentoutunut, eikä ole moneen päivään päästänyt ääntäkään. Ulkona ei ole sanonut mitään :))

Alkupäivinä Pipa tykkäsi olla meidän omalla pihalla, hömpsötteli siellä tai istui vieressäni. Mutta naapurini naapurin 3 pientä kovaäänistä koiraa päivänä eräänä päästi semmoiset rähinät, että Pipa katsoi parhaaksi mennä sisätiloihin, eikä ole sen jälkeen halunnut tulla pihalle. Uskon kyllä, että joku päivä se sinne tulee uudelleen, koska me muut ollaan siellä aina, kun sää sallii.

Pipa on varannut itselleen työhuoneen. Se sieltä käsin seurailee päivän kulkua ja käy välillä katsomassa muuallakin, mutta hipsuttelee takaisin yksiöönsä. Lisäksi se keräilee levällään lojuvia leluja petiinsä ja illalla käy hakemassa mun iltalenkillä käyttämäni fleecetakin sinne myös ja pitää sitä useimmiten tyynynään. Kerrassaan valloittava tyttönen!

Luonteeltaan se on pehmeä ja herttainen. Heittäytyy helposti selälleen rapsuteltavaksi.
Ihan vässykkä se ei kuitenkaan ole, sillä vaikka se pystyy hyvin syömään kavereiden kanssa samassa tilassa, niiden ei tarvitse tulla metriä lähemmäksi sen ruokakippoa, silloin se murahtelee.

En usko, että Pipan taustalla olisi ensimmäinen viikko kotikoirana voinutkaan mennä paremmin!
Se on erittäin valloittava ja todella kaunis pieni tyttönen <3 

Tässä muutama video kuluneelta viikolta ja tietty pari kuvaakin

Ensimmäinen päivä

Näin on saatu pieni espanjatar Suomen kamaralle!
Postattu siis 26.5. eikä suinkaan 25.5.

Reipas, leikkisä mutta ihmisille hiukan arka vaikuttaisi näin alkutuntumalta. Ihanasti heiluttelee jo hännän töpöstä. Ruoka on maistunut kuten myös vesi.  Kodin ääniin pitää vielä totutella, joitain ääniä säpsähtelee. Mutta.. eipä tuo ole varmaan ollut koskaan talossa sisällä, siis varsin ymmärrettävää, että seinät voi alkuun ahdistaa ja äänet hämmentää.
Mukavasti ottaa kuitenkin vastaan jo rapsutuksia eikä väistele kättä, tulee jopa vaatimaan hiukan hellyyttä ja rakkautta <3 

Hoitopaikan koirat haisteltu pintapuolisesti, ne antaa Pocahontakselle tilaa, eivätkä käy härkkimässä, saa näin siis rauhassa tutustua omaan tahtiinsa.

Toistaiseksi asiat on toimitettu omalle pihalle. Emme ole vielä lähteneet sen ulkopuolelle kävelylle.
Näillä näkymin tyttö on sisäsiistikin!

Suihkussa on käyty, se meni oikein hyvin, vaikkei selkeästi ole Pocahontasin lempipuuhaa

Etätöitä tehdään ja Pocahontas on ollut lähes yhtä hyvä työkaveri kuin omatkin, eli kuorsausta kuuluu. Odotettavissa pienen harjoituksen jälkeen täydellinen etätyökaveri, joka rentoutuu työpäivän aikana ja näkee hyviä unia :)

Myös tiistain ja keskiviikon välisen yön koko huusholli taisi nukkua oikein rauhallisesti, Pocahontas meni ensi kertaa kokeilemaan petiä ja siihen se jäi ainakin siiheksi kunnes minä nukahdin :))

Eli täällä on kaikki sujunut jopa odotettua paremmin, Pocahontas häärää aina kun liikuskelen ja häntä vipattaa taukoamatta. Tykkää kovasti olla pihalla, ei se siellä oikein mitään tekemistä keksi, istuskelee lähinnä jossain mun lähellä ja lähtee sitten touhuamaan kun minä lähden kävelemään. Pientä leikintynkää havaittavissa!

Kertakaikkisen suloinen ja herttainen tyttö, voin vain kuvitella, mikä ihana rakkauspakkaus siitä kuoriutuu kuukausien saatossa!

Tiedot
Adoptiosta vastaa Auringonkoirat ry 
Pocahontas on noin 50 cm steriloitu narttu
Ikä noin 1 vuosi.
Tarhaolosuhteissa jonkin verran arka

Täältä (Facebook) löytyy tyttelistä kuvaus 

Tässä olis yksi video, ensimmäisenä Suomipäivänä ja
toinen video yhteisruokailusta

ja tietty kuvia vino pino!

                                                    Juuri saapunut Suomeen

                                                    

Eka aamu, pihalle tekis mieli

Ympäristö tutuksi

Kamalan söpö! 

Eka työpäivä

Puruluu maistuu 

Suihkunraikas pörriäinen

Ensimmäinen kerta pehmeällä pedillä
(sori huono kuva, en halunnut nousta
ylös kuvaamaan, ettei tilanne olisi
mennyt ohi!)

 

Hoitolainen matkalla!!!

 Pocahontas kotihoitoon!

Tiedot

Pocahontas on noin 50 cm steriloitu narttu
Ikä noin 1 vuosi.
Tarhaolosuhteissa jonkin verran arka

Miten on, keksitkö hänelle hiukan paremmin suuhun sopivan nimen?

Mulla on jotenkin sellainen olo, että se voisi olla vaikka Pipa, Pipsa, Nuppu tai Elsa :)) Tai sitten ihan joku muu!

Pocahontasin piti alunperin tulla kotihoitoon jo huhtikuussa, melko pian tarhalle saapumisensa jälkeen. Mutta sen veriarvot eivät olleet ihan kunnossa ja sterilointia piti lykätä. Ja sille ajateltu kuljetus ehti mennä. Toisen kerran sille oli varattu kyyti toukokuun puolivälissä, mutta likka olikin kerännyt nopeasti painoa lisää, eli se ei painonsa vuoksi päässyt kyytiin, koska lentoboxissa on tietty painoraja. Ja siis se ei ole lihava ollenkaan :))

**************

Matkalla ollaan!!!

Tässä tutustutaan Saksan maaperään 23.5.2021 🙂

                                    Kuvia tarhalta

Ja vielä muutama video tarhalta
Video
Video

Kaikkea hyvää tulevaan, murunen...

 Meillä on mennyt Mintun kanssa ihan tosi hyvin. Sen kanssa ulkoilu alkaa hiukan helpottamaan, toki se vielä kavahtaa ulkona liikkujia, muttei saa paniikkia. Olipa kerran niin, että kävelytiellä tuli meitä vastaan mies ja hänen koiransa. Väistettiin Mintun kanssa hieman ojan reunalle ja jäätiin katselemaan kun he ohittivat meidät. Ensin Minttu hermostui ja alkoi pyörimään mutta rauhoittui sitten viereeni ja oikeastaan mielestäni uteliaan näköisenä katseli sitä koiraa. Että hyvin siis menee :)

Kotona siitä on tullut varsinainen riiwiökakara. Aina pitää muistaa katsoa, ettei jätä mitään rikottavaa Mintun ulottuville! Minttu tykkää tyynyistä, kynistä ja talouspaperista :)) Ja tykkää myös silputa maito- ja piimätölkkejä. Että kaikesta semmosesta, josta syntyy mahdollisimman paljon sotkua! Ihana kakara se on. Niin luottavainen, hakee silityksiä ja läheisyyttä, ne on Mintusta ihan parasta, edelleen. 

Mutta mehän ei saada enää kovin kauaa olla yhdessä, sillä Minttu on löytänyt oman kodin! Ikioman kodin! Juuri sellaisen, mitä sille etsittiinkin! Talo syrjässä, koirakaveri, ihminen joka ymmärtää arkoja koiria. On siellä vielä muutama kissakaveri ja pari heppaa. En oikeastaan voisi edes kuvitella parempaa paikkaa Mintulle. Olen niin onnellinen sen puolesta, mutta pakkohan se on myöntää, että luopuminen on vaikeaa. Vaikeaa jo siksi, että kun on nähnyt millainen Minttu oli aluksi ja millainen siitä tämän 4 kuukauden aikana tuli. Ja miten se oppi luottamaan minuun ja siihen, että kotona on sen turvapaikka. Se hyvä paikka. Kiintyminen on varmasti molemminpuolista. Nyt sillä menee koko systeemi uusiksi ja pitää sopeutua uudelleen uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin, uuteen koirakaveriin... mutta koirat elävät hetkessä, tässä ja nyt. Se ei jää ikävöimään meitä, kuten me sitä, vaan katsoo eteenpäin. Tulevaisuuteen.
Minttu lähtee omaan kotiinsa 20.1.2021. Pari päivää vielä saadaan olla yhdessä. 

Minä toivon Mintulle kaikkea hyvää, paljon rakkautta ja riemua, elämän hauskuutta, onnea. 

Olet hieno pieni tyttö, muista se aina, aina! 💕

Tule onnelliseksi, pikkuinen ❤

Ja taas... postaus on julkaistu maanantaina 18.1.2021 eikä sunnuntaina 17.1. Argh! :))

** Ihanaa Joulua! **

Pian on kulunut 3 kuukautta siitä, kun Minttu tuli Suomeen etsimään parempaa elämää, rakkautta ja ikiomaa kotia. 3 kuukautta tulee täyteen juurikin jouluaattona.

Kovin nopeasti tämä aika on hujahtanut. Minttu on oppinut paljon asioita, siitä on tullut jopa hieman pentumaisen riehakaskin ja aina niin hymyilevä ja iloinen tyttö! 

Edelleen Mintun haasteena on vieraat ihmiset. Ulkona tilanne on jo hiukan parantunut, se ei saa mitään jättipaniikkeja enää, vaan saattaa jopa jäädä katselemaan kaukaa kulkijaa. Minttu tarvitsee vain aikaa ja ymmärrystä. Se ei ole koskaan kokenut mitään muuta kuin tarhan. Ei ole nähnyt mitään muuta kuin tarhan. Mistä se voisi tietää, että maailma on turvallinen paikka tutun ihmisen kanssa kulkea? Pikkuhiljaa se oivallus alkaa tulemaan. Ja sitä on niin hienoa seurata! 

Sisätiloissahan Minttu on ihan tavallinen riiwiökoira, keppostelee, leikkii ja nukkuu. Ja ehkä vähän joskus jopa vahtiikin. Mintulla on hieno ääni, tumma ja kumea. En lähtis vieraana ihmisenä hapuilemaan ovea, jos sisältä kuuluisi tuollainen ääni! :D 

Kynnet on leikattu ilman minkäänlaista nykimistä, lipomista tai stressiä! 

Meillä ei ole mitään suuria uutisia, me eletään ihan tavallista koiranelämää täällä. Ja odotetaan Joulua. Mintun ensimmäistä oikeaa joulua! Minttu on ollut niin kiltti, että Pukki tuo sille varmasti jotain mieluisaa paketoituna. 

Me kaikki toivotellaan teille rauhaisaa ja stressitöntä joulun aikaa 

sekä ihanaa, lämmintä Joulua!

Pidetään huolta rakkaistamme turvavälit muistaen.

Koitetaan suoriutua läpi vuoden vaihteen rakettimyrskyn ja muistetaan pitää eläimet turvallisesti sisätiloissa tai turvallisesti pikapihalla, aina remmissä, valjaissa, pannassa, turvavöissä, lisäremmillä ja turvaketjussa...! :))

 KUVIA JA VIDEOITA löytyy kotihoitajan Facebook albumista, jota päivitetään usean kerran viikossa!

Kuvia

Minttu toivottaa Hyvää Joulua! 

Kynnet leikattu! 

Mintun herkkua on purkkijäätelö, omasta lusikasta
syötynä, kuinkas muutenkaan! 

Lapsi sai jälleen uuden lelun. Minttu ei riko leluja,
mutta Dorita rikkoo ne kaikki, heti.

Sinne se pujahti muitta mutkitta, koko porukan kanssa
päiväunille 

Minttu tykkää edelleen läheisyydestä, tykkää nukkua
päikkäreitä vieressä ja pitää jalkojani tyynynä

Etätyöt. Joskus jopa tylsää...

Ollaan hiljaa vain, ihan lähekkäin... 

Ihana häntäpuuhka! 

Aamulla hoitomamma herättää pienen sohvalta

Kaverin kanssa kaikki on niin paljon hauskempaa! 

Voihan vekkuli mikä likka, ihana!!