Sipsin välikuulumisia

 3 kuukautta ja rapiat päälle.

Nyt tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa Sipsistä, hirveästi ei mitään uutta ole tapahtunut, ja elämä kotihoidossa kulkee omia polkujaan, tasaisesti ja mukavasti.

Sipsi on rauhoittunut paljon, kyllä se vielä kiihtyy nollasta sataan aika hätäisen nopeaan, mutta mä luulen että se johtuu siitä, että se on syntynyt Oinaan tähtimerkeissä; Sanoo ensin ja sitten vasta ajattelee :))

Hirmu suloinen tyttönen, ihan perussesse lukuunottamatta näitä kahta "haastetta" jotka on olleet alusta lähtien; toiset koirat ja vieraat ihmiset kotona. 
Eli täällä eletään ihan normaalia koira-arkea. Sipsi ei ole ongelmakoira, ei ollenkaan. Se on vain epävarma ja luottamusta vieraisiin ei ole, mutta luottamuksen saamiseksi ei omalta ihmiseltä mene kauaa, etenkin jos on tarjolla ihan supernameja :)

Sipsi arvostaa rutiineita ja iloitsee kovin siitä, että tiesi mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lukee hoitsua kuin avointa kirjaa, ja tietää mitä seuraavaksi tehdään tai tapahtuu. Sipsin nenätyöskentely on ennennäkemättömän hienoa! Sen ei tarvitse nähdä mitä ympäristössä tapahtuu, se nostaa kirsun ylös ja lukee sieltä tapahtumat. Se löytää namit jemmoista ja siinä se on todella järjestelmällinen ja kärsivällinen. Se ehkä tykkäisi myöhemmässä vaiheessa nenällä tehtävästä harrastuksesta! 

Tuntuu jotenkin niin surulliselta, että hiomaton timantti on edelleen kotihoidossa. Miten ihanaa olisikaan, että se löytäisi sen ikioman kotinsa, sillä kokemuksesta olen huomannut, että koira kyllä tietää, milloin se on lopullisessa kodissaan, ja edistyy siellä huomattavasti nopeammin kuin kotihoidossa. Nyt olisi Sipsukan aika löytää se omansa! Edelleen toistan, että se on omia ihmisiään kohtaan suloinen, hellä, rakastava ja ihan mahtava pieni kullannuppu <3 

Mutta koska nyt ei ole kummempia tapahtumia kerrottavana, laitan muutamia kuvia ja videota Sipulin arjesta 

Nurmikon kasvatus, ei koirille...! :D

Voi ihana vekkuli!

Odottavan aika on pitkä... 

Tuonne pitäisi hoitsun ujuttautua nukkumaan! 

Ihana, ihana kesä! 

Jengi kasassa

Paras pihapeti ikinä! 

2 kuukautta ihanaa Sipulia

2 kuukautta kotihoidossa!

Vain kahdessa kuukaudessa on tapahtunut hurjan paljon hyviä asioita Sipsin elämässä.
Edellisissä postauksissa niistä enemmän, nyt ei sen enempää tarinaa, vain kuvia ja ihania videoita pienokaisesta. Olenko jo sanonut, että Sipsi on ihan kertakaikkisen valloittava lapsokainen! <3

Siitä sitten vaan tutustumaan lisää Kulkurit ry:n sivulle! 

Sipsi täällä moi!

Sipsi täällä heipä hei,
täällä odotellaan hoitsun kesälomaa! Vaan mitään se ei muuta, koska hoitsu ei lähde reissaamaan. Se on ihan hyvä juttu meidän koirien kannalta, koska sen omatkin on vähän vellihousuja uusien asioiden kanssa. Kuulema jotain autoiluun liittyvää harjoittelua luvassa, en tiiä mitä lie tarkoittaa, mut pitäis ottaa pyyhkeet mukaan. Eiköhän sekin tuu hanskattua, jos on retkikassissa riittävästi evästä!

Meillä ei oo tapahtunu täällä mitään ihmeellistä, hitokseen kuumaa vaan on ollu. Oon harjoitellut altaassa kävelyä, toi Dorita käy dippaamassa itsensä molemmin puolin aina välillä kun on ihan kamalista kamalimman kuuma. Allashan oli tosi kummallinen juttu, mut hoitsu meni ja heitti sinne nameja, niin pakkohan se oli namit hakee talteen ja vesi olikin ihan kiva juttu.

Ollaan saatu joka päivä jätskiä! Ihanan kylmää ja raikasta, vettä muka, mut siellä onki jemmassa herkkuja! Ja vesikippoihin on ilmestynyt könttejä. Ensin en tajunnu yhtään mikä siellä on, mut ne namit autto taas asiassa, kun hoitsu laittoi köntin päälle nappulan. Sit oli ihan jees :)

Täällä elellään siis ihan normikoiran arkea, ja hoitsu sanoo monta kertaa päivässä, että mä oon mahtava ja söpö, oikea namupala. Toivon, ettei se kuitenkaan laita mua kitusiinsa joku päivä, jos kerran olen herkullinen ja namunen!

Kotihoitoviikkoja on hoitsun mukaan kertynyt 7+ ja siinä ajassa oon kuulema muuttunut räksyttävästä ja herkästi murisevasta stressipaketista sylikoiraksi. Aika hyvin, vai mitä! Niin paljo mua kehutaan, et uskon kyllä jo itseeni, oon hieno tyttö! 

Tossa olis taas kuvia ja videoita, vesiaiheista ja tietty niitä makoiluita, koska mä olen siinä(kin) hoitsun mukaan erinomaisen taitava.

Jos susta tuntuu, että mä voisin saada sun luona paljon rakkautta ja ymmärrystä, sulla olis pikkusen reilummin kärsivällisyyttä ja sit viel sopiva leikkikaveri ja meille hyvät tilat, niin Kulkurit ry:lle sit vaan viestillä menemään! 

Ihan valmis!

Sipsi on ihan valmis!!!

Valmis uuteen kotiinsa! Se on oppinut perusjuttuja niin paljon, että loppu onkin sitten vain perustaitojen hiontaa tai uusien temppujen oppimista :) Ja nameillahan niitä oppii...

Sipsi on
Sisäsiisti, ollut päivästä 1
Vilkas ja eläväinen, mutta osaa upeasti rauhoittua
Reipas ulkoilija, haasteena toiset koirat.
Loistava vahtikoira, ei jää haukku päälle, ne namit ne namit  :))
Kotikoira, 10 pistettä, haastetta uusien ihmisten kohtaamisessa
Leikkisä tietenkin, ja hurrrrja painikaveri
Kiltti. Niin kovin kiltti ja rakastava! 
Itsenäinen, ei kulje perässä laisinkaan kotona, vaan mieluummin makoilee ja relaa
Osaa olla nätisti "yksin" kotona
Puutarhureista paras, väsymätön apulainen
Oppinut lähtemään terassilta nätisti omalle pihalle, ei ryysi eikä räyhkää

Mitä Sipsi toivoo?
Omaa kotia, jossa olisi kiva juoksu- ja painikaveri
Tilaa temmeltää, pihaa missä hepuloida, rauhallista aluetta
Ihmisiään, joilla hyvä huumori ja ymmärrystä Sipsin mahdollisesta stressikäytöksestä,
koska stressi varmasti pukkaa hetkeksi päälle muutossa
Ihmistä, joka ymmärtää stressikäytöstä. Se on ihan eri asia kuin luonne.
Ihmistään, joka osaa ohjata miten tulisi tilanteissa toimia, hellästi kuin lasta, positiivisesti ja palkiten

Meillä siis viikot sujuu tosi hyvin! Hieman Sipsi kaipaisi reipasta leikki- ja painikaveria saadakseen pentuenergiaa purettua. Onneksi se osaa hepuloida itsekseen ja tehdä raskaita puutarhahommia, joihin kuluu jonkinverran energiaa. Kongit ja muut ajattelua vaativat tehtävät on olleet myös hyvä keino saada purettua höyryjä.
Eli täällä odottelee ihan valmis ja ihana kotikoira sitä ikiomaa, loppuelämänsä kotia! 

Kuviiii! Ja toi video! Hän on i-ha-na  ❤️

Ne laiskat aamut...

Haista kukkanen 🌺

Itse tehty, ihan paras kuoppa ikinä! 

Ai niin vielä... HYVÄÄ JUHANNUSTA! Ottakaa iisisti, pitäkää kivaa,

kaivakaa kuoppia pihalla, juoskaa kukkaniityillä ja kurkkikaa kaivoon, varovasti. Mä teen ehkä saman, josko näkisin vilauksen tulevasta kodista! 🏡🏠

Ihana pienokainen

Huomenna 5 viikkoa kotihoidossa, Sipsi on ylittänyt kaikki odotukset, mitä alkuun sille ajattelin. Ajattelin, että jos 4 viikon päästä saan siihen hyvän kontaktin ja sitä kautta sen rentoutumaan ja luottamaan. Ja jos sitten myöhemmin remmikävely onnistuisi edes kohtalaisesti stressaamatta. Nyt asetellaan seuraavia tavoitteita, koska nuo on jo menneen kesän lumia :))

Sipsillä alkaa homma hoitumaan, nyt se on jo niin rauhallinen omalla pihalla, että voimme viettää siellä pitkiäkin aikoja! Toki liikettä nähdessään kommentoi, niinkun tuo toinen omistanikin tekee. Kotipihalla tämän haukkumisen saa katkaistua aika nopsaan, vaikka Sipsi olisi pihan peränurkassa, sillä luoksetulo on käsittämättömän hienoa! Se tulee kuin tuulispää huudettaessa, koska silloin saa namin!
Lisäksi se kyllä kuuntelee mitä sille puhutaan, sana hyvä saa sen välittömästi katsomaan minua, koska se sana liittyy vahvasti herkkuihin :)

Pihalla me tehdään kovasti puutarhatöitä. Siirrellään kasveja uusiin paikkoihin. Sipsi on väsymätön apulainen. Se varmistaa kaivamalla, ettei yhtään sipulia ole monttuun jäänyt. Mutta nämä puutarhaviikonloput on raskaita, kun joutuu hommia tekemään. Illalla on kyllä hiljaista, tasainen tuhina vaan kuuluu. Jotenkin ne illat herkistää, kun pitkin poikin makailee 3 tyytyväistä koiraa <3 Voiko asiat paremmin ollakaan! 

Koska mitään kummia täällä meidän tylsässä ja rutiineiden rytmittämässä elämässä ei ole tapahtunut, laitan muutamia kuvia ja videoita, kato se kuoppavideo, niin alkaa sinuakin hymyilyttämään :)

Kuoppapaikka paras paikka! 

Tällee me tehdään etätöitä! 

Päikkäreillä

Maantasahepuli

Tiluksilla

Pihahommat väsyttää... Zzzz...

Reipastelija!

Sipsin kanssa menee todella hienosti!

Keskiviikkona tulee täyteen 4 viikkoa kotihoitoa ja ihan hurjan paljon hyviä asioita on tapahtunut Sipsin käytöksessä ja sen ihana luonne alkaa tulla näkyviin

Se on fiksu, kiltti, hellä ja rakastaa tietenkin rapsutuksia. Antaa tutkia korvia, hampaita ja kynsiä. Sipsi ei rynni toisten ruokakipoille, osaa jo odottaa lupaa aloittaa ruokailunsa. Yksin (tai kolmin) ollessaan täällä ei kuulu haukkumista, eikä mitään ole rikottu. 

Se on puuhakas, kuten ikäkin suorastaan edellyttää, mutta niin upeasti osaa rauhoittua makoilemaan. Eikä se seuraa minua jokapaikkaan, vaan on ihan rauhallisesti siellä missä milloinkin sattuu retkottamaan. 

Eli jo ihan täydellinen kotikoira omalle porukalle <3 

Suurimpana haasteena sillä on vieraiden ihmisten kohtaaminen, mutta jo muutaman vierailijan perusteella se ei varmastikaan muodostu ikuisuushaasteeksi, vaan kunhan on perusluottamus ja 

-turvallisuus kunnossa (Tärkeää!!), niin pian se varmasti jo ymmärtää, ettei vieraita tarvitse jännittää ja luottaa, ettei se oma ihminen laita sellaiseen tilanteeseen, josta on vaikea selvitä.

Ulkona ihmiset pyörineen vaunuineen on ok, kunhan eivät ala huitomaan ampiaisia, se on jo aika epäilyttävää puuhaa, jolloin voi tulla iso epäilys ihmisen tarkoitusperistä. Toiset koirat aiheuttaa jänskän, jolloin on ihan pakko kommentoida. Sen ajatukset saa kyllä  toisaalle, herkkuihin, mutta ei ihan saman tien. Sekin asia on selkeästi hoidettavissa hyvillä ja positiivisilla treeneillä!

Sipsi on huolehtivainen. Se siivoilee Bean korvaa, kun se alkaa töhnimään, se nuolee minulta pienet haavat, Doritan ikuisuushaavaa jalassa. Hän rakastaa.

Mun mielestä Sipsi Sipuli Sipsukka on äärettömän valloittava tyttö, hiomaton timantti. Sen kanssa on helppo olla, jos koiran ei pidä olla ihan 10++ käytökseltään. Eikä edes pidä olla. Ja Sipestä kyllä tulee aivan loistava, oman ihmisensä kanssa, sen joka osaa ohjata sitä ja joka rakastaa täydestä sydämestään ja haluaa, että yhteinen elämä on täydellistä, sitten pikkuisen myöhemmin. Sen eteen täytyy tehdä hiukan hommia ensin :)

Sipsi siis etsii kotiaan Kulkurit ry:n kautta, sinne siis! 

Vieras nro 1, hyvin meni!

Vieras nro 2, viikon päästä ja vielä paremmin meni!!

Hoitomamman peiton alla, ei pystynyt kauaa olemaan,
hikihän siinä tuli! 

Loistotyttö!

 Ja vauhti jatkuu :)   

Ulkoilut sujuu tosi hyvin, ihmiset saa mennä rauhassa, toiset koirat aiheuttaa kyllä pienimuotoisen haukkusession, opetellaan siihen, ettei se kiihtyisi liikaa, ja meillä onkin lenkeillä superherkkunameja mukana, joita ei voi vastustaa. Sipsille tehoaa yllättävän hyvin rauhallisesti jutteleminen siihen samaan syssyyn, eli hyvin vastaanottavainen tyttö! 

Se on nyt pesty ja harjattu, molemmat toimenpiteet sujuivat hyvin. Karvaa lähtee hurjan paljon, en ymmärrä mistä sitä tulee, kun näyttää siltä, että on ohutturkkinen :D 

Hienosti osaa jo odottaa lupaa syödä. Vielä treenataan sitä, että innokasta pomppimista saatais hillittyä siinä vaiheessa, kun ruokaa kuskataan omalle ruokailupaikalle. 

Yksin olemiset sujuvat ilmeisen hyvin. Pikaisilla kelauksilla vartin välein, ei haukkumista. Eikä suuremmalti mitään ole rikottu edes. Joku hoitajan unohtama sukka on tuunattu kesää varten paremmin hengittäväksi. 

Alusta lähtien Sipsi on ollut täysin sisäsiisti. Etäpäivien rutiinit on jo ihan hallussa, silloin nukutaan eikä tarvitse pompata heti ylös, kun liikahdan pois työpisteeltä.
Se on valtavan suloinen pieni tyttönen, tykkää tietenkin hellimisestä ja rapsutteluista.

En nyt oikein keksi tässä mitään kummempaa, koska täällä ei juurikaan nyt tapahdu mitään kummempaa, elämä rullaa tasaisesti, lapsiarkea eletään

Joten kuvat kertokoon sitten loput! 

Tiluksien tarkkailua

No mutta tässäpä hyvä tarkkailupaikka!! 

Kova homma, mutta iso karhu on nyt hoideltu

Nukkuu kuin lapsi... 

Harjattu ja pesty! Lisää harjaamista tiedossa pesun jälkeen

Voiko ihanammin aamu enää alkaa... 

Vauhdilla mennään!

No ohhoh, sanon minä!

Sipsi (Alyssa) tuli keskiviikkona iltapäivällä kotihoitoon. Alku oli aika hankalaa sen kanssa.

Lähtökohtana oli, että se haukkuu kokoajan, ulkona, sisällä, jokapaikassa... ja se käy perheen vanhempaan koiraan kiinni, jopa reikiin asti mutta toinen koira on sen kaveri. Samoin ihmisten kanssa, saattaa käydä kinttuun hampaillaan. No tämmöstä tyttöä sitten odoteltiin.

Tunnin verran houkuttelin sitä meidän kotiovesta sisälle. Koirat se oli nähnyt jo tossa parkkiksella, mutta oli niin stressissä ja kipsissä, että vein koirat sisälle. 

Siitä se alkoi, aivan hurja murina ja irvistely. Sitä kesti pari päivää, sitten se alkoi heilutella mulle häntää ja murisi enää vain vähän. Mutta tyttö nukkui. Se nukkui ke-illasta klo 16 lähes yhtäjaksoisesti perjantaihin saakka.

Viikonloppuna tapahtuikin jo aika paljon. Käytiin kaikkien koirien kanssa yhteisellä metsälenkillä, vastaan tuli ihmisiä, Sipsi ei reagoinut niihin haukkumalla. Jännitti toki. 

Kotona pystyi ottamaan portin pois koirien välistä. Ja siitä onkin sitten vauhti kiihtynyt, sekä reipastumisen että leikin osalta.

Haukkunut se ei ole sisätiloissa täällä ollessaan yhtään, ulkonakin vain sillee normisti toisille koirille, miten nyt hiukan arka ja kokematon koira haukkuu, ei ole hysteerinen. Tai ilmoittaa omalla pihalla, että metsässä on liikennettä. Niin mun omatkin koirat tekee ja se on koiran tehtävä :)

Tänään se on jo ihan perusrescue, jota jännittää uudet asiat, mutta ei reagoi hysteerisesti. Leikkisi paljon enemmän, mihin nämä mun omat laiskanpulskeat likat pystyvät, ei jaksa he enää riekkua.

Sipsi on täysin namimotivoitunut ja nameilla pystyy kääntämään sen huomion pois asioista, joita se jännittää ja kääntämään tilanteen herkkuhetkeksi.

Sipsi on ihana. Niin suloinen kainaloinen, herkkä, luottavainen, murunen... 

Ollaan oltu yhdessä vasta 6 päivää, ja siitä on kuoriutunut jo noin mahtava tyyppi. Millainen superihanuus siitä kehkeytyykään parin kuukauden kuluttua, kysynpähän vain! 

Näillä mennään, eteenpäin hymyssä suin!

Kuvia ja videoita!

Juuri saapunut, jännittää tulla sisään

Uskaltaako eteiseen....

Koko pieni maailma hajosi hetkeksi

Väsyttää, niin paljon väsyttää. Sipsi nukkui
ke-illasta perjantaihin saakka...

Alkaa jo vapautumaan, mitenköhän tuon ison tytön saisi
leikkimään..? 

Hurjan kaunis, hurjan ihana! 

Kamera pois ja nukkumaan siitä!! 

Alyssa

Kotihoitoon tupsahtaa pian pieni Alyssa, synt. n. 4/21, kokoa sillä on ~ 40cm ja painoa... no, mullahan ei ole vaakaa, mutta sovitaanko, että jatkossakin se olis vaikkapa sen 15 kiloinen?! :) Semmonen pitkulamallinen jötikkä. 

Alyssa sai maaliskuussa kodin, mutta stressi nakersi päivä päivältä enemmän ja näinollen haasteitakin kerääntyi kasaksi asti.. Se on kovin epävarma olostaan, herkästi reagoiva - saattaa ahdistuneena hammastellakin, nuori koira ja suloinen kuin mikä!

Meillä on täällä niin tylsä ja tavallinen porukka, mitään ei koskaan tapahdu, hiljaista on paitsi nyt mitä telkkarin tasainen pölinä rikkoo sitä. Ja me tylsät tavikset toivotaan, että tylsäily auttaa Alyssaa rentoutumaan. Jospa tylsyys tarttuisi? :))

Katsotaan millainen persoona siitä ajan myötä löytyy stressin alta piilosta