mä oon ollu kotihoidossa nyt aika tarkalleen jotakuinkin 4 kk ja 15 päivää.
Tänä aikana musta on kuulema tullut varsin mallikelpoinen koirakansalainen, hoitsu sanoo et oon sillä tavalla taviskoira. Mut enhän mä ole tavis! Koska mä oon hurrrrmaava, rakastava ja varsin suloinen <3
Mä osaan jo niin paljon hienoja juttuja. Esmes odottaa ruokaa, ja siis tiedän, milloin ruokaa pitäisi tarjoilla. Ja että safkan jälkeen tulee aina herkkutikku, sitä mä en aina kyllä millään malttais odottaa, vaan alan levottomaksi ja ramppaan keittiön ja olkkarin väliä, mut hei, niin tekee noi muutki! Toi pienempi siskoista jopa ihan komentaa hoitsua, kun se on niin hidas.
Remmilenkillä ensin aina koohkaan ja kiskon hetken, koska sinne on ilmestynyt tosi paljon uusia viestejä edellisen kerran jäljiltä, vähä niinku kiire lukee ne kaikki. Mut sit alkuinnostuksen jälkeen muistan, että ei ne viestit sieltä häviä, vaikka kävelis vähän rauhallisemminkin :))
Tost isommasta siskosta on tullu laiska, eikä se jaksa leikkii mun kans enää niin paljo ku ennen. Hoitsu sanoo, että se johtuu siitä, kun piha on märkä ja mutainen. En kyl ymmärrä miten se liittyy mihinkään... jos kerran on virtaa, niin sitähän on ihanaa saada purettua pois, mudassa tai kuivassa.
Hoitsun etätyöpäivien ajan me vaan nukutaan, ihan niinku sitä ei ees oliskaan kotona. Ja ollaan nyt oltu ihan kokonaisen työpäivän ajan keskenäänki, ku hoitsun piti mennä toimistolle. Kyl me tääl touhuttiin ja leikittiin (sano naapuri, et kauhee ärjyntä ja töminä tääl kävi), ja hoitsu jätti meille kauheen kasan pahviputeleita silputtavaksi, oli kuulema meidän duunia ja hoidettiin homma kotiin!
Mulla on nyt 3 luottoystävää, ihmisiä siis. Kaks hoitsun kaveria, ne saa jo olla miten tahtoo tääl meillä ja sitten on toi naapurin täti. Ekaks mä ärjyin sille, sit mä totuin siihen mut kun se lähti kävelee sen pihalla, se oli mulle vähän jänskää ja sit mä taas ärjyin sille. Mut nyt se voi vaikka tanssia (toivottavasti ei) pihallaan, eikä mua haukututa yhtään.
Et hyvin menee. Kyl ne ihkauudet hoitsun kaverit vähän jänskättää mua, mut hoitsu sanoo, että niihinkin tottuu ihan varmasti, koska ihmiset noin kaikkiaan on hyviä tyyppejä. Ulkona jos on kovin hämärää, ne ihmiset saattaa jänskätä kans, mutten mä ihan hurjaksi ärjyksi ala, sanon vaan, et antaa laputtaa vähä reippaammin ohi. Toiset koirat on sillee jänniä, et kiinnostelis, mut sit vähä hermostuttaa samalla. En mä enää ota sillee kierroksia ku aluksi. Vähä niskavillat pystyssä, samoin häntä, mut hoitsu sanoo, et on ääni muuttunu kellossa (??????) kun ääni onkin semmonen kimakka, ja se kuulema tarkoittaa sitä, että se olis semmonen leikki- ja jänskä ääni. Emmätajuu mitä kelloa se tarkoittaa..
Mut joo, tässä nää, kauheesti mitään uutista en nyt voi kertoo, kun ne uutiset on aika vähissä tämmösen tavallisen kotikoiran arjessa. Ei teilläkään oo varmaan kauhiasti kirjoiteltavaa teidän kotikoiran arjesta?
Kuvaa ja videoo sensijaan on, hoitsu aina hosaa sen puhelimensa kanssa... että tässä sitten pläjäys.
Ja sitä vielä, että jos sun sydämessä sykähtää aina kun kuulet sanan Sipsi (ei se Taffeli) tai näät mun sielukkaat mutta vekkulit silmät, niin voi laittaa tonne Kulkureille viestiä ja kysellä enemmän. Siit se sitte lähtee. Ne kertoo kyllä, milloin voi alkaa reppua pakkaa! Nähdään!!
- Sipsi alias Sipuli, Sipe, Sipu, Simppu, Sipuliini ja vaikka mitä muuta kivaa nimee tullu täs ajan saatossa :)
