Hienosti menee!

 Lilli on ollut kotihoidossa nyt 18 päivää.

Mitä on tapahtunut näinä päivinä? No ainakin se on rentoutunut ja asettunut kivasti. On oppinut leikkimään, mikä mielestäni on ihana asia! Ihan paras lelu on pieni pinkki possu, jossa oli monta päivää vinkukin kunnossa. Nyttemmin se on kyllä aika hiljainen pikkupossu. Mutta sitä on kiva niristellä hampaiden ja ikenien välissä. Hampaista puheenollen, Lillisen purukalusto onkin mielenkiintoinen. Sillä on kulmahampaat kuluneet nysiksi, ilmeisesti on häkkiään purrut päästäkseen pois.. ja alaetuhampaita ei ole laisinkaan. Ei tiedä, ovatko ne koskaan kasvaneetkaan, vai ovatko kuluneet pois.

Lisäksi se on keksinyt keppostelun. Sekin on mielestäni hyvä asia, että uskaltaa. Ainahan se ei tietenkään niin kauhean kivaa ole, jos vaikka intoutuu kiskomaan verhoja.

Syöminen on sille vielä ihan valtavan suuri juttu. Varsinkin jos hoitsu istuu olkkarissa syömässä. Eka viikko meni opetteluun, ettei hypi pöydälle kimppasafkalle. Nyt se jo tietää, ettei sieltä mitään tule, ja asettuu pöydän alle rauhassa. Ja ihan vaan sillä, etten huomioinut sitä millään lailla. Ei tarvinnut kieltää tai mitään, muutamassa päivässä ymmärsi. Fiksu tyttö

Remmilenkit on Lillille vielä aika jänskää, joten varsinaista lenkkeilyä ei olla päästy vielä kokeilemaan. Mutta tuossa omassa pihassa se alkaa olemaan jo aika rentona. 

Yönsä nukkuu kuin lapsi. Nukkui aiemmin vieressäni, kuten omatkin saavat nukkua. Mutta hienoisen eroahdistuksen myötä joudun olemaan julma, enkä ota sitä viereeni :( Se on huono hyppäämään, liekö sitten lihakset niin olemattomat, vai eikö vain kehtaa.

Lilli on äärimmäisen herkkä äänille, menee helposti matalaksi. Samoin menee, jos sitä kumartuu ylhäältä käsin paijaamaan. Jotenkin aina kurkkua alkaa kuristamaan, kun miettii mikä helvetti sen edellinen elämä on ollut. Mutta tästä on nyt suunta ylöspäin!

Torstaina käydään eläinlääkärillä korvien / silmien jälkitarkastuksessa sitten.

Lilli on siis ihan supersöpö touhottaja <3

Ja sitten pläjäys kuvia ja videoita!!! 

Laita äänet päälle....!! :D

Lillin eka viikko

Lillin eka viikko on sujunut odotettua paljon paremmin!

Hienosti on suljahtanut laumaan. On vielä kuutamolla, tietenkin, koska ei ole koskaa aiemmin kokenut mitään, mitä täällä on tai on tehty. Ei telkkaria, ei pesukoneita, ei imuria... ei siis mitään!

Käytiin eläinlääkärillä korvan vuoksi. Siinä on verikorva, joka johtunee pitkittyneestä korvatulehduksesta (auts!) Itse verikorvalle ei enää mitään kannata tehdä, koska veri on jo sinne hyytynyt. Korvatulehdusta ja hiivaa korvissa on edelleen, niitä on hoidettu ihan tuntien tarkkuudella. Samoin silmiä. Toinen silmä on hiukan samea, ei ole kaihia. Tippaa ja voidetta ja tietenkin huuhteluita. 

Hampaat on pikkuisella kuluneet aika pieniksi, ilmeisesti on häkkiään siellä pimeässä kellarissa purrut...

Muuten oli kaikki hyvin, Lilli käyttäytyi hienosti ja antoi tehdä kaiken mikä pitikin tehdä. Sillä aikaa, kun lekuri kävi analysoimassa korvasta otetun näytteen, Lilli halusi syliin! Ja painautui tiukasti minua vasten. Miten hienolta tuntuikaan, että muutaman päivän tuttavuuden jälkeen se oli jo ottanut minut luottoihmisekseen <3 

Ollaan treenattu ulkona kävelyä, se on vielä hiukan hakusessa, sillä ulkona on aika jännää. Houkuttelemalla jatkaa kyllä matkaa. Ei ole pelännyt vielä mitään mitä se on tavannut tai nähnyt, eli semmoinen perusbulla; rohkea ja itsevarma. Kaivellaan vielä sitä uteliaisuutta esille, niin eiköhän homma siitä sitten etene. Oonko mä jo sanonut, että se on ihana? Kovin bullamaisia juttuja, tykkää ihmisistä kaikkein eniten ja tietty siitä syömisestä. Nyt kun on saanut säännöllisesti mahansa täyteen, ei enää niin hanakasti ole pöydille hyppimässä :))

Ei se oikein vielä osaa leikkiä, paitsi kaikella kummallisella. Kuten verhoilla. Pureksii jakkaran kulmaa tai kuljetusboksin reunoja. Terassilla kiskoo suursäkin kädensijaa. Pääasia et viihtyy. Paitsi ne verhot piti nostaa ylös :D

Sisäsiisti on, ja nekin pissavahingot jotka on tullu (syö kortisonia = janottaa = pissattaa) on tulleet kylppäriin! Helppo siistiä.

Aika paljon kuitenkin juttuja ekalle viikolle.

Alle kuvia ja videota, niin tekin näätte miten suloinen tyyppi on. En ole muuten kuullut kertaakan sen vielä sanovan mitään... 

Hetken leikki, mutta taisi alkaa jännittää oma
hauskuus, niin lopetti aika pian

Ei se kyllä kauhiasti arastele!

Mitäs me syödään?

Eläinlääkärillä

Hyvää Pääsiäistä! 

Joko pääsee virallisesti nukkumaan...?

Mahduttiin kaverin kans jo samaan petiin!

Kotihommia. Tärkeitä.

Täällä ollaan!!!

Lepi saapui kotihoitoon 1.4.-23 aikaisin aamulla.

Oltiin kotona jo ennen klo 11 ja oli hyvää aikaa olla vaan ja tutustella.

Se on kuulkaas aivan ihana paketti! On niin kovin pieni, kun laitoin mun edesmenneen ranskiksen vaatteet sille päälle, pieniparka hukkui niihin.
Hyvin hiljainen ja varovainen, mutta samaan aikaan rohkea ja utelias.

Äidin pappakoira sille pörisi, mutta Lepi puhuu hienosti koiraa, ja väistelee aina mahdollisimman kaukaa.

Ruokahalu on tietenkin aivan valtava, eikä ihme, sillä Lepi on melko ohut. On saanut nyt kolmesti päivässä ruokaa ja joka sapuskaan maitohappobakteereita. Sillä kun tuo masukka elelee omaa elämäänsä ja välillä on ollut pakko tuuletella :D Tänä aamuna onkin jo parempi tilanne, tavaran laatu alkaa olla ok, mutta leijoja kyllä lentelee vieläkin.  Kyllä se siitä kuntoon tulee.

Näyttää siltä, että Lepi on sisäsiisti. Helposti menee matalaksi kun sitä lähestyy, mutta samalla liikkuu minua kohti. Ei ole tähän mennessä säikähtänyt mitään.

Pesty on ja kuunattu heti lauantaina. Eipä se suihkusta kummemmin tykännyt. Siistittiin silmän poimut, koska silmät rähmi aika tavalla tullessaan.

Lisäksi sillä on korvatulehduksen, ilmeisesti ollut pitemmän aikaa, aiheuttama verikorva. Ollaan nyt kahdesti päivässä putsattu korvia ja tulossa on eläinlääkärireissu korvien tiimoilta.

Mutta kaikkiaan, valloittava! Luulen, että se köllöttää jossai hissukseen, mutta sisäinen kotihoitaja huutelee Hephep! ja käännyt katsomaan, tyyppi onkin sisustelemassa verhoa tai pureksimassa jakkaran kulmaa :D Ekana päivänä se keksi, että muovinen kestokassi, jonne kerään kierrätyskartonkia, on ihana! Muutamaankin otteeseen kävi tyhjentelemässä, ja kassi siirtyi tuulikaappiin. Että kyllä se kerkeää ja osaa, lapsihan se on ja kasvanut pimeässä ilman virikkeitä.

Jonkun verran arpia löytyy, mitä kamalaa siellä pimeässä kellarissa onkaan tapahtunut... :(

Mutta näillä mennään ja uutta nimeä mietitään. Saa ehdottaa!

KUVIA KUVIA!! 

Heti tiesi mistä ruokaa voisi saada

Eka puruherkku

Suihkun jälkeen

Kyllä hän auringosta tykkää

Tyytyväisen näköinen

Läheisyys lämmittää, pesässä hoitomamman
peiton päällä

Etätöissä, hyvin sujuu! 

Lepi

 Kotihoitoon tulossa LEPI

Sen tähän astinen elämä ei ole ollut kovinkaan hyvää, se ja moni muu rotunsa edustaja on haettu turvaan todella kurjista oloista, likaisesta kellarista, jossa koirat elivät ilman valoa ja ulkoilumahdollisuutta..

Nyt se on ollut muutaman kuukauden tarhalla ja varmasti jo toipunut hiukan kokemastaan.
Lepi saattaa silti olla arka kaiken kokemansa jälkeen.

Lepi on 2-3v narttu, ja nassukasta päätellen ranskanbulldoggin mixaus

Katsotaan millainen murunen sieltä on tulossa! Pian blogi taas savuaa uusia kuvia ja kuulumisia! 

Tässä pari kuvaa Unkarista

Sipsi lähti uuteen kotihoitopaikkaan

Sipsukka ehti olla täällä reilut puoli vuotta kotihoidossa ja istui kotikoiraksi kuin hanska käteen.
Ja murunen lähti uuteen kotihoitopaikkaan 27.11.22

Loppukesästä alkoi tapahtumaan kummia. Seinänaapuriksi muutti kaksin kappalein isoja mustia koiria. Sehän nosti Sipsin stressitasot taas korkealle. Molemmat huushollit haukkuivat toisilleen seinien läpi. Oli kovin levotonta aluksi. Sipsi kuitenkin tottui haukkuun sisätiloissa ja opeteltiin yhdessä, ettei jokaiseen haukahdukseen ole välttämätöntä vastata. Omalla pihalla oli kuitenkin eri juttu. Ei ollut enää Sipsin mielestä kiva paikka, ei. Siellä tuli nenään naapurin koirien hajut ja sitten tuli stressi.

Seuraavaksi sairastui hoitoperheen Dorita ja oli vaan väsynyt ja herkästi se sanoi Sipsille, ettei todellakaan kiinnosta riehuminen. Sipsin oli sitä vaikea uskoa. Leikkimistä ei korvannut älypelit, nuuskumatot tai Kongit. 

Ja vielä tähän hässäkkään hoitomamman äiti meni huonompaan kuntoon, eikä enää pystynyt ulkoiluttamaan pientä vanhaa koiraansa. Hoitomamma ajatteli, että on ehkä liian hankalaa tällaisella kokoonpanolla vielä ottaa sitä pikkuista tänne, se kun on noin muutenkin tottunut liki 9 vuotta asumaan äidin kanssa ihan kahdestaan. Joten näin kurjasti jouduttiin tekemään, että Sipsille etsittiin uusi kotihoitopaikka ja löydettiinkin ihan täydellinen paikka! Omakotitalosta ja niin mahdottoman rauhalliselta paikalta että jippii! Ja eikä siinä vielä kaikki. Siellä on nuori leikkisä koira, joka jaksaa leikkiä Sipsin kanssa vaikka ihan koko päivän! Ja niinkun mun sydän särkyi kun Sipsi lähti. Koska pelkäsin kovasti, miten uudessa paikassa alkaa sujumaan. Ihan turha pelko, ikävä oli kyllä ihan raastava.

Onneksi kuulen Sipsukasta säännöllisesti enkä voi muuta kuin kiittää kotihoitajia aktiivisesta (positiivisesta) yhteydenpidosta sekä Kulkureitten Olgaa myös! Hienoa porukkaa <3

Tuohon alle vielä viimeisiä otoksia Nummelan kotihoitopaikasta

Toivon, että Sipulikin vihdoin löytäisi sen ikioman kotinsa, koska Sipsi on sen todellakin ansainnut. Se on niin suloinen ja herttainen tyttö! Onnea matkaan muru ❤️

Veikistelijä

Pikkuisen liian pieni peti... Hikipeti

LUMI! Ihana lumi!!

Olipa kerran pehmolelu... eipä ole enää

Uusi ihana leikkikaveri

Party party!! 🥳

 Heippa!

Nysse on sitte täynnä! Puoli vuotta kotihoitoa!
Hyvin on mennyt, mä olen kuulema rauhoittunut ihan valtavan paljon, stressiä on saatu laskettua huomattavasti. Luotan tohon hoitusuun ja sen arvostelukykyyn tilanteissa, ei se vie mua mahdottomiin paikkoihin ja jos semmoseen joutuu, niin mä jo tiedän, että sen kans suoriudutaan joka tapauksessa hengissä. 

Nyt ei kyl ihan voi sanoo, että perusarkea mennään. Täällä hoitopaikassa on tapahtunut muutoksia, kaikenlaista. No tohon seinänaapuriin muutti 2 isoa mustaa koiraa. Mulle just ne mustat koirat on aika pelottavia otuksia. Ja ne nostaa mun stressiä taas korkeammalle. Ne haukahtelee seinän takana ja tietty kun ne käy myös tossa omalla pihallaan, jättävät pahanhajuisia merkkejä ittestään, niitä mä vedän sieraimiin ja alan stressaa. Et niinku niiden takia oon menny kuulema pari askelta taakse päin. Mut suunta on kuitenkin eteenpäin, aina, tietty!

No sitten toi hoitsu sai huonoja uutisia tosta mun kaverista. Ja ehkä syy miksi se ei oo leikkinyt mun kans ku silloin tällöin, selvisi. Sillä on kuulemma munuaiset aika paljon rikki. Hoitsu oli aika järkyttynyt ja sitten se vetistelikin. Yritin lohduttaa, se ripustautui mun kaulaan ja sottas kaulakarvat, yäk.

Ja sitten vielä on muitakin perhejuttuja painamassa sen mieltä, ei se niitä kertonut sen tarkemmin, sano, ettei noin lapsi voi vielä ymmärtää kaikkee. Okke. Ei nyt niin paljo ees kiinnosta. Enemmän kiinnostelis leikkiminen, älypelit, yleisen järjestyksen ylläpito ja nukkuminen 😁

Mut hoitsu sanoi, että silloin puol vuotta sitte ku tulin tänne, olin ihan erilainen koira. Nyt on alkanut näkymään tosiSipsi, joka on todella herttainen, herkkä ja ihana. Istun (sisätiloissa) heti ja paiskaan tassua pyytämättäkin, että on jakeluun menny tosi hyvin noi harjoitukset. Hoitsu kehu, et must voi tulla ihan mitä vaan, namimotivoitunut ja fiksu. Ikää ku tulee lisää ja elämä tasottuu niin kaikki on mahdollista! Upeeta, kuulema.

Mutta jorinat sikseen, hoitsu sano, et se lähtee hakee maksalaatikkoa juhlapäivän kunniaksi, palaillaan!!
Party party!! 🥳🐾🥳

Mutta sitten sekalainen setti kuvia ja videoita!

Juhlapäivän kunniaksi vähän hulluttelukuvia!!

Justiinsa tänä aamuna kuvattu, hoitsu herätti mut
kun se taas hosas puhelimensa kanssa, näin
just ihania unia maksakakusta ja heiluttelin häntää..

Aina sama juttu. Ruoka myöhässä. Ainaki 5 min.
Kaveri meinaa tossa jo nääntyä..

Hoitsu varoittaa, volymet päälle, mutta hiljaiselle..
Tässä mä oon niin vailla jotain tekemistä!
Kukaan ei kuule mua!!! Leikkikää, leikkikää
nyt joku ees!!!
Hoitsu ei leikkiny, mut laitteli älypelejä mulle,
ne on melkein yhtä kivoja ku kunnon paini

Liikkisvarpaat
Eriasia ku liikavarpaat, tiedoksenne

Hiukan muhkunen tyynyksi toi hoitsun kinttu.
Mut läheisyys lämmittää <3

No hitsi. Hoitsu vaihto sohvan paikkaa, ja
se on paaaljon parempi nyt ku on avoin näkymä
suoraan pihalle!! 

Sipsin 3 vuodenaikaa

Moi, 

minä täällä taas, Sipsi, Sipuli, Sipe, Sipsu... 

Tulin vaan kertomaan, että vieläkin on se oma koti hakusessa. Mä ja toi hoitsu ei kyllä ymmärretä miksi. Koska olen loistava kotikoira, hyvätapainen (no välillä pummaan kyllä ja rullaan matot seinän viereen innoissani, mut siinäpä melkein kaikki) ja rakastava neiti.
Oon täällä kotihoidossa rauhoittunut tosi hienosti, en enää niin kauheesti reagoi kotona ympäriltä kuuluvista äänistä, nukun yöni hyvin ja samoin päivällä. Osaan olla tän muun porukan kanssa työpäivän yksin, vähän tota eteisen mattoa olen tuunannu kyllä, mut se alkoi jo aikaa sitten, pitää tehdä se valmiiksi, ennenku löydän oman kodin. 

Kolme vuodenaikaahan olen tääl Suomessa nähnytkin; kevään, kesän ja nyt tätä syksyä.

Hoitsu sanoo, että olen fiksu tyttö. Opin ihan parilla harjoituksella istumaan, vähän se ekaks aina vaatii funtsimisaikaa, mutta kun ei oo kiire, niin sieltä se sitten tulee. Ja tassua harjoitellaan nyt seuraavaksi. Siis sen antamista ihmisen kouraan.
Tokihan me hissukseen harjoitellaan niitä haasteita, joita mulla on, elikkäs uusiin ihmisiin tutustumista ja sitä, ettei toiset koirat jännittäis ulkona niin kovin. 

Oon kuulemma kotihoitoaikana kasvanut aikuisemmaksi. Timmi kroppa on vankistunut enkä ole enää mikään  kukkakeppi, vaan näytän ulkoisesti aikuiselta. Henkinen puoli on kyl vielä ihan kakaran, sano.
Innostun esimerkiks haravoinnista, must on kivaa kun hoitsu heiluttelee haravaa ja mä yritän arvata mihin suuntaan :))

Mut niinku oon tos aiemmin kertonut, ja hoitsu kans, et ihan normikoiran arkea täällä elellään. Perussettii. Normiarkee. Koira-arkee. Ja sitä ihanaa tylsää, rutiini-arkea. Ihan parasta! Ja et oon ihan normikoira, enkä mikään ongelmavyyhti, se on ehkä vielä enemmän parasta.

Jos haluat tutustua muhun tarkemmin, niin käys kattoo tuolta sivuilta tiedot, siellä on kerrottu vaikka hurumyky mun vauva-ajasta ja muusta tarhaelämästä ja vähän siitä edellisestäkin elämästä tääl Suomessa. Muutaman viikon päästä tulee puoli vuotta täyteen ton hoitsun huushollissa, must olis pian jo aika löytää se koti, josta en lähde enää kos-kaan vaan saan olla siellä i-kui-ses-ti! Hohoi, missä oot!!!???

Ja täs sitten niitä videoita ja kuvia, olkaas hyvät ja ihailkaa meitsii!!! 

Hyppy hyppy hip hei! 

Nukkumattia etsimässä

Syvää unta... Zzzzz...

Katso silmiini... katso syvälle silmiini...

Oli lakananvaihtopäivät, osallistuin

Lempipaikka. Kroppa ei kyl näytä timmiltä...

Hyvä peti, hikipeti, mut itte tehty

Sipsin mietteitä

Moikka,

mä oon ollu kotihoidossa nyt aika tarkalleen jotakuinkin 4 kk ja 15 päivää.

Tänä aikana musta on kuulema tullut varsin mallikelpoinen koirakansalainen, hoitsu sanoo et oon sillä tavalla taviskoira. Mut enhän mä ole tavis! Koska mä oon hurrrrmaava, rakastava ja varsin suloinen <3

Mä osaan jo niin paljon hienoja juttuja. Esmes odottaa ruokaa, ja siis tiedän, milloin ruokaa pitäisi tarjoilla. Ja että safkan jälkeen tulee aina herkkutikku, sitä mä en aina kyllä millään malttais odottaa, vaan alan levottomaksi ja ramppaan keittiön ja olkkarin väliä, mut hei, niin tekee noi muutki! Toi pienempi siskoista jopa ihan komentaa hoitsua, kun se on niin hidas. 

Remmilenkillä ensin aina koohkaan ja kiskon hetken, koska sinne on ilmestynyt tosi paljon uusia viestejä edellisen kerran jäljiltä, vähä niinku kiire lukee ne kaikki. Mut sit alkuinnostuksen jälkeen muistan, että ei ne viestit sieltä häviä, vaikka kävelis vähän rauhallisemminkin :))

Tost isommasta siskosta on tullu laiska, eikä se jaksa leikkii mun kans enää niin paljo ku ennen. Hoitsu sanoo, että se johtuu siitä, kun piha on märkä ja mutainen. En kyl ymmärrä miten se liittyy mihinkään... jos kerran on virtaa, niin sitähän on ihanaa saada purettua pois, mudassa tai kuivassa.

Hoitsun etätyöpäivien ajan me vaan nukutaan, ihan  niinku sitä ei ees oliskaan kotona. Ja ollaan nyt oltu ihan kokonaisen työpäivän ajan keskenäänki, ku hoitsun piti mennä toimistolle. Kyl me tääl touhuttiin ja leikittiin (sano naapuri, et kauhee ärjyntä ja töminä tääl kävi), ja hoitsu jätti meille kauheen kasan pahviputeleita silputtavaksi, oli kuulema meidän duunia ja hoidettiin homma kotiin! 

Mulla on nyt 3 luottoystävää, ihmisiä siis. Kaks hoitsun kaveria, ne saa jo olla miten tahtoo tääl meillä ja sitten on toi naapurin täti. Ekaks mä ärjyin sille, sit mä totuin siihen mut kun se lähti kävelee sen pihalla, se oli mulle vähän jänskää ja sit mä taas ärjyin sille. Mut nyt se voi vaikka tanssia (toivottavasti ei) pihallaan, eikä mua haukututa yhtään. 

Et hyvin menee. Kyl ne ihkauudet hoitsun kaverit vähän jänskättää mua, mut hoitsu sanoo, että niihinkin tottuu ihan varmasti, koska ihmiset noin kaikkiaan on hyviä tyyppejä. Ulkona jos on kovin hämärää, ne ihmiset saattaa jänskätä kans, mutten mä ihan hurjaksi ärjyksi ala, sanon vaan, et antaa laputtaa vähä reippaammin ohi. Toiset koirat on sillee jänniä, et kiinnostelis, mut sit vähä hermostuttaa samalla. En mä enää ota sillee kierroksia ku aluksi. Vähä niskavillat pystyssä, samoin häntä, mut hoitsu sanoo, et on ääni muuttunu kellossa (??????) kun ääni onkin semmonen kimakka, ja se kuulema tarkoittaa sitä, että se olis semmonen leikki- ja jänskä ääni. Emmätajuu mitä kelloa se tarkoittaa.. 

Mut joo, tässä nää, kauheesti mitään uutista en nyt voi kertoo, kun ne uutiset on aika vähissä tämmösen tavallisen kotikoiran arjessa. Ei teilläkään oo varmaan kauhiasti kirjoiteltavaa teidän kotikoiran arjesta? 

Kuvaa ja videoo sensijaan on, hoitsu aina hosaa sen puhelimensa kanssa... että tässä sitten pläjäys.

Ja sitä vielä, että jos sun sydämessä sykähtää aina kun kuulet sanan Sipsi (ei se Taffeli) tai näät mun sielukkaat mutta vekkulit silmät, niin voi laittaa tonne Kulkureille viestiä ja kysellä enemmän. Siit se sitte lähtee. Ne kertoo kyllä, milloin voi alkaa reppua pakkaa! Nähdään!!

- Sipsi alias Sipuli, Sipe, Sipu, Simppu, Sipuliini ja vaikka mitä muuta kivaa nimee tullu täs ajan saatossa :)

 

Sipsin välikuulumisia

 3 kuukautta ja rapiat päälle.

Nyt tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa Sipsistä, hirveästi ei mitään uutta ole tapahtunut, ja elämä kotihoidossa kulkee omia polkujaan, tasaisesti ja mukavasti.

Sipsi on rauhoittunut paljon, kyllä se vielä kiihtyy nollasta sataan aika hätäisen nopeaan, mutta mä luulen että se johtuu siitä, että se on syntynyt Oinaan tähtimerkeissä; Sanoo ensin ja sitten vasta ajattelee :))

Hirmu suloinen tyttönen, ihan perussesse lukuunottamatta näitä kahta "haastetta" jotka on olleet alusta lähtien; toiset koirat ja vieraat ihmiset kotona. 
Eli täällä eletään ihan normaalia koira-arkea. Sipsi ei ole ongelmakoira, ei ollenkaan. Se on vain epävarma ja luottamusta vieraisiin ei ole, mutta luottamuksen saamiseksi ei omalta ihmiseltä mene kauaa, etenkin jos on tarjolla ihan supernameja :)

Sipsi arvostaa rutiineita ja iloitsee kovin siitä, että tiesi mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lukee hoitsua kuin avointa kirjaa, ja tietää mitä seuraavaksi tehdään tai tapahtuu. Sipsin nenätyöskentely on ennennäkemättömän hienoa! Sen ei tarvitse nähdä mitä ympäristössä tapahtuu, se nostaa kirsun ylös ja lukee sieltä tapahtumat. Se löytää namit jemmoista ja siinä se on todella järjestelmällinen ja kärsivällinen. Se ehkä tykkäisi myöhemmässä vaiheessa nenällä tehtävästä harrastuksesta! 

Tuntuu jotenkin niin surulliselta, että hiomaton timantti on edelleen kotihoidossa. Miten ihanaa olisikaan, että se löytäisi sen ikioman kotinsa, sillä kokemuksesta olen huomannut, että koira kyllä tietää, milloin se on lopullisessa kodissaan, ja edistyy siellä huomattavasti nopeammin kuin kotihoidossa. Nyt olisi Sipsukan aika löytää se omansa! Edelleen toistan, että se on omia ihmisiään kohtaan suloinen, hellä, rakastava ja ihan mahtava pieni kullannuppu <3 

Mutta koska nyt ei ole kummempia tapahtumia kerrottavana, laitan muutamia kuvia ja videota Sipulin arjesta 

Nurmikon kasvatus, ei koirille...! :D

Voi ihana vekkuli!

Odottavan aika on pitkä... 

Tuonne pitäisi hoitsun ujuttautua nukkumaan! 

Ihana, ihana kesä! 

Jengi kasassa

Paras pihapeti ikinä! 

2 kuukautta ihanaa Sipulia

2 kuukautta kotihoidossa!

Vain kahdessa kuukaudessa on tapahtunut hurjan paljon hyviä asioita Sipsin elämässä.
Edellisissä postauksissa niistä enemmän, nyt ei sen enempää tarinaa, vain kuvia ja ihania videoita pienokaisesta. Olenko jo sanonut, että Sipsi on ihan kertakaikkisen valloittava lapsokainen! <3

Siitä sitten vaan tutustumaan lisää Kulkurit ry:n sivulle! 

Sipsi täällä moi!

Sipsi täällä heipä hei,
täällä odotellaan hoitsun kesälomaa! Vaan mitään se ei muuta, koska hoitsu ei lähde reissaamaan. Se on ihan hyvä juttu meidän koirien kannalta, koska sen omatkin on vähän vellihousuja uusien asioiden kanssa. Kuulema jotain autoiluun liittyvää harjoittelua luvassa, en tiiä mitä lie tarkoittaa, mut pitäis ottaa pyyhkeet mukaan. Eiköhän sekin tuu hanskattua, jos on retkikassissa riittävästi evästä!

Meillä ei oo tapahtunu täällä mitään ihmeellistä, hitokseen kuumaa vaan on ollu. Oon harjoitellut altaassa kävelyä, toi Dorita käy dippaamassa itsensä molemmin puolin aina välillä kun on ihan kamalista kamalimman kuuma. Allashan oli tosi kummallinen juttu, mut hoitsu meni ja heitti sinne nameja, niin pakkohan se oli namit hakee talteen ja vesi olikin ihan kiva juttu.

Ollaan saatu joka päivä jätskiä! Ihanan kylmää ja raikasta, vettä muka, mut siellä onki jemmassa herkkuja! Ja vesikippoihin on ilmestynyt könttejä. Ensin en tajunnu yhtään mikä siellä on, mut ne namit autto taas asiassa, kun hoitsu laittoi köntin päälle nappulan. Sit oli ihan jees :)

Täällä elellään siis ihan normikoiran arkea, ja hoitsu sanoo monta kertaa päivässä, että mä oon mahtava ja söpö, oikea namupala. Toivon, ettei se kuitenkaan laita mua kitusiinsa joku päivä, jos kerran olen herkullinen ja namunen!

Kotihoitoviikkoja on hoitsun mukaan kertynyt 7+ ja siinä ajassa oon kuulema muuttunut räksyttävästä ja herkästi murisevasta stressipaketista sylikoiraksi. Aika hyvin, vai mitä! Niin paljo mua kehutaan, et uskon kyllä jo itseeni, oon hieno tyttö! 

Tossa olis taas kuvia ja videoita, vesiaiheista ja tietty niitä makoiluita, koska mä olen siinä(kin) hoitsun mukaan erinomaisen taitava.

Jos susta tuntuu, että mä voisin saada sun luona paljon rakkautta ja ymmärrystä, sulla olis pikkusen reilummin kärsivällisyyttä ja sit viel sopiva leikkikaveri ja meille hyvät tilat, niin Kulkurit ry:lle sit vaan viestillä menemään! 

Ihan valmis!

Sipsi on ihan valmis!!!

Valmis uuteen kotiinsa! Se on oppinut perusjuttuja niin paljon, että loppu onkin sitten vain perustaitojen hiontaa tai uusien temppujen oppimista :) Ja nameillahan niitä oppii...

Sipsi on
Sisäsiisti, ollut päivästä 1
Vilkas ja eläväinen, mutta osaa upeasti rauhoittua
Reipas ulkoilija, haasteena toiset koirat.
Loistava vahtikoira, ei jää haukku päälle, ne namit ne namit  :))
Kotikoira, 10 pistettä, haastetta uusien ihmisten kohtaamisessa
Leikkisä tietenkin, ja hurrrrja painikaveri
Kiltti. Niin kovin kiltti ja rakastava! 
Itsenäinen, ei kulje perässä laisinkaan kotona, vaan mieluummin makoilee ja relaa
Osaa olla nätisti "yksin" kotona
Puutarhureista paras, väsymätön apulainen
Oppinut lähtemään terassilta nätisti omalle pihalle, ei ryysi eikä räyhkää

Mitä Sipsi toivoo?
Omaa kotia, jossa olisi kiva juoksu- ja painikaveri
Tilaa temmeltää, pihaa missä hepuloida, rauhallista aluetta
Ihmisiään, joilla hyvä huumori ja ymmärrystä Sipsin mahdollisesta stressikäytöksestä,
koska stressi varmasti pukkaa hetkeksi päälle muutossa
Ihmistä, joka ymmärtää stressikäytöstä. Se on ihan eri asia kuin luonne.
Ihmistään, joka osaa ohjata miten tulisi tilanteissa toimia, hellästi kuin lasta, positiivisesti ja palkiten

Meillä siis viikot sujuu tosi hyvin! Hieman Sipsi kaipaisi reipasta leikki- ja painikaveria saadakseen pentuenergiaa purettua. Onneksi se osaa hepuloida itsekseen ja tehdä raskaita puutarhahommia, joihin kuluu jonkinverran energiaa. Kongit ja muut ajattelua vaativat tehtävät on olleet myös hyvä keino saada purettua höyryjä.
Eli täällä odottelee ihan valmis ja ihana kotikoira sitä ikiomaa, loppuelämänsä kotia! 

Kuviiii! Ja toi video! Hän on i-ha-na  ❤️

Ne laiskat aamut...

Haista kukkanen 🌺

Itse tehty, ihan paras kuoppa ikinä! 

Ai niin vielä... HYVÄÄ JUHANNUSTA! Ottakaa iisisti, pitäkää kivaa,

kaivakaa kuoppia pihalla, juoskaa kukkaniityillä ja kurkkikaa kaivoon, varovasti. Mä teen ehkä saman, josko näkisin vilauksen tulevasta kodista! 🏡🏠