Pian on 1kk täynnä

Pian on täysi kuukausi täynnä Elinan (Ella) kotihoitoa

Ella on ihan täydellinen koira, ja ihmettelenkin suuresti, miten sitä ei ole jo varattu omaan kotiinsa! Ella on nuori, ehkä max 2v, on sterkattu, on sisäsiisti, on sosiaalinen erityisesti ihmisille mutta myös toisille koirille, ei ole säikähtänyt ulkona mitään. Ei turhia hauku, on fiksu ja hyvin motivoitavissa vaikka mihin! Lisäksi se rakastaa olla ihmisensä kainaloisena, suukottaa puhki. Koko on mitä mainioin, noin 30cm. Ei ole kuitenkaan mikään kukkakeppi, vaan vankkarakenteinen ja käy siis isommankin koiran kaveriksi.

Ellan ulkoilut alkaa sujumaan kivasti, ei enää tuumaile ja mieti, vaan menee nenä maassa ihan reippaasti. Yksin olemiset menee myös kivasti, on ollut nyt pari tuntia "yksin" kotona, lähinnä makoilee vaan. Vatsa tuntuu olevan terästä, söi sitten ruohoa tai ruokaa :D

Eli siis upeaa, hieno pieni koira! 

Se kovasti kaipaisi leikkikaveria, jonka kanssa painia ja juosta, hoitopaikan koirat on kaikki jo sitä ikäluokkaa, ettei riekkuminen suuremmalti kiinnosta. 

Eli tässä ei nyt kummoisia kuulumisia ollut, pelkkää kehumista, mutta kun ei muutakaan voi! 

Kuvia ja videoita 

Leikitään!

Leikitään taas!

Nyt on Ella oppinut leikkimään leluilla! 

Hienosti osaakin

Niin osaa hienosti rentoutua!

Nyt on lupa nauttia elämästä

Telkkari on edelleen vähän jännä, ja 
sille pitää välillä haukkua.
Eläinaiheiset ohjelmat erityisesti! :)

Elina

Pikku Elina tuli kotihoitoon 29.7.

Todella reipas pieni häslääjä, häslääminen on kuitenkin lähinnä stressireaktiota. Hyvin otti vastaan omat koirat, samoin he Elinan.

Lauantai meni söheltämisessä, Elina ei malttanut syödä eikä tehdä tarpeitaan. Mutta nautti suunnattomasti pehmeistä pedeistä sekä sohvasta. Yö meni hienosti nukkuen ja yön aikana oli tullut iso pissa keittiöön. Pakollinen suihkukin käytiin ja sain pestyä ihan vain pahimmat, se pisti kyllä harvinaisen hanakasti hanttiin :))

Sunnuntai oli selkeästi rauhallisempi päivä, mutta reilusti ylimääräistä härväämistä. Ulkona jännittää kovasti, metrin välein pitää istua miettimään. 
Leluista se ei vielä ymmärrä mitään ja myös oma piha pelottaa. Tulee kuitenkin terassille katselemaan. Häntä sillä heiluu ihan koko ajan, jopa säätiedotuksen lukijalle telkkarissa :)) Ja on kova tyttö pussaamaan, meinaa suukkoihin vallan hukkua!

Maanantai olikin sitten sellainen päivä, jolloin Elina sitten pystyi sammuilemaan pitkin päivää, ja tuli viereen päiväunille ja nukkui syvää unta. Alkaa stressi hieman helpottamaan! Ja aamulla löytyi taas askareet keittiöstä, tekee siis yhden ison pissan päivässä tällä hetkellä.

Kertakaikkisen suloinen ja niin kovasti rakastava tyttö! Ihan mahdottoman suloinen! Tästä joku saa kyllä sellaisen hiomattoman timantin että oksat pois!  

Elina on nyt ollut täällä vasta 3 päivää ja alkaa oppimaan jo meidän rutiinit. Fiksu mimmi. Päivittäin harjoitellaan ulkona olemista, sekä omalla pihalla että tien poskessa. 

Elina on varmasti hyvin nuori, sanoisin että ihan pentunen vasta.

Me palataan astialle, kunhan tässä nyt hetken otetaan iisisti ja harjoitellaan perusasioita hiljalleen.

Siiheksi voitte katsoa näitä suloisia kuvia hänestä!

Ensimmäinen tunti kotihoidossa! 

Tarhalla

Tarhalla

Tarhalla

Onnea elämääsi!

Niinhän siinä sitten kävi, että Lilleroinen löysi oman kotinsa!

Kauhee ikävähän sitä on, olihan Lilli mun ihan ikkari ainoa sylivauveli... hassuttelija, hömppä ja kullannuppu

Ihanaa, kun sain tutustua ja vaikuttaa elämääsi. Toivon Lillille kaikkea mahdollista hyvää elämään, tulet varmasti olemaan rakastettu pikkuputti.

Muutamia kuvia vielä ja sitten blogi taitaa jäädä kesätauolle

Lillikulta 💓 

Ei vanha aina jaksa lapsen kanssa...

Perusaamu, ei jaksa, ei.

Joskus tuntuu, että onko ne ihan fiksuja... 😅

Käytiin kylillä hulinoimassa, pisteet Lillille 10+

Lilli kehittyy leikkimestariksi

 Lillillä tulee kotihoitoa täyteen 2 kuukautta. Tuntuu, kuin se olisi vasta tullut, kun oikein miettii. Toisaalta se on kuin olisi aina tuossa ollut. Lilli on äärimmäisen helppo otus! 

Ja nyt kun se on oppinut leikkimään leluilla, niin on vielä viihdyttävämpi tyyppi kuin ennen :)
Hieman ovat Doritan kanssa tapailleet myös koiraleikkejä keskenään, mutta molemmat on vielä aika varovaisia. Joku päivä sitten kämppä räjähtää! 
Lisäksi possu on saanut kilpailijan, ihanan pallon! Lilli tykkää siitä, mutta se oli joka 5. minuutti sohvan alla, joten valitettavasti se joutui ulkolelun rooliin

Koska Lillillä on eroahdistusta, se on päässyt paljon mukaan, eli autoilu sujuu todella hienosti, on ihan rauhassa takapenkillä ja nukkuu. 

Lillin korvat käytiin huuhteluttamassa 19.5. ihan rauhoituksessa. Aika paljon vanhaa, kuivaa ja mustaa mömmöä sieltä lähti, samoin lähti huono hammas. Hammaskiveä tytöllä ei juurikaan ollut. Jotenkin tuon ell keikan jälkeen siitä tuli villimpi, hammas on varmaan vaivannut kuten myös korvat. Että vauhti vaan kiihtyy! Nyt se on myös kävelyllä paljon reippaampi ja kulkisi mielellään Doritan kanssa etulinjassa reippaasti, mutta nuo kaksi muuta ovat kuin kiviriipat; joka haju, käpy, oksa, kukka.... kaikki pitää huolella käydä läpi.
Lähistöllä on vanha hiekanottopaikka, jossa on ns. biitsihiekkaa, Lilli vallan meinas villiintyä siellä hepuloimaan. Pirskatti, kun remmi oli ihan liian lyhyt, pitää ottaa liina, ja mennä kokeilemaan, josko hepulit irtoaisi.

Muuten täällä ei ole normiarkea kummallisempaa, päiviä siivittää tärkeät rutiinit. Lilli tykkää makoilla terassilla aurinkoa ottamassa, välillä siirtyy varjoon ja sitten taas takaisin

Tässä taas kuvia ja muutama video, edellisessä postauksessahan on pitkästi kerrottu, millainen Lilli on ja millaiseen kotiin se voisi sopia, käy kurkkaa! 

Leikin opettelua

Leikkimaakari

Ruokaa!!!!

Ihan paras pallo

Ihan paras possu

Isosiskon kyljessä on ihana olla

Mielenkiintoinen ohjelma

Lillin ensimmäinen kuukausi

 Lilli (Lepi) on ollut kotihoidossa nyt kuukauden.

Ja mitäs kaikkea tähän kuukauteen kuului ja mitä Lilli on sinä aikana tehnyt / oppinut

Laitetaan ihan listaan pääasioita
*Sisäsiisti on
*Ei hauku juuri milloinkaan, ja jos haukkuu, ääni on suorastaan miellyttävä :)
*Antaa hoitaa silmänsä, korvansa, kyntensä
*Tulee hienosti toimeen toisten koirien kanssa
*Kävelee kauniisti hihnassa, uusilla reiteillä arastelee. Ja koska sen liikunta elämänsä ajalta on jotakuinkin nolla, pitää muistaa, ettei se voi heti lähteä monen km lenkille, vaan kuntoa täytyy hiljalleen nostaa.
*RAKASTAA kaikkia ihmisiä! 
*On rauhallinen kotona, osaa ottaa päikkärit possuleikkien välillä
*Hienosti oppinut hoitoperheen rutiinit, eikä esim kokoajan kulje hoitsun perässä vaan mieluummin jää pötköttelemään petiin
*Perusranskalaisen tapaan peloton, rohkea ja utelias. Jos säikähtää (täällä tapahtunut vain kerran alussa) niin kääntyy heti katsomaan, mikä se oli.
*Matkustaa autossa hienosti!

Sitten listataan, missä olis vielä harjoiteltavaa
*Yksinolot. Lillillä on eroahdistusta, joka näkyy mm roskisten levittämisellä. Toki nyt on yritetty sulkea ovi niin, ettei sinne pääse, mutta Lilli on yllättävän kekseliäs! 
*Hiukan saattaa näkyä mustasukkaisuutta, etenkin jos tilanteeseen liittyy syötävä.
*Ymmärrettävistä syistä sillä on selkärangassa ruoan etsiminen, se on välillä jopa ihan hysteerinen, kun etsii mahdollisia löytymättömiä nameja. Harvemmin on ihmisen seurasta mustis, jos on, niin se on vain sellaista kauemmas häätämistä ilman agressiota.

No sitten niitä muita juttuja
*Vatsa ollut alusta saakka enemmän tai vähemmän sotkussa. Parempaan päin kokoajan ja paino on noususuuntaista. Tullessaan painoi 7,9kg ja viime viikolla 8,4kg
*Hieman vieläkin laskeutuu maahan, jos kumartuu ylhäältä käsin rapsuttamaan
*Herkkä jos korottaa edes hieman ääntään, menee matalaksi :( 

Millainen koti olis Lillille hakusessa?
*Koti, jossa ei tarvitse olla yksin ja jossa sitoudutaan treenaamaan yksin olemista ihan vartista eteenpäin.
*Kokemusta ranskiksista. 
*Kotona voisi olla koirakaveri, enemmän Lilli tykkää kyl ihmisistä, mutta koirakaveri on hyvä tuki ja turva. Se hakeutuu kuitenkin aika usein  hoitokoirien lähelle, vaikkei muuten hengaile kavereittensa kanssa.
Toisen ranskalaisen kanssa se intoutui ihan eri tavalla kun hoitopaikan koirien kanssa.
*Koti voi olla kerrostalo, rivari tai ok, kaikki käy, se ei reagoi ulkopuolelta tuleviin ääniin

Ja sitten vielä niitä toisia muita juttuja
*Aivan ihana, kepposteleva kakara! Tykkää olla ihmisen kyljessä rapsuteltavana. 

Kauheesti tuli nyt tekstiä, mutta Lillistä voisi kirjoittaa vaikka pienen kirjan, se on niin valloittava tyttönen <3

Mutta sitten kuvia! 

Hupsista! 

Hienosti menee!

 Lilli on ollut kotihoidossa nyt 18 päivää.

Mitä on tapahtunut näinä päivinä? No ainakin se on rentoutunut ja asettunut kivasti. On oppinut leikkimään, mikä mielestäni on ihana asia! Ihan paras lelu on pieni pinkki possu, jossa oli monta päivää vinkukin kunnossa. Nyttemmin se on kyllä aika hiljainen pikkupossu. Mutta sitä on kiva niristellä hampaiden ja ikenien välissä. Hampaista puheenollen, Lillisen purukalusto onkin mielenkiintoinen. Sillä on kulmahampaat kuluneet nysiksi, ilmeisesti on häkkiään purrut päästäkseen pois.. ja alaetuhampaita ei ole laisinkaan. Ei tiedä, ovatko ne koskaan kasvaneetkaan, vai ovatko kuluneet pois.

Lisäksi se on keksinyt keppostelun. Sekin on mielestäni hyvä asia, että uskaltaa. Ainahan se ei tietenkään niin kauhean kivaa ole, jos vaikka intoutuu kiskomaan verhoja.

Syöminen on sille vielä ihan valtavan suuri juttu. Varsinkin jos hoitsu istuu olkkarissa syömässä. Eka viikko meni opetteluun, ettei hypi pöydälle kimppasafkalle. Nyt se jo tietää, ettei sieltä mitään tule, ja asettuu pöydän alle rauhassa. Ja ihan vaan sillä, etten huomioinut sitä millään lailla. Ei tarvinnut kieltää tai mitään, muutamassa päivässä ymmärsi. Fiksu tyttö

Remmilenkit on Lillille vielä aika jänskää, joten varsinaista lenkkeilyä ei olla päästy vielä kokeilemaan. Mutta tuossa omassa pihassa se alkaa olemaan jo aika rentona. 

Yönsä nukkuu kuin lapsi. Nukkui aiemmin vieressäni, kuten omatkin saavat nukkua. Mutta hienoisen eroahdistuksen myötä joudun olemaan julma, enkä ota sitä viereeni :( Se on huono hyppäämään, liekö sitten lihakset niin olemattomat, vai eikö vain kehtaa.

Lilli on äärimmäisen herkkä äänille, menee helposti matalaksi. Samoin menee, jos sitä kumartuu ylhäältä käsin paijaamaan. Jotenkin aina kurkkua alkaa kuristamaan, kun miettii mikä helvetti sen edellinen elämä on ollut. Mutta tästä on nyt suunta ylöspäin!

Torstaina käydään eläinlääkärillä korvien / silmien jälkitarkastuksessa sitten.

Lilli on siis ihan supersöpö touhottaja <3

Ja sitten pläjäys kuvia ja videoita!!! 

Laita äänet päälle....!! :D

Lillin eka viikko

Lillin eka viikko on sujunut odotettua paljon paremmin!

Hienosti on suljahtanut laumaan. On vielä kuutamolla, tietenkin, koska ei ole koskaa aiemmin kokenut mitään, mitä täällä on tai on tehty. Ei telkkaria, ei pesukoneita, ei imuria... ei siis mitään!

Käytiin eläinlääkärillä korvan vuoksi. Siinä on verikorva, joka johtunee pitkittyneestä korvatulehduksesta (auts!) Itse verikorvalle ei enää mitään kannata tehdä, koska veri on jo sinne hyytynyt. Korvatulehdusta ja hiivaa korvissa on edelleen, niitä on hoidettu ihan tuntien tarkkuudella. Samoin silmiä. Toinen silmä on hiukan samea, ei ole kaihia. Tippaa ja voidetta ja tietenkin huuhteluita. 

Hampaat on pikkuisella kuluneet aika pieniksi, ilmeisesti on häkkiään siellä pimeässä kellarissa purrut...

Muuten oli kaikki hyvin, Lilli käyttäytyi hienosti ja antoi tehdä kaiken mikä pitikin tehdä. Sillä aikaa, kun lekuri kävi analysoimassa korvasta otetun näytteen, Lilli halusi syliin! Ja painautui tiukasti minua vasten. Miten hienolta tuntuikaan, että muutaman päivän tuttavuuden jälkeen se oli jo ottanut minut luottoihmisekseen <3 

Ollaan treenattu ulkona kävelyä, se on vielä hiukan hakusessa, sillä ulkona on aika jännää. Houkuttelemalla jatkaa kyllä matkaa. Ei ole pelännyt vielä mitään mitä se on tavannut tai nähnyt, eli semmoinen perusbulla; rohkea ja itsevarma. Kaivellaan vielä sitä uteliaisuutta esille, niin eiköhän homma siitä sitten etene. Oonko mä jo sanonut, että se on ihana? Kovin bullamaisia juttuja, tykkää ihmisistä kaikkein eniten ja tietty siitä syömisestä. Nyt kun on saanut säännöllisesti mahansa täyteen, ei enää niin hanakasti ole pöydille hyppimässä :))

Ei se oikein vielä osaa leikkiä, paitsi kaikella kummallisella. Kuten verhoilla. Pureksii jakkaran kulmaa tai kuljetusboksin reunoja. Terassilla kiskoo suursäkin kädensijaa. Pääasia et viihtyy. Paitsi ne verhot piti nostaa ylös :D

Sisäsiisti on, ja nekin pissavahingot jotka on tullu (syö kortisonia = janottaa = pissattaa) on tulleet kylppäriin! Helppo siistiä.

Aika paljon kuitenkin juttuja ekalle viikolle.

Alle kuvia ja videota, niin tekin näätte miten suloinen tyyppi on. En ole muuten kuullut kertaakan sen vielä sanovan mitään... 

Hetken leikki, mutta taisi alkaa jännittää oma
hauskuus, niin lopetti aika pian

Ei se kyllä kauhiasti arastele!

Mitäs me syödään?

Eläinlääkärillä

Hyvää Pääsiäistä! 

Joko pääsee virallisesti nukkumaan...?

Mahduttiin kaverin kans jo samaan petiin!

Kotihommia. Tärkeitä.

Täällä ollaan!!!

Lepi saapui kotihoitoon 1.4.-23 aikaisin aamulla.

Oltiin kotona jo ennen klo 11 ja oli hyvää aikaa olla vaan ja tutustella.

Se on kuulkaas aivan ihana paketti! On niin kovin pieni, kun laitoin mun edesmenneen ranskiksen vaatteet sille päälle, pieniparka hukkui niihin.
Hyvin hiljainen ja varovainen, mutta samaan aikaan rohkea ja utelias.

Äidin pappakoira sille pörisi, mutta Lepi puhuu hienosti koiraa, ja väistelee aina mahdollisimman kaukaa.

Ruokahalu on tietenkin aivan valtava, eikä ihme, sillä Lepi on melko ohut. On saanut nyt kolmesti päivässä ruokaa ja joka sapuskaan maitohappobakteereita. Sillä kun tuo masukka elelee omaa elämäänsä ja välillä on ollut pakko tuuletella :D Tänä aamuna onkin jo parempi tilanne, tavaran laatu alkaa olla ok, mutta leijoja kyllä lentelee vieläkin.  Kyllä se siitä kuntoon tulee.

Näyttää siltä, että Lepi on sisäsiisti. Helposti menee matalaksi kun sitä lähestyy, mutta samalla liikkuu minua kohti. Ei ole tähän mennessä säikähtänyt mitään.

Pesty on ja kuunattu heti lauantaina. Eipä se suihkusta kummemmin tykännyt. Siistittiin silmän poimut, koska silmät rähmi aika tavalla tullessaan.

Lisäksi sillä on korvatulehduksen, ilmeisesti ollut pitemmän aikaa, aiheuttama verikorva. Ollaan nyt kahdesti päivässä putsattu korvia ja tulossa on eläinlääkärireissu korvien tiimoilta.

Mutta kaikkiaan, valloittava! Luulen, että se köllöttää jossai hissukseen, mutta sisäinen kotihoitaja huutelee Hephep! ja käännyt katsomaan, tyyppi onkin sisustelemassa verhoa tai pureksimassa jakkaran kulmaa :D Ekana päivänä se keksi, että muovinen kestokassi, jonne kerään kierrätyskartonkia, on ihana! Muutamaankin otteeseen kävi tyhjentelemässä, ja kassi siirtyi tuulikaappiin. Että kyllä se kerkeää ja osaa, lapsihan se on ja kasvanut pimeässä ilman virikkeitä.

Jonkun verran arpia löytyy, mitä kamalaa siellä pimeässä kellarissa onkaan tapahtunut... :(

Mutta näillä mennään ja uutta nimeä mietitään. Saa ehdottaa!

KUVIA KUVIA!! 

Heti tiesi mistä ruokaa voisi saada

Eka puruherkku

Suihkun jälkeen

Kyllä hän auringosta tykkää

Tyytyväisen näköinen

Läheisyys lämmittää, pesässä hoitomamman
peiton päällä

Etätöissä, hyvin sujuu! 

Lepi

 Kotihoitoon tulossa LEPI

Sen tähän astinen elämä ei ole ollut kovinkaan hyvää, se ja moni muu rotunsa edustaja on haettu turvaan todella kurjista oloista, likaisesta kellarista, jossa koirat elivät ilman valoa ja ulkoilumahdollisuutta..

Nyt se on ollut muutaman kuukauden tarhalla ja varmasti jo toipunut hiukan kokemastaan.
Lepi saattaa silti olla arka kaiken kokemansa jälkeen.

Lepi on 2-3v narttu, ja nassukasta päätellen ranskanbulldoggin mixaus

Katsotaan millainen murunen sieltä on tulossa! Pian blogi taas savuaa uusia kuvia ja kuulumisia! 

Tässä pari kuvaa Unkarista

Sipsi lähti uuteen kotihoitopaikkaan

Sipsukka ehti olla täällä reilut puoli vuotta kotihoidossa ja istui kotikoiraksi kuin hanska käteen.
Ja murunen lähti uuteen kotihoitopaikkaan 27.11.22

Loppukesästä alkoi tapahtumaan kummia. Seinänaapuriksi muutti kaksin kappalein isoja mustia koiria. Sehän nosti Sipsin stressitasot taas korkealle. Molemmat huushollit haukkuivat toisilleen seinien läpi. Oli kovin levotonta aluksi. Sipsi kuitenkin tottui haukkuun sisätiloissa ja opeteltiin yhdessä, ettei jokaiseen haukahdukseen ole välttämätöntä vastata. Omalla pihalla oli kuitenkin eri juttu. Ei ollut enää Sipsin mielestä kiva paikka, ei. Siellä tuli nenään naapurin koirien hajut ja sitten tuli stressi.

Seuraavaksi sairastui hoitoperheen Dorita ja oli vaan väsynyt ja herkästi se sanoi Sipsille, ettei todellakaan kiinnosta riehuminen. Sipsin oli sitä vaikea uskoa. Leikkimistä ei korvannut älypelit, nuuskumatot tai Kongit. 

Ja vielä tähän hässäkkään hoitomamman äiti meni huonompaan kuntoon, eikä enää pystynyt ulkoiluttamaan pientä vanhaa koiraansa. Hoitomamma ajatteli, että on ehkä liian hankalaa tällaisella kokoonpanolla vielä ottaa sitä pikkuista tänne, se kun on noin muutenkin tottunut liki 9 vuotta asumaan äidin kanssa ihan kahdestaan. Joten näin kurjasti jouduttiin tekemään, että Sipsille etsittiin uusi kotihoitopaikka ja löydettiinkin ihan täydellinen paikka! Omakotitalosta ja niin mahdottoman rauhalliselta paikalta että jippii! Ja eikä siinä vielä kaikki. Siellä on nuori leikkisä koira, joka jaksaa leikkiä Sipsin kanssa vaikka ihan koko päivän! Ja niinkun mun sydän särkyi kun Sipsi lähti. Koska pelkäsin kovasti, miten uudessa paikassa alkaa sujumaan. Ihan turha pelko, ikävä oli kyllä ihan raastava.

Onneksi kuulen Sipsukasta säännöllisesti enkä voi muuta kuin kiittää kotihoitajia aktiivisesta (positiivisesta) yhteydenpidosta sekä Kulkureitten Olgaa myös! Hienoa porukkaa <3

Tuohon alle vielä viimeisiä otoksia Nummelan kotihoitopaikasta

Toivon, että Sipulikin vihdoin löytäisi sen ikioman kotinsa, koska Sipsi on sen todellakin ansainnut. Se on niin suloinen ja herttainen tyttö! Onnea matkaan muru ❤️

Veikistelijä

Pikkuisen liian pieni peti... Hikipeti

LUMI! Ihana lumi!!

Olipa kerran pehmolelu... eipä ole enää

Uusi ihana leikkikaveri

Party party!! 🥳

 Heippa!

Nysse on sitte täynnä! Puoli vuotta kotihoitoa!
Hyvin on mennyt, mä olen kuulema rauhoittunut ihan valtavan paljon, stressiä on saatu laskettua huomattavasti. Luotan tohon hoitusuun ja sen arvostelukykyyn tilanteissa, ei se vie mua mahdottomiin paikkoihin ja jos semmoseen joutuu, niin mä jo tiedän, että sen kans suoriudutaan joka tapauksessa hengissä. 

Nyt ei kyl ihan voi sanoo, että perusarkea mennään. Täällä hoitopaikassa on tapahtunut muutoksia, kaikenlaista. No tohon seinänaapuriin muutti 2 isoa mustaa koiraa. Mulle just ne mustat koirat on aika pelottavia otuksia. Ja ne nostaa mun stressiä taas korkeammalle. Ne haukahtelee seinän takana ja tietty kun ne käy myös tossa omalla pihallaan, jättävät pahanhajuisia merkkejä ittestään, niitä mä vedän sieraimiin ja alan stressaa. Et niinku niiden takia oon menny kuulema pari askelta taakse päin. Mut suunta on kuitenkin eteenpäin, aina, tietty!

No sitten toi hoitsu sai huonoja uutisia tosta mun kaverista. Ja ehkä syy miksi se ei oo leikkinyt mun kans ku silloin tällöin, selvisi. Sillä on kuulemma munuaiset aika paljon rikki. Hoitsu oli aika järkyttynyt ja sitten se vetistelikin. Yritin lohduttaa, se ripustautui mun kaulaan ja sottas kaulakarvat, yäk.

Ja sitten vielä on muitakin perhejuttuja painamassa sen mieltä, ei se niitä kertonut sen tarkemmin, sano, ettei noin lapsi voi vielä ymmärtää kaikkee. Okke. Ei nyt niin paljo ees kiinnosta. Enemmän kiinnostelis leikkiminen, älypelit, yleisen järjestyksen ylläpito ja nukkuminen 😁

Mut hoitsu sanoi, että silloin puol vuotta sitte ku tulin tänne, olin ihan erilainen koira. Nyt on alkanut näkymään tosiSipsi, joka on todella herttainen, herkkä ja ihana. Istun (sisätiloissa) heti ja paiskaan tassua pyytämättäkin, että on jakeluun menny tosi hyvin noi harjoitukset. Hoitsu kehu, et must voi tulla ihan mitä vaan, namimotivoitunut ja fiksu. Ikää ku tulee lisää ja elämä tasottuu niin kaikki on mahdollista! Upeeta, kuulema.

Mutta jorinat sikseen, hoitsu sano, et se lähtee hakee maksalaatikkoa juhlapäivän kunniaksi, palaillaan!!
Party party!! 🥳🐾🥳

Mutta sitten sekalainen setti kuvia ja videoita!

Juhlapäivän kunniaksi vähän hulluttelukuvia!!

Justiinsa tänä aamuna kuvattu, hoitsu herätti mut
kun se taas hosas puhelimensa kanssa, näin
just ihania unia maksakakusta ja heiluttelin häntää..

Aina sama juttu. Ruoka myöhässä. Ainaki 5 min.
Kaveri meinaa tossa jo nääntyä..

Hoitsu varoittaa, volymet päälle, mutta hiljaiselle..
Tässä mä oon niin vailla jotain tekemistä!
Kukaan ei kuule mua!!! Leikkikää, leikkikää
nyt joku ees!!!
Hoitsu ei leikkiny, mut laitteli älypelejä mulle,
ne on melkein yhtä kivoja ku kunnon paini

Liikkisvarpaat
Eriasia ku liikavarpaat, tiedoksenne

Hiukan muhkunen tyynyksi toi hoitsun kinttu.
Mut läheisyys lämmittää <3

No hitsi. Hoitsu vaihto sohvan paikkaa, ja
se on paaaljon parempi nyt ku on avoin näkymä
suoraan pihalle!!