Hyvää uutta vuotta 2024!

No niin, joulu tuli ja meni. Manta sai kyllä herkkuja ja lahjoja. Lepäiltiin vierekkäin ja oltiin vaan.

Pojan pieni espanjan podencoboy tuli meille ennen joulua hoitoon, kun oli jalkansa satuttanut ja vaati vahtimista mahdollisimman paljon. Nämä kaksi tulevat hyvin juttuun keskenään, mikä oli odotettavissakin. 

Manta ja Skip varmasti leikkisivät yhdessä, jos Skipin tassu antaisi siihen mahdollisuuden 

Mutta ei tämä leikkihomma ihan heti alkanut, vasta oikeastaan viime viikolla he tapailivat yhteistä säveltä, tietenkin sisätiloissa, koska ulkona on niin kylmä!

Ja kylmästä puheenollen, ei olla paljon kävelyllä käyty, kun kaikkien tassut jäätyy! Inha pakkanen!

Mutta se vähä mitä ollaan päästy, Manta reipastuu kokoajan.

Samat jutut oikeastaan kuin viimeksi, melkein sisäsiisti, antaa pukea, pestä, hoitaa, leikata kynnet... ja on noin muutenkin todella kultainen tyttö! 

Ja vuosi vaihtui, me kaikki täällä nukuttiin nätisti yli räiskeen ja paukkeen, Manta hieman kohotti päätään ihan pahiman paukuttelun aikana, mutta totesi, ettei koske minua ja jatkoi nukkumistaan :)

Muutoin elellään tavallisen kotikoiran arkea tavallisten kotikoirien kanssa!

Muutama kuva ja parit videot, on se suloinen tyttö!

TV on Mantan salainen pahe

Heippa joululahja! 

-22 pakkasta ja pitää pihalle??!!

Älypeli, helppo nakki

Näin me vietettiin vuodenvaihde

Ja näin!

Ihanaa Joulun odottelua!

 Mantalle kuuluu hyvää. Se on oppinut nauttimaan elämästä täysin rinnoin, vaikka vielä varovaisuutta noudattaen. Se ei oikein vieläkään usko, että saa olla just semmonen kun on. Varovasti tulee pyytämään rapsutuksia ja varovasti haluaa viereen pötköttelemään, ei hyppää itse sänkyyn eikä sohvalle. Se kyllä pystyy hyppäämään, olen nähnyt, kun se "salaa" käy katsastamassa parhaat paikat. Mutta kun tulen paikalle, se nopeasti hyppää pois.

Ruoka saa sen heräämään henkiin. Silloin tohistaan ja pöhistään kovasti 😊 Ahne on, ja kun herkkuja tarjoillaan, se yrittää ehtiä kaikkiin ekana, mutta ei ole härski ja varasta, vaan kuuntelee, kun sille sanotaan, ettei voi ottaa toisen suusta 😀 Hirmuisen hyvin kuuntelee ja hakee katsekontaktilla tukea kun haluaa tietää tekeekö oikein. En jaksa lakata kehumasta Mantaa, koska se nyt vaan on niin kiva tyttö!

Ulkoilu on alkanut sujumaan kivasti, paitsi ettei niillä kovilla pakkasilla oikein remmilenkille voinut lähteä, sillä nämä kaikki kärsivät voimakkaasti varpaiden / nivelten? palelusta. Kaksi omaa ei vielä viime talvena ollut moksiskaan -10 asteen pakkasista, vaan nyt ne alkavat ontumaan melkolailla heti. Samoin Manta, on vielä kovin herkkä tassuistaan. 

Olen pessyt Mantan nyt kolmesti, ja vasta kolmannen pesun jälkeen sen turkki tuli sileäksi ja kiiltäväksi. Samassa syssyssä leikattiin etukynnet, putsattiin korvat ja silmät sekä poimut. Niin nätisti antoi tehdä kaikki hoitotoimenpiteet, palkaksi piti vain saada vähän joka välissä superspecialherkkupaloja, eli itikkanameja! 

Manta tulee tarvitsemaan hyvin ymmärtäväisen kodin rauhalliselta alueelta, ja ehdottomasti itsevarman koirakaverin näyttämään mallia. Nyt kun sillä alkaa luottamus olemaan aika hyvin kohdillaan, voidaan ilmojen salliessa lähteä vaikkapa autoilemaan ja totuttelemaan siihen kulkumuotoon. 

Joulu tulla jollottaa ja vihdoin Manta saa viettää ensimmäisen oikean joulun kaikkine ihanine tuoksuineen, lahjoineen ja herkkuineen! Ja sen on Manta todellakin ansainnut. Ei enää pennuista huolehtimista, vaan nyt siitä itsestään huolehditaan ja sitä hemmotellaan 💖

Ihanaa Joulua kaikille!  💝🎅🎄💒

Manta ja Vili, mitä kuuluu?

Manta on ollut kotihoidossa pian yhden kuukauden.

Kovin nopsaa on tämä kuukausi mennyt! 

Manta on myös edistynyt hyvällä vauhdilla, edellisen postauksen remmiulkoilu menee nyt todella kivasti, autot ei enää jännitä samalla tavalla. Voidaan hyvin kulkea kävelytiellä, kun välissä on parin metrin viherkaistale. Hyvä vauhti päällänsä, hyvät hajut kirsussansa ja intokuola huulillaan menee tohottaa eteenpäin! Valjaiden pukeminen ei enää jännitä. Tokikaan ulos ei aina kehtaa asioitaan toimittaa, ne tehdään sitten kiireen vilkkaa kotipihaan kun tullaan sisälle takaisin. Edelleenkin sen mielestä on kiva, että pissipaikka on myös sisällä, mutta vähenemässä määrin se tätä mahdollisuutta käyttää.

Ilohepulit on joka päiväisiä, lähinnä juoksee ulkoota sisälle ihan 100 lasissa. Saattaapi siinä touhuissaan lasketella metalliverkkoaitaa päin 😀

Manta uskaltaa enenemässä määrin luottaa. Tulee pyytämään rapsutuksia, mutta tyyli on vielä niin hellyyttävä Anteeksiettäolenolemassa... voi pieni, olet hyvä noin, usko vain!  Vaikka siis pienihän Manta ei ole. Lähes 40cm taitaa säkäkorkeus nousta ja ruumiinrakenne on vankka, romuluinen, leveä ja syntyjään lihaksikas. Painoa en ole saanut punnittua, kun jostain syystä tästä taloudesta puuttuu se päivänpilaajavaaka 😅

Mantan kanssa menee siis todella kivasti ja onkin ihan mahdottoman suloinen ja rakastava tyttönen! 

Ja sitten Viliboi

Vili on sopeutunut oikein hyvin kotielämään. Se on edelleen täysin sisäsiisti syliä rakastava pieni ystävä. Eli paljonkaan ei ole kerrottavaa paitsi se, että koska luottaa jo olemiseensa niin alkaa se oikea Vili sieltä kurkkimaan. 

Uskaltaa murinalla kertoa, mistä ei tykkää. Vahtii pihaa kuin laumanvartija konsanaan. Kaikki liikehdintä täytyy ilmoittaa. Remmikävelyt sujuu hyvin, samoin pukeminen valjaisiin ja vaatteisiin, joita Vili tarvitseekin, on herkästi palelevaa sorttia. Palelu näkyy kivasti selässä pystyyn nousseilla karvoilla, ns menee kananlihalle. Ja pientä mustasukkaisuutta on ilmennyt myös esim sohvapaikoista. Saattaa nimittäin luulla, että sohva on varattu vain hänelle ja minulle. Silloin nostan sen, sanomatta mitään, lattialle. On hyvin oivaltanut, että se pörinä ei ollutkaan hyvä juttu. Eli siis on myös hyvin fiksu poika, hiffaa asioita, ei ole halua lähteä hoitsusta kovin pitkälle, sen verran epävarma kuitenkin vielä on. Tai ehkä ihan luonne. 

Kannattaa varmaan lukea griffonin kuvaus rotusivuilta, koska Vilissä griffonia melkovarmasti löytyy ihan reilustikin. 

Että semmoisia hoitokoirarintamalla tällä kertaa! Kuvia ja videoita seuraavaksi, sekalaisessa järjestyksessä 😊 

 

Csörike alias Manta ja yllätysnappula

 Manta on ollut nyt reilun viikon kotihoidossa. Alkuun se jännitti niin hirmuisesti kaikkea, telkkari oli se kaikista kauhein. Viikossa se on kuitenkin voittanut jännityksensä ja pelkonsa isoilta osin. Tietenkin tulee asioita, joita pelkää tai jännittää. Esimerkiksi tänään otin kukkaruukun hyllyltä ja olin viemässä suihkuteltavaksi, niin sepä oli melkein liian jännää! Mutta uskaltaa tulla haistelemaan ja siten ei tuo kukkapurkkikaan tuntunut enää jännältä 😊

Manta on melkein sisäsiisti. Sitä ei haittaa, vaikka pienen pissan lurauttaisi keittiöön alustan päälle, mutta se saattaa tehdä sen saman myös ulos, omalle pihalle. Pitää itse olla tarkkana, milloin sitä pissattaisi! Remmikävelyt on vielä aika jänniä. Autot on jänniä ja ohi kävelevät ihmiset myös. Koiria ei ole vielä osunut vastaan. Ulkona olemiseen Manta tarvitseekin aika paljon tukea.

Ihanasti se antaa hoitaa poimuja ja silmiä, antaa kosketella tassuja. Nämä kaikki sitä jännittää, mutta on uskaltautunut luottamaan. Nyt on pientä hepuliakin ollut näkösällä, saattaa rymistellä pihan perältä suoraan eteiseen, siinä kuulkaa tanner tömisee kun tuo vankkarakenteinen likka liikkuu! 😄
Kaikin puolin todella valloittava tapaus! Kerrassaan suloinen 💖

MUTTA  
kuinkas sitten kävikään!
Manta tuli siis hoitoon 28.10.-23 ja sitten torstaina 2.11.-23 tuli toinenkin hoitolainen, sillee aika nopsalla aikataululla.

Hän on Billy, suomalaisittain Vili.
Hyvin pieni (~ 25cm), todella hellyyttävä noin 2v kastroitu pikku-ukkeli 💓
Vili on aika valmis kotikoira, jännittää kyllä asioita, mutta luottaa ihmiseen hyvin nopeasti. Häntä ei haittaa syliin nostaminen, luulen, että sitä on edellisessä elämässään kannetukin paljon. Vili tulee hyvin toimeen koko hoitolaisporukan kanssa, on täysin sisäsiisti, nukkuu yönsä kuin lapsi hoitsun vieressä. Osaa matkustaa autossa nätisti. Ihan semmonen kotikoiranen, jolle ihminen on se tärkein.

Ja sitten kuvia!

                                    Kärpäsen metsästäjä

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

 

Näin, uusi blogi starttaa piakkoin. 

Tulossa ranskismixtyttönen, unkarilaisesta pentutehtaasta haettu niin monen muun kanssa.
Onneksi pääsivät pois.

Csörike on noin 5v narttu jolle elämä kotona on täysin uutta. Kaikki asiat, jotka on meille päivittäisiä, on sille täysin uutta ja ehkä pelottavaa. Imuri, astianpesukone, telkkari tietenkin... ei ole koskaan kävellyt remmissä eikä ole tottunut myöskään valjaisiin. Asiat on saanut toimittaa just sinne, missä tarve tuntuu. Liikunta on ollut vähissä, pentutehtaana sitä ei ole ollut lainkaan. Tokkopa on tottunut myöskään kosketteluun, paijaamiseen tai hellittelyyn.

Csöriken ura pentutehtaana on lopullisesti ohi!

Kuvat on otettu huhtikuussa unkarilaisesta turvapaikasta, jonne usein tuodaan kodittomia koiria. 
Csörike on ihan hämillään, peloissaan ja hukassa,  ovat varmaan olleet uudessa ympäristössään vain vähän aikaa. 

Tervetuloa Csörike, täällä me odotellaan jo kovasti! 

Elinan kuulumisia ja kotipäivitys!

No voi hyvänen aika sentään! Ihan täysin olen unohtanut päivittää parhaat uutiset, Elina on löytänyt oman kotinsa!! Ella muutti  16.9. ja hänellä on seuranaan 2 rescuetaustaista kaveria. Onnea onnea Elina matkaasi, paljon rakkautta ja läheisyyttä! <3

Elina on ollut kotihoidossa puolitoista kuukautta

Sen kanssa eläminen on ollut äärimmäisen helppoa. Ella on ihan täydellinen tyttö! 
Nyt se on jo tosi reipas ulkoilija, ei jännitä siellä tähän mennessä ainakaan mitään, ei autoja, mopoja, sauvakävelijöitä... mutta yksi "haaste" on; sen täytyy jäädä odottamaan kaukanakin näkyvää ihmistä, sillä se on potentiaalinen rapsuttaja!! :))

Kovasti Ellasta on tullut leikkisä, ja nyt kelpaa useampikin lelu. Etenkin yksi sellainen, jota toki voi riepottaa vain ihmisen läsnäollessa, sininen apina, josta kuuluu vaimea kikatus, kun osuu oikeaan paikkaan. Se aiheuttaa kyllä hurjat hepulit! 

Ja mitä tutummaksi tässä on tultu, sen enemmän Elina hakeutuu lähelle. Se sitten tykkää suukottelusta, jos laitat käden kasvojen eteen, niin sepä yrittää tassulla siirtää käden pois, jotta pääsee pussailemaan ihan keskelle naamaa <3 

Että en mä tässä nyt kummempia ala keksimään! Ella on hyvin mutkaton tyttö ja sen on helppo oppia asioita. Yhdellä sanalla; ihana! 

Muutama kuvakin löytyy

Pian on 1kk täynnä

Pian on täysi kuukausi täynnä Elinan (Ella) kotihoitoa

Ella on ihan täydellinen koira, ja ihmettelenkin suuresti, miten sitä ei ole jo varattu omaan kotiinsa! Ella on nuori, ehkä max 2v, on sterkattu, on sisäsiisti, on sosiaalinen erityisesti ihmisille mutta myös toisille koirille, ei ole säikähtänyt ulkona mitään. Ei turhia hauku, on fiksu ja hyvin motivoitavissa vaikka mihin! Lisäksi se rakastaa olla ihmisensä kainaloisena, suukottaa puhki. Koko on mitä mainioin, noin 30cm. Ei ole kuitenkaan mikään kukkakeppi, vaan vankkarakenteinen ja käy siis isommankin koiran kaveriksi.

Ellan ulkoilut alkaa sujumaan kivasti, ei enää tuumaile ja mieti, vaan menee nenä maassa ihan reippaasti. Yksin olemiset menee myös kivasti, on ollut nyt pari tuntia "yksin" kotona, lähinnä makoilee vaan. Vatsa tuntuu olevan terästä, söi sitten ruohoa tai ruokaa :D

Eli siis upeaa, hieno pieni koira! 

Se kovasti kaipaisi leikkikaveria, jonka kanssa painia ja juosta, hoitopaikan koirat on kaikki jo sitä ikäluokkaa, ettei riekkuminen suuremmalti kiinnosta. 

Eli tässä ei nyt kummoisia kuulumisia ollut, pelkkää kehumista, mutta kun ei muutakaan voi! 

Kuvia ja videoita 

Leikitään!

Leikitään taas!

Nyt on Ella oppinut leikkimään leluilla! 

Hienosti osaakin

Niin osaa hienosti rentoutua!

Nyt on lupa nauttia elämästä

Telkkari on edelleen vähän jännä, ja 
sille pitää välillä haukkua.
Eläinaiheiset ohjelmat erityisesti! :)

Elina

Pikku Elina tuli kotihoitoon 29.7.

Todella reipas pieni häslääjä, häslääminen on kuitenkin lähinnä stressireaktiota. Hyvin otti vastaan omat koirat, samoin he Elinan.

Lauantai meni söheltämisessä, Elina ei malttanut syödä eikä tehdä tarpeitaan. Mutta nautti suunnattomasti pehmeistä pedeistä sekä sohvasta. Yö meni hienosti nukkuen ja yön aikana oli tullut iso pissa keittiöön. Pakollinen suihkukin käytiin ja sain pestyä ihan vain pahimmat, se pisti kyllä harvinaisen hanakasti hanttiin :))

Sunnuntai oli selkeästi rauhallisempi päivä, mutta reilusti ylimääräistä härväämistä. Ulkona jännittää kovasti, metrin välein pitää istua miettimään. 
Leluista se ei vielä ymmärrä mitään ja myös oma piha pelottaa. Tulee kuitenkin terassille katselemaan. Häntä sillä heiluu ihan koko ajan, jopa säätiedotuksen lukijalle telkkarissa :)) Ja on kova tyttö pussaamaan, meinaa suukkoihin vallan hukkua!

Maanantai olikin sitten sellainen päivä, jolloin Elina sitten pystyi sammuilemaan pitkin päivää, ja tuli viereen päiväunille ja nukkui syvää unta. Alkaa stressi hieman helpottamaan! Ja aamulla löytyi taas askareet keittiöstä, tekee siis yhden ison pissan päivässä tällä hetkellä.

Kertakaikkisen suloinen ja niin kovasti rakastava tyttö! Ihan mahdottoman suloinen! Tästä joku saa kyllä sellaisen hiomattoman timantin että oksat pois!  

Elina on nyt ollut täällä vasta 3 päivää ja alkaa oppimaan jo meidän rutiinit. Fiksu mimmi. Päivittäin harjoitellaan ulkona olemista, sekä omalla pihalla että tien poskessa. 

Elina on varmasti hyvin nuori, sanoisin että ihan pentunen vasta.

Me palataan astialle, kunhan tässä nyt hetken otetaan iisisti ja harjoitellaan perusasioita hiljalleen.

Siiheksi voitte katsoa näitä suloisia kuvia hänestä!

Ensimmäinen tunti kotihoidossa! 

Tarhalla

Tarhalla

Tarhalla

Onnea elämääsi!

Niinhän siinä sitten kävi, että Lilleroinen löysi oman kotinsa!

Kauhee ikävähän sitä on, olihan Lilli mun ihan ikkari ainoa sylivauveli... hassuttelija, hömppä ja kullannuppu

Ihanaa, kun sain tutustua ja vaikuttaa elämääsi. Toivon Lillille kaikkea mahdollista hyvää elämään, tulet varmasti olemaan rakastettu pikkuputti.

Muutamia kuvia vielä ja sitten blogi taitaa jäädä kesätauolle

Lillikulta 💓 

Ei vanha aina jaksa lapsen kanssa...

Perusaamu, ei jaksa, ei.

Joskus tuntuu, että onko ne ihan fiksuja... 😅

Käytiin kylillä hulinoimassa, pisteet Lillille 10+

Lilli kehittyy leikkimestariksi

 Lillillä tulee kotihoitoa täyteen 2 kuukautta. Tuntuu, kuin se olisi vasta tullut, kun oikein miettii. Toisaalta se on kuin olisi aina tuossa ollut. Lilli on äärimmäisen helppo otus! 

Ja nyt kun se on oppinut leikkimään leluilla, niin on vielä viihdyttävämpi tyyppi kuin ennen :)
Hieman ovat Doritan kanssa tapailleet myös koiraleikkejä keskenään, mutta molemmat on vielä aika varovaisia. Joku päivä sitten kämppä räjähtää! 
Lisäksi possu on saanut kilpailijan, ihanan pallon! Lilli tykkää siitä, mutta se oli joka 5. minuutti sohvan alla, joten valitettavasti se joutui ulkolelun rooliin

Koska Lillillä on eroahdistusta, se on päässyt paljon mukaan, eli autoilu sujuu todella hienosti, on ihan rauhassa takapenkillä ja nukkuu. 

Lillin korvat käytiin huuhteluttamassa 19.5. ihan rauhoituksessa. Aika paljon vanhaa, kuivaa ja mustaa mömmöä sieltä lähti, samoin lähti huono hammas. Hammaskiveä tytöllä ei juurikaan ollut. Jotenkin tuon ell keikan jälkeen siitä tuli villimpi, hammas on varmaan vaivannut kuten myös korvat. Että vauhti vaan kiihtyy! Nyt se on myös kävelyllä paljon reippaampi ja kulkisi mielellään Doritan kanssa etulinjassa reippaasti, mutta nuo kaksi muuta ovat kuin kiviriipat; joka haju, käpy, oksa, kukka.... kaikki pitää huolella käydä läpi.
Lähistöllä on vanha hiekanottopaikka, jossa on ns. biitsihiekkaa, Lilli vallan meinas villiintyä siellä hepuloimaan. Pirskatti, kun remmi oli ihan liian lyhyt, pitää ottaa liina, ja mennä kokeilemaan, josko hepulit irtoaisi.

Muuten täällä ei ole normiarkea kummallisempaa, päiviä siivittää tärkeät rutiinit. Lilli tykkää makoilla terassilla aurinkoa ottamassa, välillä siirtyy varjoon ja sitten taas takaisin

Tässä taas kuvia ja muutama video, edellisessä postauksessahan on pitkästi kerrottu, millainen Lilli on ja millaiseen kotiin se voisi sopia, käy kurkkaa! 

Leikin opettelua

Leikkimaakari

Ruokaa!!!!

Ihan paras pallo

Ihan paras possu

Isosiskon kyljessä on ihana olla

Mielenkiintoinen ohjelma

Lillin ensimmäinen kuukausi

 Lilli (Lepi) on ollut kotihoidossa nyt kuukauden.

Ja mitäs kaikkea tähän kuukauteen kuului ja mitä Lilli on sinä aikana tehnyt / oppinut

Laitetaan ihan listaan pääasioita
*Sisäsiisti on
*Ei hauku juuri milloinkaan, ja jos haukkuu, ääni on suorastaan miellyttävä :)
*Antaa hoitaa silmänsä, korvansa, kyntensä
*Tulee hienosti toimeen toisten koirien kanssa
*Kävelee kauniisti hihnassa, uusilla reiteillä arastelee. Ja koska sen liikunta elämänsä ajalta on jotakuinkin nolla, pitää muistaa, ettei se voi heti lähteä monen km lenkille, vaan kuntoa täytyy hiljalleen nostaa.
*RAKASTAA kaikkia ihmisiä! 
*On rauhallinen kotona, osaa ottaa päikkärit possuleikkien välillä
*Hienosti oppinut hoitoperheen rutiinit, eikä esim kokoajan kulje hoitsun perässä vaan mieluummin jää pötköttelemään petiin
*Perusranskalaisen tapaan peloton, rohkea ja utelias. Jos säikähtää (täällä tapahtunut vain kerran alussa) niin kääntyy heti katsomaan, mikä se oli.
*Matkustaa autossa hienosti!

Sitten listataan, missä olis vielä harjoiteltavaa
*Yksinolot. Lillillä on eroahdistusta, joka näkyy mm roskisten levittämisellä. Toki nyt on yritetty sulkea ovi niin, ettei sinne pääse, mutta Lilli on yllättävän kekseliäs! 
*Hiukan saattaa näkyä mustasukkaisuutta, etenkin jos tilanteeseen liittyy syötävä.
*Ymmärrettävistä syistä sillä on selkärangassa ruoan etsiminen, se on välillä jopa ihan hysteerinen, kun etsii mahdollisia löytymättömiä nameja. Harvemmin on ihmisen seurasta mustis, jos on, niin se on vain sellaista kauemmas häätämistä ilman agressiota.

No sitten niitä muita juttuja
*Vatsa ollut alusta saakka enemmän tai vähemmän sotkussa. Parempaan päin kokoajan ja paino on noususuuntaista. Tullessaan painoi 7,9kg ja viime viikolla 8,4kg
*Hieman vieläkin laskeutuu maahan, jos kumartuu ylhäältä käsin rapsuttamaan
*Herkkä jos korottaa edes hieman ääntään, menee matalaksi :( 

Millainen koti olis Lillille hakusessa?
*Koti, jossa ei tarvitse olla yksin ja jossa sitoudutaan treenaamaan yksin olemista ihan vartista eteenpäin.
*Kokemusta ranskiksista. 
*Kotona voisi olla koirakaveri, enemmän Lilli tykkää kyl ihmisistä, mutta koirakaveri on hyvä tuki ja turva. Se hakeutuu kuitenkin aika usein  hoitokoirien lähelle, vaikkei muuten hengaile kavereittensa kanssa.
Toisen ranskalaisen kanssa se intoutui ihan eri tavalla kun hoitopaikan koirien kanssa.
*Koti voi olla kerrostalo, rivari tai ok, kaikki käy, se ei reagoi ulkopuolelta tuleviin ääniin

Ja sitten vielä niitä toisia muita juttuja
*Aivan ihana, kepposteleva kakara! Tykkää olla ihmisen kyljessä rapsuteltavana. 

Kauheesti tuli nyt tekstiä, mutta Lillistä voisi kirjoittaa vaikka pienen kirjan, se on niin valloittava tyttönen <3

Mutta sitten kuvia! 

Hupsista!