Kovin vähän alkaa olemaan mitään kirjoiteltavaa, koska elämä Sallyn, melkolailla mieluummin Muumimamman kanssa on niin normaalia ja helppoa. Meillä eletään ihan normaalia koiraperheen arkea, ei mitään kummallisuuksia.
Hienosti Muumi on oppinut, missä järjestyksessä ruokakipot jaetaan ja kyllä se siinä jokaisen kipolla käy katsastamassa, muttei aio käydä toisten kippojen kimppuun, vaan osaa odottaa omaansa. Ja sitten rekkarouva syökin oman annoksensa, sen suuren, hyvällä ruokahalulla, reippaasti muttei hotkien.
Ihan muutamia päiviä sitten se ensimmäisen kerran pölläytti nurmikkoa kyykyltä noustessaan. Tämä on ihan uusi juttu, jota se silloin tällöin on tehnyt.
Lisäksi Muumi on muutamia kertoja illalla nukkumaan mennessämme kiehnännyt kyljessä kiinni ja käännähtänyt selälleen ja jäänyt siihen nauttimaan masurapsuista :)
Kaikki tällaiset muutokset käytöksessä kertoo sen rentoutuvan ja uskaltavan olla kuten hyvältä tuntuu! Muumi on käynyt Kuinka tulla kotikoiraksi -pikakurssin, se kävi sen pikavauhtia. Ja hyvin kävikin. On nopea oppimaan. Hyvä oppilas!
Viime aikoina ei ole paljon tuhojakaan tehty, joku lelukori taisi mennä hammastikuiksi, mutta sepä oli niin pieni juttu, että vähän pöhköä kai edes mainita asiasta.
Ei meillä nyt muuta. Lunta odotellessa. Jos se sais aikaan jonkun ihanan lumihepulin. Ehkä ei, koska Muumi on niin tasainen luonteeltaan. Ottaa elämän sellaisena kuin se tarjoillaan.
Mutta parit unettavat kuvat kuitenkin. Olis kiva jos olis ylimääräinen pari käsiä tuolla ulkoillessa, nyt on aika haastavaa ottaa kuvia, kun on käsi täynnä eri suuntiin lähteviä remmejä! :D
Nukkuminen on ihanaa... Kaveriporukassa vieläkin parempaa! |
Syysaurinkoa ottamassa |
Muumi osaa olla myös itsekseen, se hakeutuu usein pikkumakkarin sohvalle, vaikka me muut ollaan olkkarissa |
Imuripakolaiset |
Kylässä kävi 3v poika, joka oli dinosaurus. Dinon karjahtelut järkyttivät aluksi herkkiä pieniä koiria... piti perustaa Hämmästyneiden Koirien Klubi, eli HKK |
Tässä on hyvä... |