Ihan putkeen ei ole Sallyn kanssa mennyt. Sally stressaa ilmeisesti sisällä olemista kovastikin. Miettikääs, kaikki koirat eivät ole koskaan olleet sisätiloissa, kotona. Sally kuulunee varmaankin niihin. Ensimmäiset vuodet ennen tarhaa ajokoiratyyppiset koirat on olleet todennäköisesti jossain pihan perällä odottamassa seuraavaa metsästystapahtumaa. Ja sieltä mutkan kautta tarhaolosuhteisiin. Ei siinä missään kohtaa ole kodin lämpöä varmastikaan koettu!
Ensimmäiset päivät oli pahimmat, se oli todella levoton, juoksi ympäriinsä, välillä haukkuen, läähätti kovasti ja vapisi ja tärisi. Ei syönyt eikä juonut. Hoitomamma oli jo todella huolissaan.
Sunnuntaina se otti ensimmäisen kerran itse kiposta vettä ja siitä eteenpäin juomahommat on hoituneet. Maanantaina hoitomamma haki lohi-mahapullia sekä Pirkan broileripullia, koska pakkohan sen on jotain syödä, ei voi muuten edistyä jos kroppa voi huonosti. Nämäpä kelpasi mummille hyvin ja se luojan kiitos söi! Samoin tänäaamuna! Iso kivi vierähti hartioilta.
Yhä se stressaa sisällä, mutta nyt on havaittavissa edistystä, koska se menee oma-aloitteisesti jonnekin lepäilemään. Samoin päivän rutiinit alkaa olemaan sille jo tuttua (näin nopeasti!) eli enää se ei herää yöllä juoksemaan ja haukkumaan, ollaan saatu nukkua rauhassa :)
Meillä on käytössä nyt kaikki mahdollinen apu (kait) mitä kotoota voi löytyä; Thundershirt, vuohenjuuri-valerianaa, melatoniinia sekä Adaptilpanta.
Mä uskon, että mummista kuoriutuu pikkuhiljaa aivan täydellinen kotikoira, matkaa on vielä pikkuisen edessä, mutta kyllä se maaliviiva siellä häämöttää!
Mummihan tykkää läheisyydestä, antaa mielellään suukkoja ja häntä heiluu iloisesti kokoajan.
Olemme harjoitelleet myös yksin olemista, jonkun haukkupätkän se täräytti kahden yksinolotunnin aikana, mutta muutoin näytti rauhalliselta. Toki kuonosuunta oli kokoajan eteiseen :)
Sisäsiisteydestä, koska se aina kiinnostaa kaikkia, Sally on pääasiassa tehnyt asiansa ulos. Joka on mielestäni hirveän hieno saavutus ottaen huomioon sen stressin määrän! Eli kyllä mä voin melkein vannoa, että kun saadaan stressitasot kohdilleen, asiat hoituu ainoastaan ulos.
Millainen olisi Sallyn oma koti?
No nyt näyttää siltä, että Sally rakastaa ulkona olemista, joten sellainen koti, jossa ollaan paljon ulkona tai olisi turvallinen aidattu alue, jossa Sally voisi tarkkailla ympäristöään ja miettiä elämänsä kulkua. Kodissa voi olla koirakaveri, joka antaa Sallyn olla rauhassa, se on jo ikäinen, ei se jaksa innostua tohinoista, ainakaan vielä. Voihan se olla, että puolen vuoden kuluttua tilanne on jo toinen ja mummista sukeutuu kepposteleva ja ehkä leikkisäkin likka!
Sallyhan ei ole laisinkaan mikään hidas 10v mummokoira, se on reipas ja haluaa touhottaa mukana.
Kodissa voi olla kissa. Sally ei moisesta välitä yhtään. Isommat lapset (+10v) on Sallyn mielestä ihan kivoja, koululaistytöt välillä ehättävät Sallya paijailemaan :)
Sally ei pelkää mieshenkilöitä, ei ole kavahtanut ohi suhahtavia pyöriä eikä mopoja.
Me mennään huomenna Sallyn kanssa Senioritarkastukseen Evidensiaan. Katsotaan, mitä eläinlääkäritäti Sallysta sanoo. Jos me saataisiin jotain stressiä lieventävää?
Raportoin sitten huomenna tästä käynnistä. Nyt me jatketaan tiistaipäivää, koirat nukkuu, jokainen ja niin nukkuu kissakin (joka ei liene yllätys, kissat...)
Kuvissa on lähinnä pötköttelevä mummi. Sillä on varmasti vielä univelkoja maksettavanaan, stressi vähän hidastaa prosessia.
Mä haluaisin tässä kohtaa antaa isot kiitokseni Kyproskoirat ry:lle. He ovat olleet aktiivisesti mukana mummin ongelmien kanssa, kiitokset myös Reetalle Thundershirtistä. Mipa ja Pia antoivat hyviä vinkkejä myös! Kiitos! <3
Video reippaasta mummista päiväkävelyllä TÄSSÄ