Sally-mummo saapui perjantaina puolen päivän aikaan. Se oli kovin malttamaton boxissa ja olisi halunnut sieltä pois ihan heti. Kun boxin ovi avautui, sieltä punki utelias koira. Sally oli tosi reipas kentällä eikä matka parkkihallilekaan mennyt hassummin. Hoitomamma otti tytön syliin ja asetti takapenkille turvavöihin. Matkan ajan Sally oli nätisti ja nojaili selkänojaan.
Kotona otettiin hoitomamman koirat ulos, ja silloin Sallya kyllä jännitti. Pyörittiin kuitenkin pihapiirissä hetken ja mentiin sisälle. Sally näytteli purukalustoa kun niin jännitti. Se oli kovin levoton, hyppi ikkunoita vasten aivan kuin halutakseen ulos. Pitää muistaa, ettei Sally ole vissiin koskaan ollut kotona, sisätiloissa.
Mutta tiettekö. Päikkärit pelastaa aina kaiken, niin nytkin. Mentiin kaikki makkariin, hoitomamman omat koirat asettuivat tapansa mukaan pitkin mamman kylkeä, Sally hetken juoksenteli ympäri ja tutkaili, mutta löysi sitten itselleen sopivan pedin, huokaisi ja nukahti. Ja kuorsasi. :) Ja siinä se nukkui monta tuntia yhtäsoittoa. Tätä kirjoittaessani nukkuu edelleen. Hyvä niin, kerää voimia, nukkuu univelkoja ja päivän jännityksiä pois!
Ensivaikutelmaltaan se ei ole mikään köpöttävä ja höpsähtänyt mummo, ehei, sillä näyttää olevan virtaa rutkasti. Laitoin portin olohuoneen ja eteisen-pikkumakkarin-keittiön väliin että voitais nukkuu ne päikkärit paremmin, mutta tyttö pomppasi portin yli kevyesti kuin höyhen ilman vauhdin ottoa... voi hurja, millainen elohiiri siitä tulee, kunhan tottuu oloonsa, nukkuu tarpeeksi ja kerää voimia!
Katsotaan miten yhteiset kävelyretket alkaa sitten sujumaan tän muutenkin epätahtisen lauman kanssa, voi olla välillä sormi suussa ja jalat twistillä... :D
Illan suunnitelmat on saada Sally syömään (päivemmälle ei malttanut), käydä iltakävelyllä ja... sitten me mennään Sallyn kanssa suihkuun! Pestään kaikki tarhasotkut pois sen iholta! Milloinkohan se viimeksi on käynyt pesulla... ;) Katellaan kuin meidän käy.
Kaikkiaan Sally vaikuttaa olevan tosi normaali koira, mikä minusta on niin ihanan ihmeellistä kun se on ollut niin järkyttävän kauan tarhalla... Se tulee rohkeasti ihmisen luokse ottamaan rapsutuksia, ei väistele kättä eikä pelännyt mieshenkilöä. Eli tästä on hyvä jatkaa hyvin alkanutta kotikoiran uraa!
Muutama kuvatus päivältä
 |
| Tässä mä olen, valmiina uuteen elämään! |
 |
| Moi. Aika söpö, vai mitä! |
 |
| Ulos. Pääseekö tästä ulos?? |
 |
| Tukka hyvin, kaikki hyvin... nättihän se todellakin on! |
 |
| Tästä mä sitten ponkasin kevyesti yli että heilahti! |
 |
| Ja tänne päädyin... eteiseen. Yksin. Hmmm kuinka hyvä idea? |
 |
| Löytyi ihan kiva ja pehmeä peti. Vielä jännittää. |
 |
| Sitten se tuli, Nukkumatti. Zzzz... |
