Paras joululahja

Keirasta on tullut todella hieno ja ihana perhekoira. Se lötköilee rentona, ei pahemmin pummaile, ulkoilee mielellään säässä kuin säässä, ei kisko remmissä, ei rähise... tykkää olla lähellä, osaa olla yksin kotona, ei hauku - ei sitten niin millään :) En nyt keksi siitä mitään muuta "huonoa" puolta, kuin että se remmissä käveleminen on hiukan haastavaa, taluttajalle. Koska Keira kävelee ihan jalan vieressä...! <3 :D

Mahtava tyttö, niin kiltti ja lempeä. Hyväntahtoinen. Iloinen.
Mutta meidän yhteinen taival on päättymässä ja Keiralle on löytynyt loppuelämänsä ikioma koti!
Hirmuisen haikeaa. Vähän vaikeaa... onneksi se ei muuta hoitomammasta kovinkaan pitkälle, ehkä sitten kotiutumisen jälkeen voimme tavata!

Keira sai joululahjoista parhaan, oman kodin, ja muuttaa omaan kotiinsa ihan joulun korvilla! 

Vielä en aio heippailla, sillä likka on ilonamme vielä jonkun hetken!
Me käydään vielä toistamiseenkin tutustumassa uuteen kotiin ennen muuttoa, niin tulee paikka Keiralle tutuksi ja muuttaminen hieman helpommaksi.

Muutaman kuvatuksen taas välillä!

Olipa kerran lunta

Kissa näytti parhaat makoilupaikat

Vähän jännitti, kun itse Elvis hyppäsi viereen...! 

Huikean suloinen tyyppi!

Innokkaana odottaa ulospääsyä

Hei, me kokataan!!

Täydellisyyttä hipoen

Neljä viikkoa takana ja pian kuukausi Suomessa.
Keiran kanssa on mennyt todella hienosti, se on ihan mahtava ja suloinen pieni tyttö!!

Se on jo reipas liikkumaan ulkona, tänään ylitettiin yksi jännitävä asia, jota ollaan tähän asti vain käyty kurkkimassa, eli kehä II ylitys! Kahdesti! Hirvittävä meteli sieltä lähti, autoja viuhui sillan alla molempiin suuntiin, mutta me mentiin siitä yli kuin vanhat tekijät! Ja tämä avasi meille ihan uudet huudit ja sinne tietty mentiin tutustumaan. Keira meni todella reippaasti, vaikkei siellä suunnilla olla ennen oltukaan. Mahtavuutta :)

Muuten kotielämä menee painollaan, ulkona zoomataan pupuja ja aina välillä pitää edelleen pysähtyä tiettyihin paikkoihin odottelemaan, josko pupujussukat pumpsahtaisivat pusikosta :D

Juuri tuossa mietin, että Keira hipoo täydellisyyttä; se on sisäsiisti, hiljainen, osaa olla yksin kotona, OK kissan kanssa, kävelee nätisti remmissä... mitähän muuta vastikään Suomeen tulleelta tarhakoiralta oikein voisikaan pyytää!! Yleensä paljon vähemmän, sillä Keiralla ei näyttäisi olevan pelkoja ihmistenkään suhteen, edes miehiä kohtaan. Lapsia Keira ei kyllä ole tavannut, mutta en millään jaksa uskoa, että se niistä välittäisi kummemmin. Ja kaiken tämän lisäksi se on kaunis ja erittäin kompaktin kokoinen pikkulikka.

Me jatketaan kotoilua täällä, alamme jossain vaiheessa harjoittelemaan myös autoilua, niin näkee miten se siihen suhtautuu. Lentokentältä kotiin se ainakin vain istui ja katseli ikkunasta ulos, ei näyttänyt pahoinvoivalta. Siitä sitten ehkä seuraavassa päivityksessä :)


Kuvia tietenkin!

Jotain jekkua mielessä??

Kahden kerroksen väkeä

Viikonlopun ihanuutta, kaikki yhdessä päikkäreillä!

Kissa kertoi  olohuoneen parhaan paikan, sohvan selkänojan!

Jotkut ovat innokkaampia ulos kuin toiset...

Pupuu!! Pupujussukkaaa!! Tiedän että olet siellä jossain, tule vain rohkeasti..!

Keira nauttii läheisyydestä, se tulee puolittain syliin sohvalla

Tähän mahtuisi vielä yksi suhteellisen pieni kaveri, anyone??

2 viikkoa

Keira tuli Suomeen kaksi viikkoa sitten.
Alkuun se oli hyvin hämmentynyt kaikesta, nykyään se on ihan samanlainen nautiskelija ja sohvaperuna kuin nuo omatkin koirat :)

Keira osaa olla rennosti kotona, se osaa olla myös yksin työpäivien aikana. Ei hauku, itke eikä yleensä tee pahojaan. Se pureksii pahveja innolla, joita jätän työpäivien ajaksi sille puuhailtavaksi.
Videolta katsoin, että ensimmäisen 6h aikana ruudulla ei näkynyt Keiraa lainkaan. Sitten se kävi portilla venyttelemässä, meni pilkkomaan pahvia, kieri pedillä ja hävisi taas kuvaruudusta! Mahtavaa!
Keira tykkää myös olla ihmisen lähellä, se suukottelee käsiä ja joskus jopa poskea. Se ei seuraa minua joka paikkaan, kuten nuo omat... :D

Ulkoilu on sille vielä jännittävää, ehkä eniten siksi, että siellä saattaa törmätä pupujussukkaan. Keirasta kehkeytyy silloin suuri metsästäjä. Ja välillä täytyy pitää tuumaustauko, paikassa jossa on joskus nähty pupu. Jos oikein tuijottaa, sepä saattaa pumpsahtaa samaan paikkaan uudelleen!!

Keira kävelee kauniisti remmissä, ihan jalan vieressä. Pitää itse olla tarkkana, ettei astu sen varpaille. Kiskoo vasta sitten, kun on nähnyt välipalaa loikkivan jossain. Mutta vaikka Keira innostuu pupuista, niin se on silti läsnä eikä mene överiksi ja rempomiseksi.

On edelleen täysin sisäsiisti. Odottaa kauniisti ruokaa, ei hotki eikä mene muiden kipoille. Enkä ole vieläkään kuullut siitä minkäänlaista ääntä kuorsaamisen lisäksi. Eiku huijasin, vinkasihan se kerran innoissaan, kun näki pupun ihan muutaman metrin päässä. Mutta en ole kuullut sen haukkuvan kertaakaan.

Keiran kanssa menee siis älyttömän hyvin! Se on hellä, eritoten kiltti ja hyväntahtoinen, suloinen ja ihana pieni koiruus <3

Tässä muutama video teille katsottavaksi!
Keira hyörii ja pyörii
Keira ja Dorita harjoittelevat leikkimistä
Keira, peltojen sankari

Suloinen ja ihana!

Koko jengi päikkäreillä

Apua, mikä kaunotar!

Melko rentona :)

Rapsutukset on ihan parhaita

Petitaidetta

Keira otti haltuun pyörivän ja keikkuvan nojatuolin

 

 

 

Pari päivää takana

Keira on ollut nyt muutaman päivän kotihoidossa.
Hurjasti on tyttönen edistynyt. On melko rento ja vapautunut sisällä, ulkona vielä jännittää jonkin verran. Välillä on pakko pysähtyä ja katsella ympärilleen kuin miettien, että missä lämpö ja aurinko.. :D
Kävelee todella nätisti remmissä, tarvitsee ehkä pienen veturin, joka kulkee edellä, niin tulee hyvin siinä peesissä mukana. Hitaamman koiran kanssa jää jumittelemaan ja himmailemaan.
Sillä on hauska ominaisuus, se kun löytää jonkun kivan hajun, sen häntä alkaa vispaamaan ja rallattelemaan :)
En ole vielä oikein saanut selville, paleleeko Keira ulkona, vaiko jännittää, kun tärrää aina, kun joudumme hetkeksi pysähtymään, vaiko ehkä molempia?

Keira tykkää pienistä purutikuista, välillä leikkii pienellä pyöreällä pehmolelulla, kirputtelee tyynyjä ja muita tekstiileitä. Dorita yrittää välillä innostaa sitä leikkimään, Keiran selkeästi tekisi mieli, mutta ihan vielä ei uskaltaudu niin hurjiin juttuihin

Luonteeltaan se on todella hellä ja hyväntuulinen, tykkää pusutella käsiä ja leikkiä käsien kanssa hammastellen, osaa sen leikin tosi hyvin, ei satu  yhtään.

En ole kuullut siltä muunlaisia ääniä, kuin unissaan puhistelu, ei nyt vaikuttaisi olevan haukkuherkkä ollenkaan.
Sisäsiisti on eikä vaikuttaisi olevan taipumusta eroahdistukseen. Ollaan lyhyitä aikoja harjoiteltu yksin olemista, torstaina on sitten tosikoitoksen paikka, kun kotihoitajan täytyy mennä töihin. Laitan videoinnin päälle, niin siitä näkee ja kuulee, mitä täällä päiväaikaan tapahtuu. Veikkaan ja toivon, että nukkuvat kaikki kaikessa rauhassa.

Vatsa on ollut kunnossa ja tyttö syö hyvin. Se odottaa rauhassa ruokaansa ja syö maltillisesti, ei hotki.

Tässä on käynyt muutama vieraskin, Keira tulee reippaasti nuuskimaan ja ottaa rapsuja vastaan. Ja menee sitten lähistölle pötköttelemään. Reipas!

Hömpöttelyvideo

Muutamat kuvat taas

Dorita & Keira

Sohvaperuna

Hyvin voi nukkua, vaikka kissa on ihan vieressä

Ulkoilua Bean kanssa, puskat kiinnostaa kovin

Kokeilussa sängyn jalkopää, ihan hyvä, mutta sohva ja oma rauha parempi

         

Keiran ensimmäinen vuorokausi

Keira saapui lauantaina, noin klo 17 tai jotain, saimme koirat ulos boxeista. Keira oli reipas, joskin kovin hämillään. Tietenkin. Olihan tapahtunut paljon, kaikki tuttu ja turvallinen jäi Espanjaan.

Matka parkkihalliin oli luvattoman pitkä, ja pääasiassa likkaa piti kantaa, sen verran oli jänskää. Painaa muuten varmaan lähemmäks 15 kg :D

Kotona ne perinteiset koiriin tutustumiset ulkona ja sitten sisälle. Keira parkkeerasi itsensä eteiseen. Ei kelvannut peti eikä pyyhe eikä myöskään fleece. Siinä se olla nakotti välioveen nojaillen. Koko illan. Ruoka kyllä maistui, ulos ei olis sitten niin millään. Siellä vaan seisoi ja tärräsi jänskää. Ei tullut pissaa sisään eikä ulos. Yönsä nukkui ilmeisesti ihan rauhallisesti, eteisessä, meni sentään fleecen päälle :) Eteisessä tietenkin, koska siitä oli tullut Keiran turvapaikka, ei ollut tarve käydä muualla..

Aamulla taas harjoiteltiin ulkona olemista, ei onnistunut ekalla eikä tokalla, mutta kolmannella tulikin sitten jo pitkä pissa ja kakkoset kans, jee! Tosin mun piti kantaa Keira sellaiseen paikkaan, johon omat koirat tekee asiansa, toivoin hyviä ja kannustavia hajuja, ilmeisen onnistuneesti. Aamuruoka maistui taas hyvin.
Kello hurahti reilusti yli puolen päivän, kun tapahtui läpimurto. Hömpsöttelin Doritan kanssa olohuoneessa, sohvalla istuen, niin Keira päätti, että niin kivalta näytti, tahtois mukaan! Ja niin se oli tuli olohuoneeseen! Ja tuli pyytämään minulta rapsutuksia, ja sain tuhannen käsipusua, apua, meinas sydän sulaa... <3 Ja eipä mennyt kuin hetki, niin se olikin vieressäni sohvalla istumassa ja hetken päästä makoilemassa.

Jännittää sitä vielä kaikki kovin, siitä tulee ns hidas, kun on jännää. Liikkuu hitaasti, ottaa herkut hitaasti ja ylivarovaisesti. Mutta nyt se ei ole enää yksikseen eteisessä, vaan täällä meidän muiden joukkossa olohuoneessa! Katsotaan, miten ensi yö ratkeaa, uskaltaako makkariin, sillä siellä se kävi ovenraossa vain kurkkimassa.

Ensimmäinen yksinoloharjoituskin on tehty, koska unohdin eilen ostaa margariinia kaupasta, mentävä oli tänään. Olin pois noin 20 minuuttia ja täällä odotteli ihan rauhallisen oloista porukkaa.

Eli kaikkiaan täällä on ensimmäinen vuorokausi mennyt tosi hyvin. Ulkoilua pitää vielä harjoitella, koska se on tosi jännää, ei oikein pysty liikkumaan ei.. ja rehellisyyden nimissä, ei tuo ilma kannusta meitä supisuomalaisiakaan ulkoilemaan, jäätävää vettä sataa kokoajan ja tuulee niin että silmistä valuu vesi...

Mutta huomenna taas uusi päivä, ja uudet kujeet, uusia uskaltamisia ja ulkoiluharjoituksia.
Keira on erittäin hellyyttävä ja suloinen koira, oikein sydämessä tuntuu hellältä, kun se tulee pyytämään rapsutuksia, niin varoen, aivan kuin olisi epävarma, onko se ansainnut hellyyttä... voi pieni ihana <3

Ja tietenkin kuvia!

Ensimmäinen tunti kotihoitopaikassa...

Pieni nyytti eteisessä

Ruoka maistuu

Hyvin huolestuneen näköinen tulopäivänä

Tämän verran uskalsi olohuoneeseen

Sunnuntaina tuli jo pyytämään rapsutuksia

Sohvalla istumassa

Sohvalla makoilemassa

Olohuoneen lattialla pötköttelemässä

Kun kukaan ei nähnyt, niin vähän jo lelulla piti kokeilla leikkiä!

Keira

Aika istua blogin äärelle taas :)
Lauantaina 26.10.-19 on tulossa suloinen Keira-tyttönen kotihoitoon!

Keira on noin 2 vuotias ja noin 45 cm korkea leikattu narttu.
Se on hieman ujo, mutta ilmeisen utelias luonteeltaan. Hirveästi muuta tyttösestä en tällä  hetkellä osaa kertoa, mutta lauantain jälkeen blogi taas laulaa ja kertoo, millainen likka sieltä oikein on tullut!

Tässä pari kuvaa ja aivan ihanan hellyyttävä video, jossa sitä jännittää, mutta ilo meinaa päästä karkaamaan, vaikkei ihan uskaltaisikaan <3 Kertakaikkiaan ihana video!!

Voihan kieli!!

Näenkö vienon hymyn..?

 

Tyyliä arkeen!

Ihana VIDEO

7 viikkoa tasan

Pitkästä aikaa blogin äärellä.
Aika paljon kivoja juttuja tapahtunut, Cristal on nykyään ihan mahdottoman reipas tyttö.
Vanhoja juttuja on selätetty ja uusia harjoiteltavia asioita tullut tilalle, mutta tyttö on niin fiksu ja jaksaa kuunnella, niistä päästään kaikesta varmasti yli nopeastikin.

Ja kun oli kulunut ihan tasan 7 viikkoa siitä, kun Cristal tuli Suomeen, se sai itselleen ikioman, loppuelämänsä kodin! Ihanaa ja mahtavaa!!
Tokihan meillä tulee sitä ikävä, etenkin Doritalla, jonka mielestä Cristal oli ihan paras pikkusisko ikinä.
Tämä huusholli hiljenee taas Cristalin lähdön myötä, vanhoihin tylsiin uomiinsa.

Toivotan Cristalille mitä ihaninta elämää täynnä rakkautta. Olet <3

Tässä muikkarina pari kuvaa tarha-ajalta. Miten nopeasti tämä maansa myynyt pikkulikka nousi oman elämänsä Cristaliksi!!

Lisää kuvateksti

 

Taitavaa

Pian on kokonainen kuukausi takana, kun Cristal tuli Suomeen.
Aluksi kaikki oli hurjan jännittävää ja jopa pelottavaa.

Mitä nykyään sitten?
Tässäpä missä se on jo taitava tai melkein taitava :)

Cristal on leikkisä, ihana pieni leikkijä, todella taitava
Se osaa kuitenkin rauhoittua pötköttelemään eikä ole Duracell-pupu
Osaa olla työpäivän kotona eikä ole tehnyt tuhoja
Cristal tarjoaa etutassuaan valjaisiin, kun olemme menossa ulos,
ulkona se on jo kovasti reipas, nuuskii antaumuksella eikä välitä ohi suhahtalevista pyöristä, autoista tai mopoista. Vastaantulevat ihmiset saattavat jännittää, mielialasta riippuen, samoin toiset koirat.
Tulee kivasti luokse myös ulkona kutsuttaessa. Se saattaa napata kaarnan tai kuivan lehden ja heitellä sitä, juosta perään ja heittää uudelleen.
Ja Cristal on hyvä tyttö syömään:)) Sen vatsa on ollut kunnossa, ei tunnu olevan herkkämahainen
Kynnet saa leikattua hienosti, tyttö kääntyy selälleen ja nauttii mani- ja pedikyyristään
Tyttö nukkuu yönsä lapsen lailla, hyvin ja sikeästi.

Ja mitä me vielä harjoitellaan
Hyppiminen. Cristal innostuu nuoren koiran tavoin kaikenlaisesta actionista ja silloin siitä tulee pomppupallo. Varsinkin ruoan laittaminen saa sen pomppimaan superpallon tavoin. Sitä  harjoitellaan.
Ulkona ne vastaan tulevat ihmiset ja toiset koirat. Täällä seudulla se on haastavaa siksi, että täällä tulee niin vähän vastaantulijoita.
Sisäsiisteyttä harjoitellaan myös.
Harjoitellaan, ettei tarvitse reagoida ulkoota kuuluviin ääniin. Siinä on vähän vahtikoiran vikaa :)

Tästä näkee selkeästi, kumpi lista on pitempi, no tietenkin se taitavan koiran lista!
Valmis! Nyt vain odotellaan sitä Cristalin ikiomaa, maailman parasta loppuelämän kotia!! :)

Painitaan!!

Maailman söpöin??!!

Jalan vieressä on hyvä pötkötellä

Pelitauko

Zzzz.... Zzzzzz....

Kissa on ihan jees

Penni ajatuksista...