Minttu on edistynyt huikeasti vain 3. viikossa! Piti ihan kalenterista katsoa, että vainko 3 viikkoa, kyllä!
Minttu ei ole oikeastaan enää ollenkaan sängyn alla. Vielä ihan varmuuden vuoksi kuitenkin talutin kaulassaan, mutta pian senkin voi ottaa pois, koska tulee mielellään ulos. Jotkut päivät kuitenkin on sellaisia, että jostain syystä jännittää enemmän, ja sängyn alla on turvallisempaa. Vaikka kaikki tehdään rutiininomaisesti samalla lailla joka kerta. Valjaat on olleet jo pois sisäkäytöstä jonkin aikaa, on Mintullakin kivampi olla :)
Ulkona ollaan nähty kauempaa ihmisiä, fillaristeja sekä jopa jokunen mopokin. Ne saavat Mintussa aikaan ison jännän. Jonain päivänä niitä pystyy katsomaan melko rauhallisesti, toisena päivänä suunta olisi vaan kotiin ja vikkelästi. Tässä asiassa Minttu tarvii vielä paljon rohkaistumista mutta myös remmin toisessa päässä rauhallisuutta, eikä saa mennä siihen paniikkiin mukaan. Jos näyttää siltä, että nyt on syntymässä paniikki, lähdetään sitten vaan ihan rauhallisesti puhumatta mitään, kävelemään toiseen suuntaan, ei välttämättä edes kotiin päin. Aina se on rauhoittunut jonkin matkan päässä.
Kohtaamisepisodin jälkeen Minttu epäröi seuraavaa ulkoilukertaa, jos siellä vaikka onkin joku jännittävä liikkuva osa.. mutta kyllä mä uskon, että kun reipastumisvauhti on ollut tähän asti huikeaa, niin tämäkin asia lutviutuu ajan ja luottamuksen kanssa! Vaan ei sitä ole tarvinnut ulos pakottaa, on tullut ihan itse ovesta ulos :))
Mintulla on hauskoja juttuja, ihan Mintun omia :) Ulkona se on löytänyt useammankin kerran lasten pudottamia hanskoja, se ensin haistelee ne tarkkaan, ja sitten nappaa suuhunsa ja kävelee melkolailla pollean näköisenä, kunnes päättää, että loppusijoituspaikka on tässä, ja jättää hanskan.
Lisäksi se on kotona napannut ihan salaa lehtiön, ja tehnyt siihen omat muistiinpanonsa, päivänä eräänä se halusi lukea kauppakuittia. Pitää alkaa katsomaan tarkemmin, mitä mihinkin jättää, sillä Minttu voi olla myös kiinnostunut osallistumaan kotia koskeviin asioihin.
Ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että Mintun ollessa sängyn päällä, olen voinut mennä siihen päikkäreille itsekin, ilman, että Minttua olisi asia vaivannut millään lailla. Se jos jokin, on mielestäni edistystä suurella loikalla ja olen kovin onnellinen siitä, että olen ansainnut pienen osan Mintun luottamuksesta! Lisäksi se on muutamaan otteeseen tullut sohvan viereen pyytämään rapsutuksia! Wau!
Minttu alkaa kotioloissa olemaan melkolailla ihan tavallinen koira hassuine juttuineen. Jos tulee vieraita, Minttu luikahtaa kyllä sängyn alle turvaan. Mutta asia kerrallaan, tai ehkä kaksi, ei pidä liikaa odottaa. Ensin rakennetaan se luottamus tähän lähiporukkaan ja sitten vasta joskus niihin vieraisiin.
Mutta nopeasti on tämä 3 viikkoa kulunut. Ja näihin 22 päivään on tapahtunut niin valtavan paljon rohkaistumista. Täytyy sanoa, etten koskaan voi lakata ihmettelemästä koirien sopeutumista positiivisesti uusiin asioihin! Mintulle koko maailma oli täysin uutta ja vierasta, ja nyt se on jo hyvin lähellä tuiki tavallista kotikoiraa. Löytyisipä itseltäänkin samanlaista voimaa ja tahtoa kohdata uudet, jännittävät asiat :)
