Ajattelin, että nyt en niinkään tarinoisi viikon tapahtumista, vaan laittaisin ranskalaisin viiruin -tyylisesti, mitä kaikkea Minttu on uskaltautunut tekemään ensimmäisen viikkonsa aikana ja muita havaintoja siitä
Maanantaina se tuli keittiön ovelle kurkistelemaan, lähti siis turvapaikastaan liikkeelle uteliaisuuttaan
Samoin maanantaina se tuli katsomaan, kun laitoin koirilleni iltaruokaa. Tarjosin myös sille, mutta se oli liian jännää :)
Tiistaina se lähti turvapaikastaan tutkimaan kotia. Olimme meidän etätyöryhmän (mun koirat ja kissa) kanssa kaikki työhuoneessa tekemässä töitä (ääninä kuului vain 4 x Zzzzz ja näppiksen näpytystä). Se kulki selkeästi tiettyä reittiä; makkari-olkkari-eteinen-keittiö ja sama toiseen suuntaan. Monta kertaa.
Tiistaina se myös halusi laajentaa aluetta, jossa ollaan ulkona oltu. Mentiin 2 metriä pitemmälle!! Wau!
Keskiviikko olikin sitten vähän valjumpi päivä, Minttu ei paljoakaan tehnyt muuta, kuin nukkui sängyn alla, tosin kävi ekaa kertaa kokeilemassa, miltä tuntuukin nukkua sängyn päällä! Hienoa heittäytymistä, olin tosi iloinen! Mutta heti kun se huomasi minut, kipitti takaisin sängyn alle.
Torstaina se olikin jo eloisampi alkuviikkoon nähden. Se makasi parit pitkät pätkät sängyllä, välillä yksin ja välillä Doritan kaverina. Kerran, kun Dorita hyppäsi pois sängyltä, niin kuulin, miten Minttu kutsui sitä leikkiin, töminä kuului, kun se heitti etutassujaan. Dorita melkein innostui, mutta äänestä päätellen Mintun leikkiinkutsu oli niin ylitsevuotavan railakasta, että Dorita jätti väliin. Miten voi olla ihanampaa, hyvä Minttu!!!
Tänäaamuna, kun lähdin omien koirieni kanssa ulos, tuli Minttu ekaa kertaa portin taakse katsomaan, mitä me tehdään. Heipattiin ja käytiin ulkona. Takaisin kun tultiin, Minttu odotteli portin takana ja HEILUTTI HÄNTÄÄ! No, ehkä se heilutteli häntäänsä koirille, mutta hällä väli, pääasia, että sen valtavan paksu ja muhkea häntä heilui!
Muita huomioita.
Minttu on sisäsiisti, ollut päivästä 1
Se uskaltaa syödä ja juoda vain öisin.
Aamut on parasta aikaa olla ulkona, päivä ja ilta on vielä jostain syystä jänniä
Ei enää panikoi kohtaamista, jos sivuutan sen selkä- tai kylki edellä.
Uskaltaa ottaa herkun kädestä, muttei vielä uskalla syödä sitä.
Nukkuu hyvin; puhisee, vikisee ja juoksee :)
Nämä kaikki on pieniä asioita, mutta Mintun ja meidän elämässä ne on valtavia askeleita!
Aran koiran kanssa edetään koiran ehdoilla. Pientä haastetta voi laittaa kehiin, ettei se jämähdä paikoilleen. Haasteella tarkoitan siis esim. metriä pitemmälle pihalla. Niitä ihan pieniä asioita :)
Katsotaan, mitä toinen viikko tuo tullessaan!
Kaikille oikein hyvää viikonloppua!
Ja muutama kuvatus
Kuinka kaunis se onkaan!
mitata, mutta mielestäni on Doritaa korkeampi
