Pari päivää takana

Keira on ollut nyt muutaman päivän kotihoidossa.
Hurjasti on tyttönen edistynyt. On melko rento ja vapautunut sisällä, ulkona vielä jännittää jonkin verran. Välillä on pakko pysähtyä ja katsella ympärilleen kuin miettien, että missä lämpö ja aurinko.. :D
Kävelee todella nätisti remmissä, tarvitsee ehkä pienen veturin, joka kulkee edellä, niin tulee hyvin siinä peesissä mukana. Hitaamman koiran kanssa jää jumittelemaan ja himmailemaan.
Sillä on hauska ominaisuus, se kun löytää jonkun kivan hajun, sen häntä alkaa vispaamaan ja rallattelemaan :)
En ole vielä oikein saanut selville, paleleeko Keira ulkona, vaiko jännittää, kun tärrää aina, kun joudumme hetkeksi pysähtymään, vaiko ehkä molempia?

Keira tykkää pienistä purutikuista, välillä leikkii pienellä pyöreällä pehmolelulla, kirputtelee tyynyjä ja muita tekstiileitä. Dorita yrittää välillä innostaa sitä leikkimään, Keiran selkeästi tekisi mieli, mutta ihan vielä ei uskaltaudu niin hurjiin juttuihin

Luonteeltaan se on todella hellä ja hyväntuulinen, tykkää pusutella käsiä ja leikkiä käsien kanssa hammastellen, osaa sen leikin tosi hyvin, ei satu  yhtään.

En ole kuullut siltä muunlaisia ääniä, kuin unissaan puhistelu, ei nyt vaikuttaisi olevan haukkuherkkä ollenkaan.
Sisäsiisti on eikä vaikuttaisi olevan taipumusta eroahdistukseen. Ollaan lyhyitä aikoja harjoiteltu yksin olemista, torstaina on sitten tosikoitoksen paikka, kun kotihoitajan täytyy mennä töihin. Laitan videoinnin päälle, niin siitä näkee ja kuulee, mitä täällä päiväaikaan tapahtuu. Veikkaan ja toivon, että nukkuvat kaikki kaikessa rauhassa.

Vatsa on ollut kunnossa ja tyttö syö hyvin. Se odottaa rauhassa ruokaansa ja syö maltillisesti, ei hotki.

Tässä on käynyt muutama vieraskin, Keira tulee reippaasti nuuskimaan ja ottaa rapsuja vastaan. Ja menee sitten lähistölle pötköttelemään. Reipas!

Hömpöttelyvideo

Muutamat kuvat taas

Dorita & Keira

Sohvaperuna

Hyvin voi nukkua, vaikka kissa on ihan vieressä

Ulkoilua Bean kanssa, puskat kiinnostaa kovin

Kokeilussa sängyn jalkopää, ihan hyvä, mutta sohva ja oma rauha parempi

         

Keiran ensimmäinen vuorokausi

Keira saapui lauantaina, noin klo 17 tai jotain, saimme koirat ulos boxeista. Keira oli reipas, joskin kovin hämillään. Tietenkin. Olihan tapahtunut paljon, kaikki tuttu ja turvallinen jäi Espanjaan.

Matka parkkihalliin oli luvattoman pitkä, ja pääasiassa likkaa piti kantaa, sen verran oli jänskää. Painaa muuten varmaan lähemmäks 15 kg :D

Kotona ne perinteiset koiriin tutustumiset ulkona ja sitten sisälle. Keira parkkeerasi itsensä eteiseen. Ei kelvannut peti eikä pyyhe eikä myöskään fleece. Siinä se olla nakotti välioveen nojaillen. Koko illan. Ruoka kyllä maistui, ulos ei olis sitten niin millään. Siellä vaan seisoi ja tärräsi jänskää. Ei tullut pissaa sisään eikä ulos. Yönsä nukkui ilmeisesti ihan rauhallisesti, eteisessä, meni sentään fleecen päälle :) Eteisessä tietenkin, koska siitä oli tullut Keiran turvapaikka, ei ollut tarve käydä muualla..

Aamulla taas harjoiteltiin ulkona olemista, ei onnistunut ekalla eikä tokalla, mutta kolmannella tulikin sitten jo pitkä pissa ja kakkoset kans, jee! Tosin mun piti kantaa Keira sellaiseen paikkaan, johon omat koirat tekee asiansa, toivoin hyviä ja kannustavia hajuja, ilmeisen onnistuneesti. Aamuruoka maistui taas hyvin.
Kello hurahti reilusti yli puolen päivän, kun tapahtui läpimurto. Hömpsöttelin Doritan kanssa olohuoneessa, sohvalla istuen, niin Keira päätti, että niin kivalta näytti, tahtois mukaan! Ja niin se oli tuli olohuoneeseen! Ja tuli pyytämään minulta rapsutuksia, ja sain tuhannen käsipusua, apua, meinas sydän sulaa... <3 Ja eipä mennyt kuin hetki, niin se olikin vieressäni sohvalla istumassa ja hetken päästä makoilemassa.

Jännittää sitä vielä kaikki kovin, siitä tulee ns hidas, kun on jännää. Liikkuu hitaasti, ottaa herkut hitaasti ja ylivarovaisesti. Mutta nyt se ei ole enää yksikseen eteisessä, vaan täällä meidän muiden joukkossa olohuoneessa! Katsotaan, miten ensi yö ratkeaa, uskaltaako makkariin, sillä siellä se kävi ovenraossa vain kurkkimassa.

Ensimmäinen yksinoloharjoituskin on tehty, koska unohdin eilen ostaa margariinia kaupasta, mentävä oli tänään. Olin pois noin 20 minuuttia ja täällä odotteli ihan rauhallisen oloista porukkaa.

Eli kaikkiaan täällä on ensimmäinen vuorokausi mennyt tosi hyvin. Ulkoilua pitää vielä harjoitella, koska se on tosi jännää, ei oikein pysty liikkumaan ei.. ja rehellisyyden nimissä, ei tuo ilma kannusta meitä supisuomalaisiakaan ulkoilemaan, jäätävää vettä sataa kokoajan ja tuulee niin että silmistä valuu vesi...

Mutta huomenna taas uusi päivä, ja uudet kujeet, uusia uskaltamisia ja ulkoiluharjoituksia.
Keira on erittäin hellyyttävä ja suloinen koira, oikein sydämessä tuntuu hellältä, kun se tulee pyytämään rapsutuksia, niin varoen, aivan kuin olisi epävarma, onko se ansainnut hellyyttä... voi pieni ihana <3

Ja tietenkin kuvia!

Ensimmäinen tunti kotihoitopaikassa...

Pieni nyytti eteisessä

Ruoka maistuu

Hyvin huolestuneen näköinen tulopäivänä

Tämän verran uskalsi olohuoneeseen

Sunnuntaina tuli jo pyytämään rapsutuksia

Sohvalla istumassa

Sohvalla makoilemassa

Olohuoneen lattialla pötköttelemässä

Kun kukaan ei nähnyt, niin vähän jo lelulla piti kokeilla leikkiä!

Keira

Aika istua blogin äärelle taas :)
Lauantaina 26.10.-19 on tulossa suloinen Keira-tyttönen kotihoitoon!

Keira on noin 2 vuotias ja noin 45 cm korkea leikattu narttu.
Se on hieman ujo, mutta ilmeisen utelias luonteeltaan. Hirveästi muuta tyttösestä en tällä  hetkellä osaa kertoa, mutta lauantain jälkeen blogi taas laulaa ja kertoo, millainen likka sieltä oikein on tullut!

Tässä pari kuvaa ja aivan ihanan hellyyttävä video, jossa sitä jännittää, mutta ilo meinaa päästä karkaamaan, vaikkei ihan uskaltaisikaan <3 Kertakaikkiaan ihana video!!

Voihan kieli!!

Näenkö vienon hymyn..?

 

Tyyliä arkeen!

Ihana VIDEO

7 viikkoa tasan

Pitkästä aikaa blogin äärellä.
Aika paljon kivoja juttuja tapahtunut, Cristal on nykyään ihan mahdottoman reipas tyttö.
Vanhoja juttuja on selätetty ja uusia harjoiteltavia asioita tullut tilalle, mutta tyttö on niin fiksu ja jaksaa kuunnella, niistä päästään kaikesta varmasti yli nopeastikin.

Ja kun oli kulunut ihan tasan 7 viikkoa siitä, kun Cristal tuli Suomeen, se sai itselleen ikioman, loppuelämänsä kodin! Ihanaa ja mahtavaa!!
Tokihan meillä tulee sitä ikävä, etenkin Doritalla, jonka mielestä Cristal oli ihan paras pikkusisko ikinä.
Tämä huusholli hiljenee taas Cristalin lähdön myötä, vanhoihin tylsiin uomiinsa.

Toivotan Cristalille mitä ihaninta elämää täynnä rakkautta. Olet <3

Tässä muikkarina pari kuvaa tarha-ajalta. Miten nopeasti tämä maansa myynyt pikkulikka nousi oman elämänsä Cristaliksi!!

Lisää kuvateksti

 

Taitavaa

Pian on kokonainen kuukausi takana, kun Cristal tuli Suomeen.
Aluksi kaikki oli hurjan jännittävää ja jopa pelottavaa.

Mitä nykyään sitten?
Tässäpä missä se on jo taitava tai melkein taitava :)

Cristal on leikkisä, ihana pieni leikkijä, todella taitava
Se osaa kuitenkin rauhoittua pötköttelemään eikä ole Duracell-pupu
Osaa olla työpäivän kotona eikä ole tehnyt tuhoja
Cristal tarjoaa etutassuaan valjaisiin, kun olemme menossa ulos,
ulkona se on jo kovasti reipas, nuuskii antaumuksella eikä välitä ohi suhahtalevista pyöristä, autoista tai mopoista. Vastaantulevat ihmiset saattavat jännittää, mielialasta riippuen, samoin toiset koirat.
Tulee kivasti luokse myös ulkona kutsuttaessa. Se saattaa napata kaarnan tai kuivan lehden ja heitellä sitä, juosta perään ja heittää uudelleen.
Ja Cristal on hyvä tyttö syömään:)) Sen vatsa on ollut kunnossa, ei tunnu olevan herkkämahainen
Kynnet saa leikattua hienosti, tyttö kääntyy selälleen ja nauttii mani- ja pedikyyristään
Tyttö nukkuu yönsä lapsen lailla, hyvin ja sikeästi.

Ja mitä me vielä harjoitellaan
Hyppiminen. Cristal innostuu nuoren koiran tavoin kaikenlaisesta actionista ja silloin siitä tulee pomppupallo. Varsinkin ruoan laittaminen saa sen pomppimaan superpallon tavoin. Sitä  harjoitellaan.
Ulkona ne vastaan tulevat ihmiset ja toiset koirat. Täällä seudulla se on haastavaa siksi, että täällä tulee niin vähän vastaantulijoita.
Sisäsiisteyttä harjoitellaan myös.
Harjoitellaan, ettei tarvitse reagoida ulkoota kuuluviin ääniin. Siinä on vähän vahtikoiran vikaa :)

Tästä näkee selkeästi, kumpi lista on pitempi, no tietenkin se taitavan koiran lista!
Valmis! Nyt vain odotellaan sitä Cristalin ikiomaa, maailman parasta loppuelämän kotia!! :)

Painitaan!!

Maailman söpöin??!!

Jalan vieressä on hyvä pötkötellä

Pelitauko

Zzzz.... Zzzzzz....

Kissa on ihan jees

Penni ajatuksista...

3. viikko

Cristalin 3. viikko suomalaisena kotikoirana on alkanut.
Hienosti sen kanssa menee, se on helppo koira kotioloissa, mutta myös ulkoilut on alkaneet sujumaan todella kivasti. Cristal on reipas ja utelias, se nuuskuttelee pitkään ja hartaasti, mikä on hyvä merkki, sillä jos se olisi kovin stressaantunut, niin se ei malttaisi nuuskia. Cristal menee mieluusti pusikkoon nuuskuttelemaan, ties vaikka sieltä saaliin saisi.. :))

Ovat alkaneet leikkimään useita kertoja päivässä Doritan kanssa, mutta D ei jaksa kovin kauaa olla niin kovasti aktiivinen ja leikkisä, se on kuitenkin jo 5 vuotias eikä enää ihan kakara. Cristalilla riittäisi virtasia enempäänkin leikkimiseen. Milloin nujutaan pienessä pedissä ja pureksitaan toisen jalkoja, kainaloita, huulia... tai sitten kiskotaan jotain leluparkaa halki. Välillä leikin tiimellyksessä kuuluu Cristalin kimeä vingahdus ja sen jälkeen oikein kunnon läksytys Doritalle, että ens kerralla sitten hiukan hellemmin, kiitos!

Nyt alkaa näyttämään siltä, että Cristalin maha alkaa rytmittymään meidän päivärytmiin, niin voimme tehokkaammin treenata asiointia ulos. Tosin minua ei ole haitannut asiat sisälläkään, sillä Cristal tekee muutaman pienen pissan päivässä ja napakat kakkoset, kaikki toimittuu pyyhkeen päälle hienosti.

Yönsä pikkuinen nukkuu kuin lapsi, hyvin ja rauhallisesti.

Olen ollut nyt viikon töissä, jätän aamulla Doritalle ja Cristalille jäiset kongit tekemiseksi. Videoinnista selviää, ettei ainakaan 3h ole mitään hätää täällä. Ja kun tulen kotiin, se ei läähätä tai ole levoton, eli uskon, että täällä on kaikki kunnossa työpäivän ajan.

Jatkamme harjoituksia, vaikka niitä taitaa olla enää kovin vähän jäljellä, Cristal on ihan kohta täysin valmis kotikoira <3

Video, josta näkyy, miten reippaasti se kulkee ulkona

Toinen haistelee kukkia ja toinen juuria...

Niin hellyyttävä pieni tyttö

Vahtikoira

Kaverukset

Cristalin ensimmäinen viikko

Cristalin ensimmäinen viikko Suomessa on takana.
Mitä viikossa on tapahtunut?
Cristal on reipastunut valtavasti. Sen häntä on iloisesti kikkuralla selän päällä, se on alkanut leikkimään, enimmäkseen itsekseen leluilla, mutta pientä lähentymistä ja leikin tapailua on tapahtunut myös Doritan kanssa.
Se ei ole enää levoton, pystyy nukkumaan kaikessa rauhassa, vaikka itse puuhastelen huushollissa.
Ulkonakin se on reipastunut, olemme päässeet jo ihan minimini lenkin, kuljemme pääasiassa Bea-koiran kanssa, sillä se on maailman rauhallisin ja tasapainoisin koira ulkona.
Asiat tulee satunnaisesti ulos, mutta myös sisälle. Mutta nätisti tyttö tekee asiansa siihen tarkoitetun pyyhkeen päälle. Jos olisi oma suojaisa piha, niin uskon, että Cristal harppailisi sisäsiisteyden kanssa suurin loikkauksin eteenpäin!
Ulkona on jopa nähty muutama iloinen loikka! Eli se reipastuu hurjalla vauhdilla :)

Cristal kävi kokeilemassa, miltä tuntuu nukkua sängyssä, mutta sohvapaikka voitti.
Kaikkiaan siis mahdottoman iloinen ja hyväntuulinen tyttö, kova touhuamaan niinkuin lapsukaiset yleensä on :)

Jäinen parsakaali kokeilussa

Hyvää pataa Elviksen kanssa

Maharapsut!!!

Doritan kyljessä

Sänkykokeilu. Sohva parempi

Lapsi halusi hiekkalaatikolle

Suurin harppauksin

 ** Cristal on rymistellyt vauhdilla eteenpäin.
Sisäsiisteys on vielä hakusessa, sillä ulkona on vielä jännää. Sinne kyllä saadaan välillä asiat toimitettua, se on hyvä juttu. Mikään kova tyttö se ei ole pissailemaan, eli lätäköitä ei ole alvariinsa ympäri huushollia. Yleensä se tekee asiansa pissapyyhkeen päälle. Meillä kun ei voi käyttää ns lakanasuojia tai Hesareita, koska Dorita käy ne pilkkomassa paloiksi :)

Sisätilat se on ottanut täysin haltuunsa. Ja joka päivä se näyttäisi olevan leikkisämpi. Saa jättihepuleita lelujen kanssa, rakastaa pyöriä isommassa koiranpedissä ja siinä samalla irrottelee pedin sisälmyksiä. Dorita on alunperin tehnyt pedin kylkeen reijän, jonka Cristal sitten löysi :D

Yksin olemisia olemme harjoitelleet ahkerasti. Olemme päässeet jo reilun 2h harjoituksiin, videolta olen katsonut, että puolisen tuntia se on levoton ja sen jälkeen käy nukkumaan. Ei hauku perään.
Mutta kun lähden ulos omieni kanssa (niiden on ihan pakko päästä pitemmille lenkeille välillä) ja se jää kotiin, silloin alkaa kovaääninen itku. Mutta kun tulemme takaisin, täällä on jo hiljaista. Ei auta, vaikka 1 koirista jäisi sen kaveriksi, se on itkun paikka, kun muut lähtee ja se jää.

Kissaan se on käynyt varovasti tutustumassa, ihan nuuskutusetäisyydelle saakka. Irina-kissa antaa sen nuuskutella rauhassa, mutta äkkiä Cristal hyppää takavasemmalle, jos Irina vaikka kääntää päätään. Mutta ei härki, hauku eikä kiusaa kissaa.

Mun mielestä Cristal on suloinen peruskoira, joitain asioita pitää ottaa huomioon ja harjoitella, mutta nopeasti tutustuu, oppii luottamaan ja nauttii elämästään. Kiva, jos tulevassa kodissa olisi samaa kokoluokkaa oleva leikkisä ja energinen kaveri. Sen kanssa voisi purkaa pentukoiran energioita.

Tässä olis yks kiva hepulivideo

Ja tässä muutama uusi kuva :)

Espanjan oravakoira?

Vai.. Espanjan korvakoira??

Rauhallisen Bean kanssa on hyvä harjoitella  ulkoilua

Kissa on mystinen otus... melkein saman kokoinen kuin Cristal,
mutta ei ole koira, haisee kummalle ja tuijottaa... Hmmm...

Ylämäki - alamäki

Ylämäkeä ja alamäkeä, sitä tässä nyt mennään. Eilen oli sisäsiisti, tänään sitten taas ei. Eilen ei mielellään halunnut ulos, aamulla väkisin sitten koko jengin kanssa ja hienosti meni! Ihan siis minilenkki, mutta eri paikassa, kuin mitä ollaan treenailtu. Iltapäivällä sitten taas ei millään kotiovesta ulos!
Cristalilla on nyt oikea myllerrys meneillään, odotellaan ihan rauhassa, että se saa jäsenneltyä asiat mielessään, eiköhän se suora tiekin sitten löydy :)

Kivasti se on lähtenyt liikkumaan kotosalla, sitä ei häiritse muut koirat, puikkelehtii väleistä :)) Kissan ohi ei lähde leikkimään, koska se vaan istuu ja tuijottaa ja tietenkin se istuu kulkuväylällä... muttei lähde karkuun eikä härki!
Lisäksi rohkeutta on tullut jo niin hurjasti lisää, että uskalsi murista Doritalle (35kg) joka tunki samalle sohvalle ja istui puoliksi Cristalin takamuksen päälle :D Että ei se mikään ihan vässykkä ole, kunhan se tuosta ajan kanssa reipastuu ja rohkaistuu, siitä voi tulla vaikka millainen Justiina!

Tässä nyt sitten odotellaan kaikessa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta reipastumista on näköpiirissä, suurin harppauksin, se on varma se! Cristal on hirmuisen hellyyttävä pieni tyttö, se pitäisi nähdä livenä, että sen kaikki suloiset piirteet näkyy.

Tässä pari videota
Iltapalaa 
Ulos lähdössä vaiko sittenkään?
 Hyvä ruoka, parempi mieli  

 Ja tietenkin ihania kuvia kaunottaresta!

Awwww...

Joko on ruoka-aika??

Cristal halusi koko jengin kanssa ulkoilemaan!

Hän tappaa pehmolelun

Cristal on hamstrannut pehmoja petiin, sinne on hyvä nukahtaa..

Oho, tässä sitä ollaan kuin muutkin kotikoirat, eikä yhtään jännitä...! :)

Perspektiivi