Loistotyttö!

 Ja vauhti jatkuu :)   

Ulkoilut sujuu tosi hyvin, ihmiset saa mennä rauhassa, toiset koirat aiheuttaa kyllä pienimuotoisen haukkusession, opetellaan siihen, ettei se kiihtyisi liikaa, ja meillä onkin lenkeillä superherkkunameja mukana, joita ei voi vastustaa. Sipsille tehoaa yllättävän hyvin rauhallisesti jutteleminen siihen samaan syssyyn, eli hyvin vastaanottavainen tyttö! 

Se on nyt pesty ja harjattu, molemmat toimenpiteet sujuivat hyvin. Karvaa lähtee hurjan paljon, en ymmärrä mistä sitä tulee, kun näyttää siltä, että on ohutturkkinen :D 

Hienosti osaa jo odottaa lupaa syödä. Vielä treenataan sitä, että innokasta pomppimista saatais hillittyä siinä vaiheessa, kun ruokaa kuskataan omalle ruokailupaikalle. 

Yksin olemiset sujuvat ilmeisen hyvin. Pikaisilla kelauksilla vartin välein, ei haukkumista. Eikä suuremmalti mitään ole rikottu edes. Joku hoitajan unohtama sukka on tuunattu kesää varten paremmin hengittäväksi. 

Alusta lähtien Sipsi on ollut täysin sisäsiisti. Etäpäivien rutiinit on jo ihan hallussa, silloin nukutaan eikä tarvitse pompata heti ylös, kun liikahdan pois työpisteeltä.
Se on valtavan suloinen pieni tyttönen, tykkää tietenkin hellimisestä ja rapsutteluista.

En nyt oikein keksi tässä mitään kummempaa, koska täällä ei juurikaan nyt tapahdu mitään kummempaa, elämä rullaa tasaisesti, lapsiarkea eletään

Joten kuvat kertokoon sitten loput! 

Tiluksien tarkkailua

No mutta tässäpä hyvä tarkkailupaikka!! 

Kova homma, mutta iso karhu on nyt hoideltu

Nukkuu kuin lapsi... 

Harjattu ja pesty! Lisää harjaamista tiedossa pesun jälkeen

Voiko ihanammin aamu enää alkaa... 

Vauhdilla mennään!

No ohhoh, sanon minä!

Sipsi (Alyssa) tuli keskiviikkona iltapäivällä kotihoitoon. Alku oli aika hankalaa sen kanssa.

Lähtökohtana oli, että se haukkuu kokoajan, ulkona, sisällä, jokapaikassa... ja se käy perheen vanhempaan koiraan kiinni, jopa reikiin asti mutta toinen koira on sen kaveri. Samoin ihmisten kanssa, saattaa käydä kinttuun hampaillaan. No tämmöstä tyttöä sitten odoteltiin.

Tunnin verran houkuttelin sitä meidän kotiovesta sisälle. Koirat se oli nähnyt jo tossa parkkiksella, mutta oli niin stressissä ja kipsissä, että vein koirat sisälle. 

Siitä se alkoi, aivan hurja murina ja irvistely. Sitä kesti pari päivää, sitten se alkoi heilutella mulle häntää ja murisi enää vain vähän. Mutta tyttö nukkui. Se nukkui ke-illasta klo 16 lähes yhtäjaksoisesti perjantaihin saakka.

Viikonloppuna tapahtuikin jo aika paljon. Käytiin kaikkien koirien kanssa yhteisellä metsälenkillä, vastaan tuli ihmisiä, Sipsi ei reagoinut niihin haukkumalla. Jännitti toki. 

Kotona pystyi ottamaan portin pois koirien välistä. Ja siitä onkin sitten vauhti kiihtynyt, sekä reipastumisen että leikin osalta.

Haukkunut se ei ole sisätiloissa täällä ollessaan yhtään, ulkonakin vain sillee normisti toisille koirille, miten nyt hiukan arka ja kokematon koira haukkuu, ei ole hysteerinen. Tai ilmoittaa omalla pihalla, että metsässä on liikennettä. Niin mun omatkin koirat tekee ja se on koiran tehtävä :)

Tänään se on jo ihan perusrescue, jota jännittää uudet asiat, mutta ei reagoi hysteerisesti. Leikkisi paljon enemmän, mihin nämä mun omat laiskanpulskeat likat pystyvät, ei jaksa he enää riekkua.

Sipsi on täysin namimotivoitunut ja nameilla pystyy kääntämään sen huomion pois asioista, joita se jännittää ja kääntämään tilanteen herkkuhetkeksi.

Sipsi on ihana. Niin suloinen kainaloinen, herkkä, luottavainen, murunen... 

Ollaan oltu yhdessä vasta 6 päivää, ja siitä on kuoriutunut jo noin mahtava tyyppi. Millainen superihanuus siitä kehkeytyykään parin kuukauden kuluttua, kysynpähän vain! 

Näillä mennään, eteenpäin hymyssä suin!

Kuvia ja videoita!

Juuri saapunut, jännittää tulla sisään

Uskaltaako eteiseen....

Koko pieni maailma hajosi hetkeksi

Väsyttää, niin paljon väsyttää. Sipsi nukkui
ke-illasta perjantaihin saakka...

Alkaa jo vapautumaan, mitenköhän tuon ison tytön saisi
leikkimään..? 

Hurjan kaunis, hurjan ihana! 

Kamera pois ja nukkumaan siitä!! 

Alyssa

Kotihoitoon tupsahtaa pian pieni Alyssa, synt. n. 4/21, kokoa sillä on ~ 40cm ja painoa... no, mullahan ei ole vaakaa, mutta sovitaanko, että jatkossakin se olis vaikkapa sen 15 kiloinen?! :) Semmonen pitkulamallinen jötikkä. 

Alyssa sai maaliskuussa kodin, mutta stressi nakersi päivä päivältä enemmän ja näinollen haasteitakin kerääntyi kasaksi asti.. Se on kovin epävarma olostaan, herkästi reagoiva - saattaa ahdistuneena hammastellakin, nuori koira ja suloinen kuin mikä!

Meillä on täällä niin tylsä ja tavallinen porukka, mitään ei koskaan tapahdu, hiljaista on paitsi nyt mitä telkkarin tasainen pölinä rikkoo sitä. Ja me tylsät tavikset toivotaan, että tylsäily auttaa Alyssaa rentoutumaan. Jospa tylsyys tarttuisi? :))

Katsotaan millainen persoona siitä ajan myötä löytyy stressin alta piilosta

Heihei Allu, kaikkea hyvää!

Niin lähti Allu Albertti kohti loppuelämänsä kotia!

Miten voi koira noin lyhyessä ajassa tulla niin läheiseksi... 4 viikkoa ja 6 päivää.

Mä toivon vain sydämeni koko pohjallisesta Allulle ihania koiranpäiviä ja että kotiutuminen sujuisi mahdollisimman vaivattomasti! Tule muru onnelliseksi, tee kaikki läheisesi onnelliseksi.
Olet ihana eikä siitä pääse yli eikä ympäri <3

Allulla on koti!

Ihana Allu on varattu omaan kotiinsa!! 

Ihan mahtavaa, Allu pääsee nyt omaan loppuelämänsä kotiin, rauhoittumaan ja nauttimaan elämästä!

Kotihoidossa Allusta on kuoriutunut varsinainen kainalokananen <3 Allu tykkää kovasti olla vieressä ja ottaa rapsutuksia vastaan. Sillä on ihana tapa nostaa toinen huuli ylös, kun rapsutukset osuvat oikein muhevaan paikkaan. Kuitenkin huolimatta siitä, että se tykkää läheisyydestä, Allu on itsenäinen koira, eikä koko ajan nyhjää kyljessä, vaan saattaa mennä ihan muualle lepäilemään.

Se on alkanut vahtimaan pihaa, mutta todella helposti sen saa rauhoittumaan ottamalla sen viereen ja rauhoittelemalla. Nyt kun Hömppä ei ole täällä enää sen kanssa peuhaamassa, se saa hepuleita ihan itsekseen, ja juoksee tuhatta ja sataa ympyrää pihalla.

Ruoka on alkanut maistumaan hyvin, toki se vielä sortteeraa nappuloita kipon viereen ja syö ne sitten viimeiseksi :)) Lisäksi Allu on hyvin juttelevainen neito, välillä tarinaa on pitemminkin tarjolla 

Elämä hoitopaikassa on asettunut uomiinsa, se asettui jo muutaman kotihoitopäivän jälkeen. Allu on ollut hirmuisen helppo ja ihana hoitolainen! Allua on helppo rakastaa <3

Uudessa kodissa stressi nostaa varmasti taas päätään ja Allun pitää aloittaa kaikki alusta, mutta minä uskon Alluun. Uskon, että se asettuu kotiinsa lähes yhtä helposti kuin hoitoonkin. 

Tässäpä taas kuvatuksia matkan varrelta!

Pian 3 viikkoa kotihoidossa

Pian on kulunut 3 viikkoa, kun Allu tuli taloon.

Ensimmäiset päivät oli vähän sekavia, mutta hyvin pian Allu oivalsi meidän kodin jutut. 
Allu ei ole täällä ollessaan haukkunut mitään turhia, haukkuu ylipäätään hyvin vähän. Haukut voi saada pihalla joku epäilyttävä naapuri, joka kulkee pihan ohi. Mielestäni se kuuluu asiaan, että epäilyttävistä hahmoista ilmoitetaan, kyllä koiralla pitää olla joku tärkeä tehtävä taloudessa!

Allu on reipas ulkoilija, täysin sisäsiisti, tykkää rapsutuksista ja syliin on kiva kammeta. Siinä samalla voi ensin vähän suukotella kotihoitajan kaulaa ja samalla yrittää napata kaulakoru. Tai korvakoru. Hän on aito prinsessa, joka tykkää koruista :)

Hieman epäluuloinen se on vieraille ihmisille. Haukkuu ja on aika hurjanakin. Tätä asiaa treenaillaan pikkuhiljaa, luottamista siihen, että en päästä pahoja ihmisiä sisälle edes ja ne jotka tänne pääsee, on ihan ok. Mutta se pitää tietenkin ihan itse todeta, näin lyhyen ajan jälkeen ei ihan pysty vielä luottamaan kotihoitajan arvioon.

En keksi tuosta tytöstä mitään huonoa sanottavaa, on aika täydellinen kotikoira. Täydellinen siitä tulee, kun on saanut viettää omassa, tutussa, turvallisessa kodissaan muutamia kuukausia, siitä olen täysin varma! 

Allun kanssa odotellaan kevättä ja tietenkin sitä omaa kotia! 

Ihana Hömppä löysi kodin

 Nallelapsi löysi oman kotinsa 4.3.2022

Hömppäselle toivottelen valtavan ihanaa elämää, tule onnelliseksi, yhtä onnelliseksi, kuin itse teet läheistesi elämän. Niin suloinen karvakamu! <3

Albina on tullut taloon!

 Albina eli Allu tuli pikaisella aikataululla kotihoitoon su 20.2.2022

Allu on alunperin Romaniasta 

Blogia täydennetään sitä mukaa kun tulee jotain kerrottavaa. Heti alkuunsa Allulla oli stressitasot aika korkealla, ilman muuta, sillä joutuihan se vaihtamaan ensin tutusta, turvallisesta kotihoitopaikasta uuteen kotiin, jossa sen stressiä ei pystytty käsittelemään.

Tullessaan tänne meidän laumaan, Allu oli ymmärrettävästi todella stressaantunut, koska se joutui lähtemään uudesta kodistaan vietettyään siellä vain 2 päivää. Allun stressi purkautui levottomana liikehdintänä ja jatkuvalla haukkumisella. Se etsi jokapaikasta poispääsyä. Se sai purkaa stressiään ihan rauhassa, en puuttunut siihen ollenkaan. Tein sen ympäristön vain turvalliseksi. Mentiin aika aikaisin nukkumaan, otin sen makuuhuoneeseen, jossa sillä oli tutuntuoksuinen ja turvallinen kevythäkki. Ovi kiinni, jotta tila tuntuisi turvalliselta.
Aikansa pyörittyään häkin päällä, sivulla, sisällä, haukkuen, se rauhoittui. Tuli sänkyyn jalkopäähän ja itki. Itki sydäntäsärkevästi, sillä oli ikävä edellistä rakasta kotihoitajaansa. Niin itkin minäkin, niin surullinen tilanne Allulla oli. 

Tämän ensimmäisen päivän jälkeen suunta on ollut jyrkästi parempaan. Toisena päivänä se haukahteli enää muutaman kerran. Innokas ulos lähtijä, minua se jännitti vielä, mutta antoi laittaa ulkoiluvarusteet vaikka jännitti. Kolmantena päivänä se oli erinomaisen hyvin nukutun yön jälkeen täysin eri koira, ihan kuin se olisi ollut meillä aina! Iloinen, riehakas, leikkisä, ei jännittänyt koskettamista, juoksi ja leikki ulkona! Ihan oikeasti, ihan täydellinen ihana koira, mun sydän on aika nyrjähtänyt sen vuoksi.

Nyt oltuaan täällä vain 5 päivää, näen, miten täydellinen kotikoira se on! Toisen päivän jälkeen se ei ole sanonut sanaakaan, oppinut meidän rutiinit, tulee luokseni hömpsöttämään ja leikkimään, antaa suukkoja... Ihana <3 

Voi hyvät ihmiset. Miettikää kerran, miettikää kaksi kertaa, miettikää niin monta kertaa, onko teillä resursseja, kärsivällisyyttä, ymmärrystä, empatiaa. Oletteko valmiit hakemaan apua ja vielä tekemään niin, kuin teille on neuvottu. Sillä teidän virhearvioista koira maksaa todella kovan hinnan.

Reippaita kuvia ja videoita alkupäiviltä, näette itsekin, miten hienosti Allu pärjää! 

                                               Eka päivä, stressit yhtä korkealla ku Allukin

                                               Eka yö, ihan loppu, tyttökulta

                                                Eka etätyöpäivä, mukana hommissa

                                                        Tästä se lähtee, rentoutuminen

Kuvia elokuulta -21 ja tammikuulta -22 aiemmassa kotihoitopaikassa

Hömpällä menee niin hienosti!

Hömpällä menee päivä päivältä paremmin. Huonosti ei ole mennytkään

Se rakastaa edelleen ulkona olemista, tuossa omassa pihassa. On jo reippaampi remmilenkeilläkin. Se on äärettömän fiksu poika. On oppinut hetkessä miten ne herkut saa, no istumalla tietenkin. Ja ettei voi hyppiä vasten kun ruokalaaria toimitetaan, silloinkin pitää istua odottamaan. Eikä uloskaan pääse ovea vasten hyppimällä, vaan maltillisesti odottamalla. Loistonalle <3

Vahtikoiran luonnetta on, koska kaikki, mikä ulkona näkyy liikkuvan, täytyy ilmoittaa. Ollaan opeteltu nyt semmosta, että kun alkaa haukuttaa, niin siirretään huomio nameihin, joita räjähtää hankeen. Vahtiminen on vähentynyt huomattavasti.

En kyllä keksi tuosta pumpulisesta lapsesta mitään miinusmerkkistä. On ihan täydellinen, hellä, suukotteleva, kepposteleva nuorukainen, valloittavan ihana! Puspus!

Uusi paras kaverikin on löytynyt, pikkuSkippi Espanjasta :)

                                                            Kuvia kuvia kuvia!!!! 

Hömpän ekat päivät II

Hömppä on ollut nyt 3 kokonaista päivää Suomessa.

Ihan kuin se olisi ollut aina. Ihan mahtava paketti hauskuutta, hömppää, hellyyttä ja kiusankappaletta

Sen elämä on nyt tasoittunut alkujännityksen jälkeen hienosti. Alkaa oppimaan meidän rutiinit;
aamulla kahvi, sitten ulos, sitten ruoka ja sitten töitä. Töiden aikana käydään parin tunnin välein pikaisesti takapihalla ja sisäsiisteys alkaa hahmottumaan. Se on kuitenkin vielä sekä sisä- että pihasiisti tyyppi.

Olemme käyneet sen kanssa sekä yksin että muiden kanssa ihan kävelemässäkin, tässä kodin ympäristössä toki vain, sillä ulkona se jännittää vielä kaikenlaista. Ihanasti se tulee hakemaan minusta turvaa ja kiehnää pohkeessa. Doritasta se saa hyvän vetoavun ja kulkee hyvin sen perässä.

Se on käynyt jo sohvalla makoilemassa ja eilen illalla tapahtui sängyn valtaus. Sängyssä se ei kovin kauaa viihdy, koska sen tulee kovasti kuuma. Mutta kävipä tutustumassa :))

Ruokailun kanssa ei mitään ongelmia, ruokahalu on erinomainen eikä se vahdi kippoansa vaan on Kaverille kans -tyylillä

Joku päivä sitten se löysi äänensä. Komean äänen löysikin!
Kuuntelee kodin ulkopuolisia ääniä ja kommentoi. Kommentoi vaikkei mitään kuuluisikaan. Telkkari ja peili on olleet sille alusta alkaen aika hämmentäviä, ja telkkarille se usein kommentoikin kumealla äänellään. 

Kaikkiaan pikkukakrun kanssa ei voisi paremmin mennä! Se on ihana ja hellyyttävä pehmeä pikkunalle, siihen on niin helppo rakastua sydänjuuriaan myöten! 

                                                                     Äänet päälle!!

Hömpän ekat päivät

Hömppä saapui lauantaina iltapäivästä Suomeen. Automatka meni todella hyvin, pikkuinen ensin katseli ikkunasta ulos ja senjälkeen alkoi nukkumaan. Kotiintulokaan ei olisi voinut paremmin mennä!

Melkein heti se joutuikin suihkuun, sillä turkki oli ihan kammottavassa kunnossa; se haisi kamalalle, oli puruja, hiekkaa ja tietenkin huopaantunutta takkua. Suihkun jälkeen sen turkki on ihan harvinaisen pehmeä ja pumpulinen, juuri sellainen, mihin kaikki lumi tahtoo tehdä palleroita :))

Koirieni kanssa hyvää pataa, ruoka maistuu ja se on sekä sisä- että pihasiisti! Yönsä on nukkunut kuin pieni lapsi, sitähän se on. 

Ollaan käyty jo useampaan otteeseen ihan "kävelylläkin" eli pyöritty tuossa talon ympäri kävelyteitä. Hienosti kävelee, on kovin jännää ja tukeutuu minuun ja kävelee pohkeessa kiinni. Mutta rohkea ja reipas tässäkin asiassa.

Lumi on Hömpän juttu! Se voisi olla ulkona kokoajan, möyriä lumessa, tehdä kuonollaan käytäviä, juosta juuri niistä paikoista, johon ei ole polkuja tehty.

Kirjoitan tätä maanantaina aamulla, treenataan etätöitä. Hömpällä ihan omat työt, se riiwiöi pienen pennun tavoin. Pitäisi olla silmät selässäkin, koska kokoajan jostain kuuluu narsk, poks, pam! Se maistelee sohvaa, mattoa, tyynyä... mitä milloinkin. 

Kooltaan Hömppä on noin 60 cm ja varmaan vielä saattaa kasvaakin. Se on vielä kovin kevytrakenteinen, mutta aikuistuessaa saa varmasti lisää massaa.

Hömppää ei voi kuvailla kuin yhdellä sanalla; Ihana, valloittava, suloinen, kaunis, kiltti. Oho, tuo oli varmaan yhdyssana! :))

Ensimmäiset tunnit Suomessa, automatka, hämmästys, suihku, pörhelö, uni, chillaus ja LUMI!!