Täällä menee hyvin, sanoisinko loistavasti!
Yhtään sisäpissaa ei ole tullut, tosin ei Lara ole ollut yksin kuin ihan lyhyitä aikoja. Mä kuitenkin luulen, että säännöllinen elämä (rutiinit) ja riittävä lenkkeily sopii Laralle erinomaisesti, sen ei ole tarve merkkailla sisälle, kun se saa tehdä sitä tarpeeksi ulkona. Ja kyllä se merkkaileekin! Harvinaisen paljon kuittailee ulkona, ollakseen narttu.
Miettikääs, että Lara oppi uuden nimensä yhdessä vuorokaudessa...!
Lara on ollut maanantain ja tiistain mulla mukana töissä. Syystä, että se pyytää jatkuvasti tuota vanhaa narttua leikkimään, eikä se jaksa. Kun Donna aikansa on komentanut Laraa lähtemään Mäkkylän mäkeen, eikä likka usko, sanoo Donna hiukan kovemmin. Siitä Lara ei sitten tykkää, ja se sanoo takaisin. En halua, että tuo vanhukseni joutuu vielä vanhoilla päivillään skarppaamaan 24/7 vaan sen on saatava olla rauhassa. En voi eristää koiria, sillä Laraa ei ovet pitele. Joten ratkaisin homman ottamalla Laran töihin.
Ajattelin, että kun vien tuon energiapakkauksen duuniin, ei töistä tule mitään. Mutta Larahan yllätti positiivisesti! Se on ihan täydellinen toimistokoira! Makoilee huoneessani rentona ja välillä kun poistutaan huoneesta, käy moikkailemassa niitä, joiden tietää rapsuttelevan sitä. Jos likka meinaa lähteä vaeltamaan käytäviä pitkin liian pitkälle, niin pelkkä nimen sanominen riittää, ja likka palaa hölkäten luokse! Ihan käsittämättömän hieno tyttö!
Ulkoilusta sen verran, että kun sen kanssa kulkee kahdestaan, se kävelee todella hienosti remmissä. Mutta kun on koko jengi mukana, mun on pakko laittaa Laralle kuonopanta, muuten se vetää mua pitkin ojanpohjia :D Laralle on kuonopanta toiminut hyvin, se on hiffannut, että kun kävelee iisisti, on kivaa ja kun lähtee rynnimään, ei tunnu mukavalta. Se vain on niin älyttömän fiksu tyttö!
Koirapuistoilua olen tässä miettinyt, olis kiva, jos se pääsisi irrottelemaan ihan kunnolla. Mutta en halua mennä puistoon, jossa on hirveästi koiria, kun en vielä Laraa niin hyvin tunne, että tietäisin miten se reagoi. Mutta katsellaan!
Lara tuli mulle keskiviikko-iltana. Torstai ja perjantai oli sille selkeästi vielä jänskäpäiviä. Lauantai-iltana nukkumaan mentäessä kuulin jo syvän, pitkän huokaisun. Olin iloinen, sillä se kertoi minulle, että tyttö on nyt rentoutunut! Sunnuntai-iltana sama juttu, vilkaisin lattialle ja mitä näin. Siellähän se Lara pötkötteli masu kohti kattoa ja kaikki tassut myös! Ihan mahtavaa!
Tuolla koiralla on kerrassaan upea luonne ja hermot terästä, kun ajattelee, että se on vaihtanut nuoreen ikäänsä jo kotia usean kerran, silti se jaksaa olla positiivinen ja iloinen, tarttua hetkeen, eikä ole stressannut itseään hermoraunioksi tämän kaiken jälkeen!
Edelleenkään en voi kuin kehua tätä kaunotarta!
Muutama kuvatus lopuksi
 |
| Työkaveri. Pahvi on henkinen este, toimii! |
 |
| Tällainen reporanka nukkuu vieressäni yöt |
 |
| Helppo nakki, muutama minuutti ja kongi on siisti |
Ja tässä VIDEO, jossa Lara jahtaa pientä punaista pistettä... kissan juttuja?? :))