Se toinen päivä

Sally nukkui pe-la siis klo 16.30-01 yhtä soittoa, lähes samassa asennossa. Kovin oli väsynyt. Ja yöllä maistui vähän ruokakin ☺

Ja kovin stressaa sisällä olemista,  ramppaa,  läähättää ja yrittää kuikuilla ikkunoista.

Ulkoilu onkin mummon mieleistä puuhaa! Ja miellyttävää ulkoilla Sallyn kanssa. Se kävelee nätisti remmissä ja mikä oli kiva havaita, että se nuuskuttelee ulkona. Se on merkki siitä, että ulkoilu ei jännitä sitä ainakaan liikaa. Vielä ollaan kävelty yhtä ja samaa lyhyehköä reittiä jossa ei kulje autoja, pyörä saattaa vilahtaa joskus ohi.

Kissasta Sally ei ole välittänyt tuon taivaallista. Kauniisti antaa sille tilaa kuten toisille koirillekin. Se on kovasti vaatimattoman oloinen tyttö, herttainen ja iloinen. Tykkää rapsutteluista.

Sisäsiisteydestä. Muutama pissa on tullut sisälle ja ehkä muutama enemmän ulos. Musta tuntuu, että kunhan se lakkaa stressaamasta sisällä olemista,  se on kyllä sisäsiisti. Ja kakkoset kaikki ulos 👍

Suikussa käytiin, ei se siitä tykännyt mutta nätisti antoi itsensä pestä. Nyt on viimeisetkin rippeet entisestä elämästä valutettu viemäristä alas.

Hieman olen huolissani siitä ettei se oikein pysty keskittymään syömiseen. Olen jopa voissa paistanut sen riisi-jauheliha-kasvispuuron että maistuisi paremmin, mutta ei... Peukut pystyyn, että mummo pian tottuisi elämään sisällä, hoksaisi miten mukavaa se on. Sitten alkaisi moni muukin homma pelittämään paremmin!

Sallyn passin mukaan sen hampaat on hoidettu kuntoon viime kuussa!

Ja niitä kuvia, tietenkin 🙂

Pari videota myös,
tässä ensimmäisen aamun jutustelua
Ja tässä ollaan päiväkävelyllä, on se reipas! 

Suihkun jälkeen

Vekkuli likka

Ulkoilu on kivaa

Kissa on ihan jees!

Kovasti läähätyttää.

Sally on täällä!

Sally-mummo saapui perjantaina puolen päivän aikaan. Se oli kovin malttamaton boxissa ja olisi halunnut sieltä pois ihan heti. Kun boxin ovi avautui, sieltä punki utelias koira. Sally oli tosi reipas kentällä eikä matka parkkihallilekaan mennyt hassummin. Hoitomamma otti tytön syliin ja asetti takapenkille turvavöihin. Matkan ajan Sally oli nätisti ja nojaili selkänojaan.

Kotona otettiin hoitomamman koirat ulos, ja silloin Sallya kyllä jännitti. Pyörittiin kuitenkin pihapiirissä hetken ja mentiin sisälle. Sally näytteli purukalustoa kun niin jännitti. Se oli kovin levoton, hyppi ikkunoita vasten aivan kuin halutakseen ulos. Pitää muistaa, ettei Sally ole vissiin koskaan ollut kotona, sisätiloissa.
Mutta tiettekö. Päikkärit pelastaa aina kaiken, niin nytkin. Mentiin kaikki makkariin, hoitomamman omat koirat asettuivat tapansa mukaan pitkin mamman kylkeä, Sally hetken juoksenteli ympäri ja tutkaili, mutta löysi sitten itselleen sopivan pedin, huokaisi ja nukahti. Ja kuorsasi. :) Ja siinä se nukkui monta tuntia yhtäsoittoa. Tätä kirjoittaessani nukkuu edelleen. Hyvä niin, kerää voimia, nukkuu univelkoja ja päivän jännityksiä pois!

Ensivaikutelmaltaan se ei ole mikään köpöttävä ja höpsähtänyt mummo, ehei, sillä näyttää olevan virtaa rutkasti. Laitoin portin olohuoneen ja eteisen-pikkumakkarin-keittiön väliin että voitais nukkuu ne päikkärit paremmin, mutta tyttö pomppasi portin yli kevyesti kuin höyhen ilman vauhdin ottoa... voi hurja, millainen elohiiri siitä tulee, kunhan tottuu oloonsa, nukkuu tarpeeksi ja kerää voimia!

Katsotaan miten yhteiset kävelyretket alkaa sitten sujumaan tän muutenkin epätahtisen lauman kanssa, voi olla välillä sormi suussa ja jalat twistillä... :D

Illan suunnitelmat on saada Sally syömään (päivemmälle ei malttanut), käydä iltakävelyllä ja... sitten me mennään Sallyn kanssa suihkuun! Pestään kaikki tarhasotkut pois sen iholta! Milloinkohan se viimeksi on käynyt pesulla... ;) Katellaan kuin meidän käy.

Kaikkiaan Sally vaikuttaa olevan tosi normaali koira, mikä minusta on niin ihanan ihmeellistä kun se on ollut niin järkyttävän kauan tarhalla... Se tulee rohkeasti ihmisen luokse ottamaan rapsutuksia, ei väistele kättä eikä pelännyt mieshenkilöä. Eli tästä on hyvä jatkaa hyvin alkanutta kotikoiran uraa!

Muutama kuvatus päivältä

Tässä mä olen, valmiina uuteen elämään!

Moi. Aika söpö, vai mitä!

Ulos. Pääseekö tästä ulos??

Tukka hyvin, kaikki hyvin... nättihän se todellakin on!

Tästä mä sitten ponkasin kevyesti yli että heilahti! 

Ja tänne päädyin... eteiseen. Yksin. Hmmm kuinka hyvä idea?

Löytyi ihan kiva ja pehmeä peti. Vielä jännittää.

Sitten se tuli, Nukkumatti. Zzzz... 

Mummoo pukkaa

Tässä blogissa kerron perjantaina 19.10.2018 saapuvan Sally-mummon kotiutumisesta tänne syksyiseen Suomeen.

Sallyn tarinaa Kyproskoirat ry:n sivuilta.
Sally on Aradippoun tarhan kaunis pointterimixtyttö, jonka arvioitu syntymävuosi on 2009. Se on elänyt tarhalla vuodesta 2011 saakka. 
Sally tuli tarhalle kamalassa kunnossa kymmenen pentunsa kanssa. Se oli pelkkää luuta ja nahkaa, ja jotkut sen pennuista olivat liian heikkoja selvitäkseen. Vahvimmat pennut selvisivät ja tulivat adoptoiduiksi. 
Sally oli alkuun hyvin pelokas. Nykyään se on jo paljon parempi, mutta saattaa edelleen säikkyä äkkinäisiä liikkeitä ja olla hieman varovainen, kun tapaa jonkun uuden ihmisen. Sallyn energiataso on ns. normaali. Häkissään se on hyvin käyttäytyvä ja rauhallinen, eikä juurikaan leiki toisten koirien kanssa. 
Yleisesti ottaen Sally on hyvin helppo koira ihanalla luonteella varustettuna, se tykkää huomiosta ja rapsutuksista. Tyttö tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, eikä se ole koskaan aiheuttanut mitään ongelmia. 
Sallyn säkäkorkeus on 48 cm ja paino on n.18 kg.

Sallyn adoptiota hoitaa Kyproskoirat ry, www.kyproskoirat.fi

Kissatestikin meni oikein hyvin, ei ihan ole suoriltaan päiviltä päästämässä. Videolta kyllä toisaalta näkyy, että mummo taitaa olla aika reipas pakkaus! :)

Laralla on koti!

Ilokseni voin ilmoittaa, että Lara on löytänyt itselleen kodin!! Se muuttaa Helsinkiin, onneksi niin lähelle, voidaan joskus tavatakin!!
Muutto tapahtuu jo ensi torstai-iltana... Silloin Lara on ollut luonani 7 viikkoa ja 1 päivän. Aivan kuin se olisi ollut luonani jo ikuisuuden, se on niin ihanan tuttu ja omanoloinen koira! Mutta hyvillä mielin luovutan Laran tuohon suloiseen perheeseen, joka silmin nähden Laraan ihastui jo ensi näkemältä! Uskon, että he pitävät Larasta parhaan mahdollisen huolen. Itsellähän tässä vaikeaa tulee olemaan, luopua tuosta sydänkäpysestä. Ikävä tulee olemaan ja kotona kovin hiljaista, kun tehosekoitin ei ole täällä sortteeraamassa! :)) Meitä jää jäljelle kämpällinen käppänöitä... :D
Toivotan Laralle ihanaa, rakkaudentäyteistä elämää, perhettä onnittelen täyden kympin koirasta! Pitäkää huolta toisistanne, antakaa aikaa ja rakkautta toisillenne!
Hoitomamma pyörittelee sitten hetken peukkujaan ja ihmettelee maailman menoa.
Vielä en sano Laralle heippa, sillä aion nauttia sen seurasta 100%:n verran, vielä kun se täällä meillä on!

Kuvatuksia!

Näin meillä armeijan malliin odotellaan valjaiden riisumista!

Kaverukset päikkäreillä

Koirapuistoelämää

Söpöilykollaasi

Rantakeikan jälkeen, hiekkaa varpaissaan...

Kääk, mä en kestä, kun Lara on niin kaunis!

Lara rakastaa työntää päänsä ulos auton ikkunasta ja ottaa talteen kaikki mahdolliset hajut! Autoilu on Larasta ihan POP!

Ei mitään uutta auringon alla

Nyt ei ole oikeastaan mitään päivitettävää, elämä kulkee tasaisessa rytmissään eteenpäin.
Mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut sitten viime päivityksen.
Joku päivä sitten tuli täyteen kokonainen kuukausi siitä, kun Lara saapui Espooseen. Tuolla aiemmin sanoinkin, että tuntuu siltä, että likka olisi ollut täällä paljon paljon kauemminkin!

Todella usein mietin, katsoessani tuota elämää pursuavaa ja onnellista otusta, miten hirveää se olisi ollut, jos emme olisi ehtineet hätiin ja noutaa Laraa Espooseen, ja Lara olisi lopetettu! Niin täydellinen koira! Aika kalkkiviivoillehan se meni, keskiviikkoiltana soitin omistajalle ja Laralle oli varattu eutanasia-aika torstai-aamulle... mutta hyvä näin, Lara saa uuden mahdollisuuden! Elämä siis jatkuu :))

Ja koska mitään uutta kerrottavaa Laran elämästä nyt ei ole, muutama kuvatus iloksenne ja videopätkä Laran ja Elviksen nuhjaamisesta :))

VIDEOPÄTKÄ "Nuhjataan yhdessä"

Kauniit mustat tytöt!

Lara on niin sievä

Elvis ja Lara, ihan parhaat nuhjauskaverit!

Jutellaan

Lara tässä moi.
Mulla on kaikki hyvin, viihdyn tosi hyvin täällä Espoossa. Toi Elvis on mun ihan paras kaveri, me nujutaan illat pitkät yhdessä. Joskus se saa ihan kamalan räpärin, kun se ei oikeen kait pärjää mulle. Sillä on sitäpaitsi tosi omituinen tyyli leikkiä, se vaan haluu köllii kyljellään... :D

Mamma on sanonut mulle, että mä olen tosi hyvä juttelukaveri. Mulle voi kuulemma jutella ihan tavallisia asioita, ja mä kuuntelen. Tottakai mä kuuntelen! Ja mamma sanoi vielä, että mä myös ymmärrän mitä mulle jutellaan. No tottakai mä ymmärrän! Se sano, että mua ei tartte sillee perinteisesti komentaa, vaan riittää, kun mulle sanotaan asioita. Mä kuulemma hiffaan nopeesti. Ja olempas kuullut sanottavan, että olen fiksu. Ihan en tarkkaan tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta jotain kivaa varmaan, kun samassa yhteydessä hymyillään ja rapsutellaan.

Mä olin tos maanantaina ekaa kertaa yksin kotona, ku mamman työpaikalla joku arkkitehdinretku toisesta kerroksesta oli valittanut, että mamman osastolla on koira. Sinne mä en siis enää voi mennä. Harmittaa, siellä oli tosi kivaa! Ja mamma sano, että mä käyttäydyin tosi mallikelpoisesti. Ja työkaverit kuulemma on kaivanneet toimistoterapeuttia!
No, mä olin yksin Donnan, Elviksen, Hanin ja Irinan kans kotona, ja mulla oli mammaa ikävä. Mamma kuunteli läppäriltä päivän kulkua ja sano, että sitä on haukuttu aina niinku minuutin kerrallaan pitkin päivää. Ja kuulemma hyvin surullista ulinaakin oli ollu. No kait nyt oli, ku mulla oli mammaa ikävä, pelkäsin, että se jätti mut oman onneni nojaan. Mitä tämmönen nuori likka muka olis osannu tehdä, jos mamma ei oliskaan tullut takas??
No tulihan se takas. Sit mamma sano, että aloitetaan yksinoloharjoitukset, vaikkei minulla selvästikään mitään eroahdistustautia olekaan, haukkuminen ei ollut kuullostanut sellaiselta paniikkihaukkumiselta, hyvä juttu - kait. Ja se palkkas meille lapsenlikan, tossa se istuu päivät pitkät sohvalla ja pelaa jotain Pleikkaa. Ja mä oon iisisti ja odotan mammaa kotiin. Ei me Elviksen kans nujuta silloin kun mamma ei ole katsomassa meidän peliä. Me alotetaan nujuuminen vasta, kun mamma on kotona!
Tästä se sitten jatkuu, kohta mä olen Pro-Yksin-Olija! *saa tsempittää*

Tohon mä laitan muutaman kuvan, joita mamma on napsinut edellisen päivityksen jälkeen. Katsokaa ja ihailkaa, mä olen ihana! Mamma sanoikin, etten mä ainakaan vaatimaton ole...

Tässä mä oon sen tooooosi vanhan Donnan kans, on ilta ja väsyttää jo ihan vietävästi!

Toi Elvis haluu aina kävellä meidän välissä, mamma sanoo, että me ollaan Donnan kanssa Elviksen haaremi ja Hani kans. En mä kyl tiedä mitä se tarkoittaa, mut ei haittaa!

Mamma sano, et tää on taiteellinen kuva. Mitä?? Must on ällöö, kun toi mun patti poskessa oikeen loistaa tos kuvassa... Suodattakaa se pois, jooko?

Kyl mä tost Irinasta tykkään ihan oikeesti, must vaan on välillä kiva kiusata sitä, kun se on semmonen tosikko... Mä en oo päässy oikeen jyvälle, mikä se on. Koira se ei oo, sen mä tiedän kyllä!

Tällee mä nätisti kurkin, kun hitaammat vielä syö. En mä mee niitä hätistelemään, syökööt rauhassa. No toi vinttikoira se vasta tosi omituinen on, se tuijottaa kippoonsakin eka vartin ja miettii söisikö vai eikö... Eikä se ees jaksa seistä... laiska.

Yllätys yllätys, aina pitää laittaa näytille vähintään yksi kuva, kun me Elviksen kanssa leikitään! Kattokaa, tossakin se vaan retkottaa kyljellään! Laiska se on sekin!

3 viikkoa

Huomenna Lara on ollut luonani 3 viikkoa. Ihan kuin se olisi ollut paljon paljon kauemmin! On niin hienosti suljahtanut tähän porukkaan :))
Ensimmäiset päivät oli yhtä hullunmyllyä, likka kävi aika lailla kierroksilla. Ei malttanut rauhoittua laisinkaan. Nykyään se pötköttelee ihan rauhassa pöydän alla, sohvalla tai sängyllä. Edelliseen kotiin se ei ole ikävöinyt hetkeäkään.

Merkkipissoja on tullut yhtä monta kuin on viikkojakin kasassa tai yksi enemmän.
Lara on oppinut, että mamma menee ovesta ensin ja se tulee kun lupa on annettu. Lara osaa myös istua eteisessä kun puetaan / riisutaan valjaita. Yhtä hienosti se odottaa autossa lupaa tulla ulos.
Lara söi aluksi eteisessä ruokansa, portin takana. Näin teimme alukuunsa, kun en tiennyt miten hanakasti se sörkkii toisten kipoille. Nyt sen voi jo antaa ruokailla ilman porttia, sillä Lara syötyään tulee hyvin varovasti olkkariin, jossa muut vielä syövät. Se ei todellakaan syöksy toisten kipoille!

Kissa on alkanut kiinnostamaan Laraa, hyvällä tavalla. Se ei siis tahdo kissalle mitään pahaa, on vain kiinnostunut, kun ei ole päässyt oikein tutustumaan siihen. Ja leikkiäkin se haluaisi. Kissa vain ei ole samaa mieltä :) Lara tulee tosi nätisti, kun pyydän sitä luokseni ja kerron, että annetaan kissan olla, se  kun on tommonen tosikko..

Lara antaa nätisti kaivella korviaan tai puhdistaa silmiään, kynsien kanssa ei olla vielä kokeiltu, miten suhtautuu.
Häntä on Laran arka paikka. Sillä on häntämutka, vai onko mahdollisesti vammautunut nuorempana. Se vain ei tykkää, että hännän päähän kovin kosketaan, vaan lähtee tilanteesta pois.

Laralla on hyvin miellyttävä haukkuääni. Matala, kumea eikä siinä ole oikeastaan yhtään terävyyttä. Tosin Lara haukkuu kovin harvoin, joskus leikin tiimellyksessä tulee haukku.
Larasta löytyy myös sitä vahtikoiraa. Eräänä päivänä edessämme aika pitkällä käveli nuori mies hissukseen, se kiinnitti Laran huomion ja se selvästi valpastui. Mutta kun kundi pysähtyi räpeltämään kännykkäänsä, Lara oli ihan varma siitä, että nyt on tekeillä jotain hämärää ja aloitti matalan murinan, taisi olla muutama selkäkarvakin pystyssä :)) Siitä voi kehkeytyä varsinainen suojelijakoirakin! Tarkkana pitää olla, ettei nämä piirteet mene överiksi.

Elämä Laran kanssa on oikeastaan aika vaivatonta. Vaivalloiseksi elämän tekee lähinnä se, että koiria on yhteensä 4, joten jokainen varmasti ymmärtää, että omat koirat on joutuneet opettelemaan uusia asioita, mm. lenkeillä ja Lara taasen ei ole tottunut remmilenkitykseen ollenkaan eikä ainakaan laumassa. Mutta nopeasti Lara ja omani ovat asioita oppineet. Kello kun tulee 21 ja olemme käyneet illan viimeisellä lenkillä, sammuu Lara kuin saunalyhty, rankka päivä takana, lapsen on saatava nukkua ja kerätä voimia seuraavaan päivään!

Mietin viikon verran intensiivisesti, pidänkö Laran itse, sillä harvoin on tälle kotihoitajalle koira kolahtanut niin kovin kuin Lara, se tuntuu niin omalta ja se on ihan äärettömän ihana koira, en haluaisi luopua. Mutta järki sanoo, että mun resurssit ja voimat ei riitä sille enkä halua, että muu lauma on kotona yksin ensin koko työpäivän, käyn kotona ja lähden Laran kanssa treenaamaan ja taas he ovat yksin ja odottavat mammaa kotiin. Must se ei vaan ole reilua... niin kurja juttu kuin se onkin ja olen siitä aika lailla surullinen... toivon, että löydän Laralle kodin, joka rakastaa sitä sellaisena kuin se on ja näyttää rakkautensa joka päivä Laralle eikä sen enää koskaan tarvitse lähteä mihinkään etsimään rakkautta ja hyväksyntää. Mun mielestä Lara on täydellinen koira; kaunis, viisas, oppivainen, miellyttämisen haluinen, kiltti, sosiaalinen... lista olis pitkä, jos jatkaisin. Mutta täydellinen kuvaa sitä täysin. Sitä se on. Lara. Ihana!

Ja parit kuvat iloksenne!
PS
Tästä voi kurkkia kotihoitokoiriani vuosien varrelta

Ihan parhaat temukaverit Elvis ja Lara!

Joka ilta bileet pystyssä

Töissä. Tosi pehmeä tyyny...

Raskaan työviikon jälkeen pitää ladata hetki akkuja, että jaksaa pelmuta Elviksen kanssa

Koko jengi sulassa sovussa, vain kissa puuttuu kuvasta

Ihanat yhdessä!

Loistava työkaveri

Lara on nyt kulkenut mukanani töissä. Se on edelleen jalostunut ihan terapiakoiraksi asti töissä. Työkaverit on kaikki ihan lääpällään siihen :) Ja Larahan osaa. Osaa olla herttainen ja rauhallinen. Yksi työkaveri on yli muiden. Kun me tullaan Laran kanssa ulkoota, se suorastaan rynnii työkaverin huoneeseen! Heillä synkkaa hyvin, ihastuminen taitaa olla molemminpuolista :))
Laran kanssa arki sujuu mukavasti. Ne joka ilta Elviksen kanssa renuaa reilun tunnin verran ja sitten nyykähtävät.
Ollaan nyt muutaman kerran käyty Laran kanssa kahdestaan koulun pihalla hieman harjoittelemassa seuraamista. Laralla on loistava kontakti ja namit toimii tosi hyvin motivaattoreina! Kyllä siitä hyvä tulee. Naksutintakin ollaan harjoiteltu, Lara tarjoaa kaikki temppunsa; istu, maahan, tassu ja toinen tassu. Harjoitellaan niinkin tärkeää liikettä kuin kyljelleen meno...
Tänään Lara tajusi mitä varten maitotölkki on lattialla. Siellähän olikin kissanraksuja! Niin sai Lara repiä maitotölkin ja palkaksi raksut. Ja tällä viikolla se on myös rouskutellut puruluuta!

Tänään on ollut ADHD-päivä. En tiedä miksi. Ihan normaalia arkea ollaan elelty. Mutta kotona se sählää kokoajan, ei malta pötkötellä, ulkona siksakkia ja kiskomista. Ja kaupan päälle pissalätäkkö sisälle. Juuri eilen laitoin eteiseen ja makkariin matot, kun ei niitä pissoja ole sisälle tullut. Nyt sitten sinne makkarin matolle... mutta jokin on sitä tänään vaivannut. Olisiko huomenna rauhallisempi, normaalimpi päivä? Hope so! :))

Kävimme koirakaverin kanssa koirapuistossakin! Lara tykkäs! Ja juoksi, on aika kova likka juoksemaan, laitan loppuun parit videot vauhtihirmusta!

Eihän tässä muuta kuin sitä täydellistä kotia etsiskellään...  ;)

Parit VIDEOT koirapuistosta:
Tässä hurvitellaan Nemon kanssa! 
Ja tässä charmantin ja siistin villiksen kaverina :) 

Perusasento!

Töissä, ansaittu jaloittelutauko työpäivän keskellä

Koirapuistossa

Kyllä, osaa Lara rentoutua ihan täysin!

Töissä. Tylsää.

Ensin meni maitotölkki ja sitten pureksitaan puruluuta

Lara ja Elvis. Parhaat kaverit

Aamutunnelmat. Joka aamu. He valtaavat sängyn ja pötköttelevät tyytyväisinä. Mamma saa juoda kahvia kaikessa rauhassa

 

Hienosti menee, hieno tyttö!

No niin, pikkuisen päivitystä :)

Täällä menee hyvin, sanoisinko loistavasti!
Yhtään sisäpissaa ei ole tullut, tosin ei Lara ole ollut yksin kuin ihan lyhyitä aikoja. Mä kuitenkin luulen, että säännöllinen elämä (rutiinit) ja riittävä lenkkeily sopii Laralle erinomaisesti, sen ei ole tarve merkkailla sisälle, kun se saa tehdä sitä tarpeeksi ulkona. Ja kyllä se merkkaileekin! Harvinaisen paljon kuittailee ulkona, ollakseen narttu.

Miettikääs, että Lara oppi uuden nimensä yhdessä vuorokaudessa...! 

Lara on ollut maanantain ja tiistain mulla mukana töissä. Syystä, että se pyytää jatkuvasti tuota vanhaa narttua leikkimään, eikä se jaksa. Kun Donna aikansa on komentanut Laraa lähtemään Mäkkylän mäkeen, eikä likka usko, sanoo Donna hiukan kovemmin. Siitä Lara ei sitten tykkää, ja se sanoo takaisin. En halua, että tuo vanhukseni joutuu vielä vanhoilla päivillään skarppaamaan 24/7 vaan sen on saatava olla rauhassa. En voi eristää koiria, sillä Laraa ei ovet pitele. Joten ratkaisin homman ottamalla Laran töihin.
Ajattelin, että kun vien tuon energiapakkauksen duuniin, ei töistä tule mitään. Mutta Larahan yllätti positiivisesti! Se on ihan täydellinen toimistokoira! Makoilee huoneessani rentona ja välillä kun poistutaan huoneesta, käy moikkailemassa niitä, joiden tietää rapsuttelevan sitä. Jos likka meinaa lähteä vaeltamaan käytäviä pitkin liian pitkälle, niin pelkkä nimen sanominen riittää, ja likka palaa hölkäten luokse! Ihan käsittämättömän hieno tyttö!

Ulkoilusta sen verran, että kun sen kanssa kulkee kahdestaan, se kävelee todella hienosti remmissä. Mutta kun on koko jengi mukana, mun on pakko laittaa Laralle kuonopanta, muuten se vetää mua pitkin ojanpohjia :D Laralle on kuonopanta toiminut hyvin, se on hiffannut, että kun kävelee iisisti, on kivaa ja kun lähtee rynnimään, ei tunnu mukavalta. Se vain on niin älyttömän fiksu tyttö!

Koirapuistoilua olen tässä miettinyt, olis kiva, jos se pääsisi irrottelemaan ihan kunnolla. Mutta en halua mennä puistoon, jossa on hirveästi koiria, kun en vielä Laraa niin hyvin tunne, että tietäisin miten se reagoi. Mutta katsellaan!

Lara tuli mulle keskiviikko-iltana. Torstai ja perjantai oli sille selkeästi vielä jänskäpäiviä. Lauantai-iltana nukkumaan mentäessä kuulin jo syvän, pitkän huokaisun. Olin iloinen, sillä se kertoi minulle, että tyttö on nyt rentoutunut! Sunnuntai-iltana sama juttu, vilkaisin lattialle ja mitä näin. Siellähän se Lara pötkötteli masu kohti kattoa ja kaikki tassut myös! Ihan mahtavaa!
Tuolla koiralla on kerrassaan upea luonne ja hermot terästä, kun ajattelee, että se on vaihtanut nuoreen ikäänsä jo kotia usean kerran, silti se jaksaa olla positiivinen ja iloinen, tarttua hetkeen, eikä ole stressannut itseään hermoraunioksi tämän kaiken jälkeen!
Edelleenkään en voi kuin kehua tätä kaunotarta!

Muutama kuvatus lopuksi

Työkaveri. Pahvi on henkinen este, toimii!

Tällainen reporanka nukkuu vieressäni yöt

Helppo nakki, muutama minuutti ja kongi on siisti

Ja tässä VIDEO, jossa Lara jahtaa pientä punaista pistettä... kissan juttuja?? :))