Ei ihan niinku Strömsössä

Mummin ensimmäinen viikko ei mennyt kuten Strömsössä.
Se on ollut valtavan ahdistunut ja levoton. Juossut ympäri huushollia, haukkunut ja kaivanut. Yrittänyt ulos ikkunoista. Läähättänyt, vapissut ja tärissyt. Illat oli pahimpia aikoja, oli pakko laittaa makkarin oviaukko portilla ja isolla koiraboxilla umpeen, muuten se juoksi yötä myöten ympäri kämppää, haukkui ja pyrki ulos. Sillä meni parikin tuntia illalla, ennenkuin se rauhoittui ja pystyi nukkumaan. Ja saattoi yöllä herätä ulvomaan, sellaista mollivoittoista surullista ulvomista...

Käytiin siis eläinlääkärillä ja aloin syöttämään sille niitä rauhoittavia lääkkeitä. Niiden myötä mummin käytös vain voimistui, lääkkeillä oli täysin päinvastainen vaikutus kuin rauhoittuminen. Meni ihan mahdottomaksi. Lopetin lääkityksen ihan omin nokkineni. Tilanne rauhoittui.

Ja mitä sitten tapahtui.
Silloin oli kulunut ihan just melkein viikko sen saapumisesta Suomeen. Eräänä iltana se meni oma-aloitteisesti makkariin, valkkasi pedin ja kävi nukkumaan. En tilkinnyt yöksi oviaukkoa, vaan ajattelin katsoa mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään. Mummi nukkui yönsä läpi ilmeisen hyvin ja  yhtäjaksoisesti!

Ja mitä sitten tapahtui?
No en tiedä. Mutta mummi on täysin rauhoittunut. Ei ramppaa ja yritä ulos. Verhotkin on roikkuneet nätisti jo monta päivää, ei ole tarvinnut ripustella uudelleen.
Se ihan aivastuksen  vielä tärisee, eikä edes jatkuvasti. Se etsii itselleen sopivan pötköttelypaikan milloin mistäkin, välillä olohuoneen sohvalla, välillä makkarin sohvalla tai mun sängyssä tai jossain koirapedissä. Ja siellä tuhisee ja vienosti kuorsaa.

Ulkoilut sujuu edelleen mallikelpoisesti. Se on jopa muutaman kerran kiinnittänyt huomion rastaaseen, korvat kohosi ja tyttö tuijotti tiukasti linnun tekemisiä. Saattaapi joku päivä tuo Suuri Metsästäjä herätä täyteen kukoistukseensa.

Ruokahalu on kasvusuunnassa, on se vielä semmoista sinnepäin-syömistä, eli kiireellä hotasee jotain, on hiukan levoton tilanteessa ja jättää usein ruokaa kippoon. Juominen on kunnossa, eli onneksi käy päivän mittaan vesikipolla riittävän monta kertaa.

Yksinolot ei ihan vielä suju kuten pitäisi, eli jonkun verran on eroahdistusta ilmassa. Jätä vaan jotain ylimääräistä, niin voit olla varma kotiin tullessasi, että sen joutuu korjaamaan tai heittämään roskiin. Mä en usko, että Mummi tekee muuta kuin ottaa tavaroita, se ei ole sen tyyppinen, että alkaisi rikkomaan niitä. Luulen, että se on tuo meidän Dorita, joka sitten innostuu mummin tarjoilemista uusista "leluista" ja pistelee ne päreiksi.

Olipa kerran sellainen päivä, että mummi oli avannut pakastimen. Sieltä oli sitten levitelty lähinnä se laatikko, jossa oli pakastemarjoja sekä vihanneksia. Niin ja tietty mummin Maukas raakaruokapussi. Marjat olivat sulaneet pitkin keittiön lattiaa, siellä oli vissiin kaikki koirat käyneet kävelyllä, koska marjaisia tassunjälkiä olikin sitten ympäri asuntoa. Ja koska mummi oli halunnut ulos, oli kämpän seinät myöskin marjamehun peitossa. Sotku oli aika sanoinkuvaamaton... ja kaikkihan oli syöty, kuinkas muuten. Syöjinä oli toiminut Dorita ja Bea...

Mutta nyt luulen, että ensimmäisen shokkiviikon jälkeen meillä on suunta vain ylöspäin! Mummin käytös antaa ymmärtää, että se alkaa rentoutumaan kivasti ja pian jo toivon mukaan nauttisi elämästään ihan täysin rinnoin!

Muutama kuva ja video kuluneilta päiviltä

Video kävelyllä

Päikkäreiden syvin olemus oivallettu

Alkaa olemaan jo aika rento mummo

Kaikenlaisia nukkumapaikkoja pitää kokeilla ainakin

Kuten esimerkiksi tuolin alla olemista,
ei ollut ihan kaikkein mukavin paikka..

On käyty Doritan ja mummin kanssa kahdestaa kävelyllä,
heillä hyvä ja tasainen tahti kulkea

Ja puruluun päälle mummi heti tajus! 

Eläinlääkäriä ja ehkä vähän muutakin

No niin, mummi on nyt käynyt eläinlääkäri Tanjan vastaanotolla.
Sally käyttäytyi kauniisti, mitä nyt kiipeili odotustilan ikkunalaudat ja sohvat, yritti siirtää tekokukkaa, joka oli korissa. Mutta mummihan on elohopeaa :))

Tanja katsoi mummin hampaat, ne kaipaavat kyllä remonttia. Sydän ja kaikki muu oli ihan kunnossa, teräsmummo! Painoa mummilla on 16 kg, mutta se saisi pyöristyä ehkä vielä kilon tai kahden verran.

Ahdistukseen aloitettiin Clomicalm, mutta koska se alkaa vaikuttamaan täydellä teholla vasta viikkojen päästä, laitettiin rinnalle rauhoittavaa pienellä annostuksella. Katsotaan ja toivotaan, että näistä olisi mummille apua!

Noin muuten tänään on ollut hyvä päivä, käytiin tietenkin myös päikkäreillä. Siitä täytyy  nyt ihan erikseen mainita, että tähän mennessä olen laittanut makkarin säppiin päikkäreiden ajaksi, ettei mummeli ala valtoimenaan juosta ympäri asuntoa, vaan rauhoittuu nukkumaan. Tänään en laittanut, ajattelin katsoa kuinka käy. Ja hyvin kävi. Mummi kävi muutaman kerran kiertämässä, ja tuli sitten meidän muiden kanssa päikkäreille :) Sille nämä rutiinit on ihan rautaa!

Paljon muutakin kivaa on tänään tapahtunut. Mummi pyöriskeli onnellisena lattialla tänään ensimmäisen kerran, teki niin useasti. Ja eikä siinä vielä kaikki!! MUMMI LEIKKI! Leluilla! Apua, mä niin liikutuin ja tuli niin jättihyvä fiilis! Aivan ihanaa! Kannattaa katsoa noi videot, niitä katsoessa tekis mieli rutistaa mummelia oikein kunnolla, se on niin järisyttävän suloinen paketti!

Lisäksi Sally sai hoitopaikan Doritalta tänään oikein lämpimän tervetuliaispesun. Vasta tänään. Hyvin on nuo omat antaneet mummin olla täällä eivätkä ole sitä menneet turhia härkkimään, vaan mummi on saanut olla ihan kaikessa rauhassa. Nyt Dorita ilmeisesti totesi, että kait tuo mummeli on ihan jees, ja hyväksytään se lauman jäseneksi. Täällä siis kaikki erinomaisen hyvin!

VIDEO

Leikitään!

Pyörii pyörii pyörii

Sisarusrakkautta

Jengin täysvaltainen jäsen!

Suloinen mummo

Nyt on mennyt 3 täyttä päivää täällä Suomessa.
Ihan putkeen ei ole Sallyn kanssa mennyt. Sally stressaa ilmeisesti sisällä olemista kovastikin. Miettikääs, kaikki koirat eivät ole koskaan olleet sisätiloissa, kotona. Sally kuulunee varmaankin niihin. Ensimmäiset vuodet ennen tarhaa ajokoiratyyppiset koirat on olleet todennäköisesti jossain pihan perällä odottamassa seuraavaa metsästystapahtumaa. Ja sieltä mutkan kautta tarhaolosuhteisiin. Ei siinä missään kohtaa ole kodin lämpöä varmastikaan koettu!
Ensimmäiset päivät oli pahimmat, se oli todella levoton, juoksi ympäriinsä, välillä haukkuen, läähätti kovasti ja vapisi ja tärisi. Ei syönyt eikä juonut. Hoitomamma oli jo todella huolissaan.
Sunnuntaina se otti ensimmäisen kerran itse kiposta vettä ja siitä eteenpäin juomahommat on hoituneet. Maanantaina hoitomamma haki lohi-mahapullia sekä Pirkan broileripullia, koska pakkohan sen on jotain syödä, ei voi muuten edistyä jos kroppa voi huonosti. Nämäpä kelpasi mummille hyvin ja se luojan kiitos söi! Samoin tänäaamuna! Iso kivi vierähti hartioilta.
Yhä se stressaa sisällä, mutta nyt on havaittavissa edistystä, koska se menee oma-aloitteisesti jonnekin lepäilemään. Samoin päivän rutiinit alkaa olemaan sille jo tuttua (näin nopeasti!) eli enää se ei herää yöllä juoksemaan ja haukkumaan, ollaan saatu nukkua rauhassa :)

Meillä on käytössä nyt kaikki mahdollinen apu (kait) mitä kotoota voi löytyä; Thundershirt, vuohenjuuri-valerianaa, melatoniinia sekä Adaptilpanta.

Mä uskon, että mummista kuoriutuu pikkuhiljaa aivan täydellinen kotikoira, matkaa on vielä pikkuisen edessä, mutta kyllä se maaliviiva siellä häämöttää!

Mummihan tykkää läheisyydestä, antaa mielellään suukkoja ja häntä heiluu iloisesti kokoajan.
Olemme harjoitelleet myös yksin olemista, jonkun haukkupätkän se täräytti kahden yksinolotunnin aikana, mutta muutoin näytti rauhalliselta. Toki kuonosuunta oli kokoajan eteiseen :)

Sisäsiisteydestä, koska se aina kiinnostaa kaikkia, Sally on pääasiassa tehnyt asiansa ulos. Joka on mielestäni hirveän hieno saavutus ottaen huomioon sen stressin määrän! Eli kyllä mä voin melkein vannoa, että kun saadaan stressitasot kohdilleen, asiat hoituu ainoastaan ulos.

Millainen olisi Sallyn oma koti?
No nyt näyttää siltä, että Sally rakastaa ulkona olemista, joten sellainen koti, jossa ollaan paljon ulkona tai olisi turvallinen aidattu alue, jossa Sally voisi tarkkailla ympäristöään ja miettiä elämänsä kulkua. Kodissa voi olla koirakaveri, joka antaa Sallyn olla rauhassa, se on jo ikäinen, ei se jaksa innostua tohinoista, ainakaan vielä. Voihan se olla, että puolen vuoden kuluttua tilanne on jo toinen ja mummista sukeutuu kepposteleva ja ehkä leikkisäkin likka!
Sallyhan ei ole laisinkaan mikään hidas 10v mummokoira, se on reipas ja haluaa touhottaa mukana.

Kodissa voi olla kissa. Sally ei moisesta välitä yhtään. Isommat lapset (+10v) on Sallyn mielestä ihan kivoja, koululaistytöt välillä ehättävät Sallya paijailemaan :)
Sally ei pelkää mieshenkilöitä, ei ole kavahtanut ohi suhahtavia pyöriä eikä mopoja.

Me mennään huomenna Sallyn kanssa Senioritarkastukseen Evidensiaan. Katsotaan, mitä eläinlääkäritäti Sallysta sanoo. Jos me saataisiin jotain stressiä lieventävää?

Raportoin sitten huomenna tästä käynnistä. Nyt me jatketaan tiistaipäivää, koirat nukkuu, jokainen ja niin nukkuu kissakin (joka ei liene yllätys, kissat...)

Kuvissa on lähinnä pötköttelevä mummi. Sillä on varmasti vielä univelkoja maksettavanaan, stressi vähän hidastaa prosessia.

Mä haluaisin tässä kohtaa antaa isot kiitokseni Kyproskoirat ry:lle. He ovat olleet aktiivisesti mukana mummin ongelmien kanssa, kiitokset myös Reetalle Thundershirtistä. Mipa ja Pia antoivat hyviä vinkkejä myös! Kiitos! <3

Video reippaasta mummista päiväkävelyllä TÄSSÄ

Se toinen päivä

Sally nukkui pe-la siis klo 16.30-01 yhtä soittoa, lähes samassa asennossa. Kovin oli väsynyt. Ja yöllä maistui vähän ruokakin ☺

Ja kovin stressaa sisällä olemista,  ramppaa,  läähättää ja yrittää kuikuilla ikkunoista.

Ulkoilu onkin mummon mieleistä puuhaa! Ja miellyttävää ulkoilla Sallyn kanssa. Se kävelee nätisti remmissä ja mikä oli kiva havaita, että se nuuskuttelee ulkona. Se on merkki siitä, että ulkoilu ei jännitä sitä ainakaan liikaa. Vielä ollaan kävelty yhtä ja samaa lyhyehköä reittiä jossa ei kulje autoja, pyörä saattaa vilahtaa joskus ohi.

Kissasta Sally ei ole välittänyt tuon taivaallista. Kauniisti antaa sille tilaa kuten toisille koirillekin. Se on kovasti vaatimattoman oloinen tyttö, herttainen ja iloinen. Tykkää rapsutteluista.

Sisäsiisteydestä. Muutama pissa on tullut sisälle ja ehkä muutama enemmän ulos. Musta tuntuu, että kunhan se lakkaa stressaamasta sisällä olemista,  se on kyllä sisäsiisti. Ja kakkoset kaikki ulos 👍

Suikussa käytiin, ei se siitä tykännyt mutta nätisti antoi itsensä pestä. Nyt on viimeisetkin rippeet entisestä elämästä valutettu viemäristä alas.

Hieman olen huolissani siitä ettei se oikein pysty keskittymään syömiseen. Olen jopa voissa paistanut sen riisi-jauheliha-kasvispuuron että maistuisi paremmin, mutta ei... Peukut pystyyn, että mummo pian tottuisi elämään sisällä, hoksaisi miten mukavaa se on. Sitten alkaisi moni muukin homma pelittämään paremmin!

Sallyn passin mukaan sen hampaat on hoidettu kuntoon viime kuussa!

Ja niitä kuvia, tietenkin 🙂

Pari videota myös,
tässä ensimmäisen aamun jutustelua
Ja tässä ollaan päiväkävelyllä, on se reipas! 

Suihkun jälkeen

Vekkuli likka

Ulkoilu on kivaa

Kissa on ihan jees!

Kovasti läähätyttää.

Sally on täällä!

Sally-mummo saapui perjantaina puolen päivän aikaan. Se oli kovin malttamaton boxissa ja olisi halunnut sieltä pois ihan heti. Kun boxin ovi avautui, sieltä punki utelias koira. Sally oli tosi reipas kentällä eikä matka parkkihallilekaan mennyt hassummin. Hoitomamma otti tytön syliin ja asetti takapenkille turvavöihin. Matkan ajan Sally oli nätisti ja nojaili selkänojaan.

Kotona otettiin hoitomamman koirat ulos, ja silloin Sallya kyllä jännitti. Pyörittiin kuitenkin pihapiirissä hetken ja mentiin sisälle. Sally näytteli purukalustoa kun niin jännitti. Se oli kovin levoton, hyppi ikkunoita vasten aivan kuin halutakseen ulos. Pitää muistaa, ettei Sally ole vissiin koskaan ollut kotona, sisätiloissa.
Mutta tiettekö. Päikkärit pelastaa aina kaiken, niin nytkin. Mentiin kaikki makkariin, hoitomamman omat koirat asettuivat tapansa mukaan pitkin mamman kylkeä, Sally hetken juoksenteli ympäri ja tutkaili, mutta löysi sitten itselleen sopivan pedin, huokaisi ja nukahti. Ja kuorsasi. :) Ja siinä se nukkui monta tuntia yhtäsoittoa. Tätä kirjoittaessani nukkuu edelleen. Hyvä niin, kerää voimia, nukkuu univelkoja ja päivän jännityksiä pois!

Ensivaikutelmaltaan se ei ole mikään köpöttävä ja höpsähtänyt mummo, ehei, sillä näyttää olevan virtaa rutkasti. Laitoin portin olohuoneen ja eteisen-pikkumakkarin-keittiön väliin että voitais nukkuu ne päikkärit paremmin, mutta tyttö pomppasi portin yli kevyesti kuin höyhen ilman vauhdin ottoa... voi hurja, millainen elohiiri siitä tulee, kunhan tottuu oloonsa, nukkuu tarpeeksi ja kerää voimia!

Katsotaan miten yhteiset kävelyretket alkaa sitten sujumaan tän muutenkin epätahtisen lauman kanssa, voi olla välillä sormi suussa ja jalat twistillä... :D

Illan suunnitelmat on saada Sally syömään (päivemmälle ei malttanut), käydä iltakävelyllä ja... sitten me mennään Sallyn kanssa suihkuun! Pestään kaikki tarhasotkut pois sen iholta! Milloinkohan se viimeksi on käynyt pesulla... ;) Katellaan kuin meidän käy.

Kaikkiaan Sally vaikuttaa olevan tosi normaali koira, mikä minusta on niin ihanan ihmeellistä kun se on ollut niin järkyttävän kauan tarhalla... Se tulee rohkeasti ihmisen luokse ottamaan rapsutuksia, ei väistele kättä eikä pelännyt mieshenkilöä. Eli tästä on hyvä jatkaa hyvin alkanutta kotikoiran uraa!

Muutama kuvatus päivältä

Tässä mä olen, valmiina uuteen elämään!

Moi. Aika söpö, vai mitä!

Ulos. Pääseekö tästä ulos??

Tukka hyvin, kaikki hyvin... nättihän se todellakin on!

Tästä mä sitten ponkasin kevyesti yli että heilahti! 

Ja tänne päädyin... eteiseen. Yksin. Hmmm kuinka hyvä idea?

Löytyi ihan kiva ja pehmeä peti. Vielä jännittää.

Sitten se tuli, Nukkumatti. Zzzz... 

Mummoo pukkaa

Tässä blogissa kerron perjantaina 19.10.2018 saapuvan Sally-mummon kotiutumisesta tänne syksyiseen Suomeen.

Sallyn tarinaa Kyproskoirat ry:n sivuilta.
Sally on Aradippoun tarhan kaunis pointterimixtyttö, jonka arvioitu syntymävuosi on 2009. Se on elänyt tarhalla vuodesta 2011 saakka. 
Sally tuli tarhalle kamalassa kunnossa kymmenen pentunsa kanssa. Se oli pelkkää luuta ja nahkaa, ja jotkut sen pennuista olivat liian heikkoja selvitäkseen. Vahvimmat pennut selvisivät ja tulivat adoptoiduiksi. 
Sally oli alkuun hyvin pelokas. Nykyään se on jo paljon parempi, mutta saattaa edelleen säikkyä äkkinäisiä liikkeitä ja olla hieman varovainen, kun tapaa jonkun uuden ihmisen. Sallyn energiataso on ns. normaali. Häkissään se on hyvin käyttäytyvä ja rauhallinen, eikä juurikaan leiki toisten koirien kanssa. 
Yleisesti ottaen Sally on hyvin helppo koira ihanalla luonteella varustettuna, se tykkää huomiosta ja rapsutuksista. Tyttö tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, eikä se ole koskaan aiheuttanut mitään ongelmia. 
Sallyn säkäkorkeus on 48 cm ja paino on n.18 kg.

Sallyn adoptiota hoitaa Kyproskoirat ry, www.kyproskoirat.fi

Kissatestikin meni oikein hyvin, ei ihan ole suoriltaan päiviltä päästämässä. Videolta kyllä toisaalta näkyy, että mummo taitaa olla aika reipas pakkaus! :)

Laralla on koti!

Ilokseni voin ilmoittaa, että Lara on löytänyt itselleen kodin!! Se muuttaa Helsinkiin, onneksi niin lähelle, voidaan joskus tavatakin!!
Muutto tapahtuu jo ensi torstai-iltana... Silloin Lara on ollut luonani 7 viikkoa ja 1 päivän. Aivan kuin se olisi ollut luonani jo ikuisuuden, se on niin ihanan tuttu ja omanoloinen koira! Mutta hyvillä mielin luovutan Laran tuohon suloiseen perheeseen, joka silmin nähden Laraan ihastui jo ensi näkemältä! Uskon, että he pitävät Larasta parhaan mahdollisen huolen. Itsellähän tässä vaikeaa tulee olemaan, luopua tuosta sydänkäpysestä. Ikävä tulee olemaan ja kotona kovin hiljaista, kun tehosekoitin ei ole täällä sortteeraamassa! :)) Meitä jää jäljelle kämpällinen käppänöitä... :D
Toivotan Laralle ihanaa, rakkaudentäyteistä elämää, perhettä onnittelen täyden kympin koirasta! Pitäkää huolta toisistanne, antakaa aikaa ja rakkautta toisillenne!
Hoitomamma pyörittelee sitten hetken peukkujaan ja ihmettelee maailman menoa.
Vielä en sano Laralle heippa, sillä aion nauttia sen seurasta 100%:n verran, vielä kun se täällä meillä on!

Kuvatuksia!

Näin meillä armeijan malliin odotellaan valjaiden riisumista!

Kaverukset päikkäreillä

Koirapuistoelämää

Söpöilykollaasi

Rantakeikan jälkeen, hiekkaa varpaissaan...

Kääk, mä en kestä, kun Lara on niin kaunis!

Lara rakastaa työntää päänsä ulos auton ikkunasta ja ottaa talteen kaikki mahdolliset hajut! Autoilu on Larasta ihan POP!

Ei mitään uutta auringon alla

Nyt ei ole oikeastaan mitään päivitettävää, elämä kulkee tasaisessa rytmissään eteenpäin.
Mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut sitten viime päivityksen.
Joku päivä sitten tuli täyteen kokonainen kuukausi siitä, kun Lara saapui Espooseen. Tuolla aiemmin sanoinkin, että tuntuu siltä, että likka olisi ollut täällä paljon paljon kauemminkin!

Todella usein mietin, katsoessani tuota elämää pursuavaa ja onnellista otusta, miten hirveää se olisi ollut, jos emme olisi ehtineet hätiin ja noutaa Laraa Espooseen, ja Lara olisi lopetettu! Niin täydellinen koira! Aika kalkkiviivoillehan se meni, keskiviikkoiltana soitin omistajalle ja Laralle oli varattu eutanasia-aika torstai-aamulle... mutta hyvä näin, Lara saa uuden mahdollisuuden! Elämä siis jatkuu :))

Ja koska mitään uutta kerrottavaa Laran elämästä nyt ei ole, muutama kuvatus iloksenne ja videopätkä Laran ja Elviksen nuhjaamisesta :))

VIDEOPÄTKÄ "Nuhjataan yhdessä"

Kauniit mustat tytöt!

Lara on niin sievä

Elvis ja Lara, ihan parhaat nuhjauskaverit!

Jutellaan

Lara tässä moi.
Mulla on kaikki hyvin, viihdyn tosi hyvin täällä Espoossa. Toi Elvis on mun ihan paras kaveri, me nujutaan illat pitkät yhdessä. Joskus se saa ihan kamalan räpärin, kun se ei oikeen kait pärjää mulle. Sillä on sitäpaitsi tosi omituinen tyyli leikkiä, se vaan haluu köllii kyljellään... :D

Mamma on sanonut mulle, että mä olen tosi hyvä juttelukaveri. Mulle voi kuulemma jutella ihan tavallisia asioita, ja mä kuuntelen. Tottakai mä kuuntelen! Ja mamma sanoi vielä, että mä myös ymmärrän mitä mulle jutellaan. No tottakai mä ymmärrän! Se sano, että mua ei tartte sillee perinteisesti komentaa, vaan riittää, kun mulle sanotaan asioita. Mä kuulemma hiffaan nopeesti. Ja olempas kuullut sanottavan, että olen fiksu. Ihan en tarkkaan tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta jotain kivaa varmaan, kun samassa yhteydessä hymyillään ja rapsutellaan.

Mä olin tos maanantaina ekaa kertaa yksin kotona, ku mamman työpaikalla joku arkkitehdinretku toisesta kerroksesta oli valittanut, että mamman osastolla on koira. Sinne mä en siis enää voi mennä. Harmittaa, siellä oli tosi kivaa! Ja mamma sano, että mä käyttäydyin tosi mallikelpoisesti. Ja työkaverit kuulemma on kaivanneet toimistoterapeuttia!
No, mä olin yksin Donnan, Elviksen, Hanin ja Irinan kans kotona, ja mulla oli mammaa ikävä. Mamma kuunteli läppäriltä päivän kulkua ja sano, että sitä on haukuttu aina niinku minuutin kerrallaan pitkin päivää. Ja kuulemma hyvin surullista ulinaakin oli ollu. No kait nyt oli, ku mulla oli mammaa ikävä, pelkäsin, että se jätti mut oman onneni nojaan. Mitä tämmönen nuori likka muka olis osannu tehdä, jos mamma ei oliskaan tullut takas??
No tulihan se takas. Sit mamma sano, että aloitetaan yksinoloharjoitukset, vaikkei minulla selvästikään mitään eroahdistustautia olekaan, haukkuminen ei ollut kuullostanut sellaiselta paniikkihaukkumiselta, hyvä juttu - kait. Ja se palkkas meille lapsenlikan, tossa se istuu päivät pitkät sohvalla ja pelaa jotain Pleikkaa. Ja mä oon iisisti ja odotan mammaa kotiin. Ei me Elviksen kans nujuta silloin kun mamma ei ole katsomassa meidän peliä. Me alotetaan nujuuminen vasta, kun mamma on kotona!
Tästä se sitten jatkuu, kohta mä olen Pro-Yksin-Olija! *saa tsempittää*

Tohon mä laitan muutaman kuvan, joita mamma on napsinut edellisen päivityksen jälkeen. Katsokaa ja ihailkaa, mä olen ihana! Mamma sanoikin, etten mä ainakaan vaatimaton ole...

Tässä mä oon sen tooooosi vanhan Donnan kans, on ilta ja väsyttää jo ihan vietävästi!

Toi Elvis haluu aina kävellä meidän välissä, mamma sanoo, että me ollaan Donnan kanssa Elviksen haaremi ja Hani kans. En mä kyl tiedä mitä se tarkoittaa, mut ei haittaa!

Mamma sano, et tää on taiteellinen kuva. Mitä?? Must on ällöö, kun toi mun patti poskessa oikeen loistaa tos kuvassa... Suodattakaa se pois, jooko?

Kyl mä tost Irinasta tykkään ihan oikeesti, must vaan on välillä kiva kiusata sitä, kun se on semmonen tosikko... Mä en oo päässy oikeen jyvälle, mikä se on. Koira se ei oo, sen mä tiedän kyllä!

Tällee mä nätisti kurkin, kun hitaammat vielä syö. En mä mee niitä hätistelemään, syökööt rauhassa. No toi vinttikoira se vasta tosi omituinen on, se tuijottaa kippoonsakin eka vartin ja miettii söisikö vai eikö... Eikä se ees jaksa seistä... laiska.

Yllätys yllätys, aina pitää laittaa näytille vähintään yksi kuva, kun me Elviksen kanssa leikitään! Kattokaa, tossakin se vaan retkottaa kyljellään! Laiska se on sekin!

3 viikkoa

Huomenna Lara on ollut luonani 3 viikkoa. Ihan kuin se olisi ollut paljon paljon kauemmin! On niin hienosti suljahtanut tähän porukkaan :))
Ensimmäiset päivät oli yhtä hullunmyllyä, likka kävi aika lailla kierroksilla. Ei malttanut rauhoittua laisinkaan. Nykyään se pötköttelee ihan rauhassa pöydän alla, sohvalla tai sängyllä. Edelliseen kotiin se ei ole ikävöinyt hetkeäkään.

Merkkipissoja on tullut yhtä monta kuin on viikkojakin kasassa tai yksi enemmän.
Lara on oppinut, että mamma menee ovesta ensin ja se tulee kun lupa on annettu. Lara osaa myös istua eteisessä kun puetaan / riisutaan valjaita. Yhtä hienosti se odottaa autossa lupaa tulla ulos.
Lara söi aluksi eteisessä ruokansa, portin takana. Näin teimme alukuunsa, kun en tiennyt miten hanakasti se sörkkii toisten kipoille. Nyt sen voi jo antaa ruokailla ilman porttia, sillä Lara syötyään tulee hyvin varovasti olkkariin, jossa muut vielä syövät. Se ei todellakaan syöksy toisten kipoille!

Kissa on alkanut kiinnostamaan Laraa, hyvällä tavalla. Se ei siis tahdo kissalle mitään pahaa, on vain kiinnostunut, kun ei ole päässyt oikein tutustumaan siihen. Ja leikkiäkin se haluaisi. Kissa vain ei ole samaa mieltä :) Lara tulee tosi nätisti, kun pyydän sitä luokseni ja kerron, että annetaan kissan olla, se  kun on tommonen tosikko..

Lara antaa nätisti kaivella korviaan tai puhdistaa silmiään, kynsien kanssa ei olla vielä kokeiltu, miten suhtautuu.
Häntä on Laran arka paikka. Sillä on häntämutka, vai onko mahdollisesti vammautunut nuorempana. Se vain ei tykkää, että hännän päähän kovin kosketaan, vaan lähtee tilanteesta pois.

Laralla on hyvin miellyttävä haukkuääni. Matala, kumea eikä siinä ole oikeastaan yhtään terävyyttä. Tosin Lara haukkuu kovin harvoin, joskus leikin tiimellyksessä tulee haukku.
Larasta löytyy myös sitä vahtikoiraa. Eräänä päivänä edessämme aika pitkällä käveli nuori mies hissukseen, se kiinnitti Laran huomion ja se selvästi valpastui. Mutta kun kundi pysähtyi räpeltämään kännykkäänsä, Lara oli ihan varma siitä, että nyt on tekeillä jotain hämärää ja aloitti matalan murinan, taisi olla muutama selkäkarvakin pystyssä :)) Siitä voi kehkeytyä varsinainen suojelijakoirakin! Tarkkana pitää olla, ettei nämä piirteet mene överiksi.

Elämä Laran kanssa on oikeastaan aika vaivatonta. Vaivalloiseksi elämän tekee lähinnä se, että koiria on yhteensä 4, joten jokainen varmasti ymmärtää, että omat koirat on joutuneet opettelemaan uusia asioita, mm. lenkeillä ja Lara taasen ei ole tottunut remmilenkitykseen ollenkaan eikä ainakaan laumassa. Mutta nopeasti Lara ja omani ovat asioita oppineet. Kello kun tulee 21 ja olemme käyneet illan viimeisellä lenkillä, sammuu Lara kuin saunalyhty, rankka päivä takana, lapsen on saatava nukkua ja kerätä voimia seuraavaan päivään!

Mietin viikon verran intensiivisesti, pidänkö Laran itse, sillä harvoin on tälle kotihoitajalle koira kolahtanut niin kovin kuin Lara, se tuntuu niin omalta ja se on ihan äärettömän ihana koira, en haluaisi luopua. Mutta järki sanoo, että mun resurssit ja voimat ei riitä sille enkä halua, että muu lauma on kotona yksin ensin koko työpäivän, käyn kotona ja lähden Laran kanssa treenaamaan ja taas he ovat yksin ja odottavat mammaa kotiin. Must se ei vaan ole reilua... niin kurja juttu kuin se onkin ja olen siitä aika lailla surullinen... toivon, että löydän Laralle kodin, joka rakastaa sitä sellaisena kuin se on ja näyttää rakkautensa joka päivä Laralle eikä sen enää koskaan tarvitse lähteä mihinkään etsimään rakkautta ja hyväksyntää. Mun mielestä Lara on täydellinen koira; kaunis, viisas, oppivainen, miellyttämisen haluinen, kiltti, sosiaalinen... lista olis pitkä, jos jatkaisin. Mutta täydellinen kuvaa sitä täysin. Sitä se on. Lara. Ihana!

Ja parit kuvat iloksenne!
PS
Tästä voi kurkkia kotihoitokoiriani vuosien varrelta

Ihan parhaat temukaverit Elvis ja Lara!

Joka ilta bileet pystyssä

Töissä. Tosi pehmeä tyyny...

Raskaan työviikon jälkeen pitää ladata hetki akkuja, että jaksaa pelmuta Elviksen kanssa

Koko jengi sulassa sovussa, vain kissa puuttuu kuvasta

Ihanat yhdessä!